Alkuun
15.7.2015
Teksti: Lena Nelskylä, kuvat: Annukka Pakarinen

”Yksinäisyys on lähimmäisenrakkauskysymys”

 

SuomiAreenan yksinäisyyspaneelissa peräänkuulutettiin jokaisen vastuuta.

 

”Kuinka moni on tuntenut elämässään yksinäisyyttä”, toimittaja Lauri Karhuvaara kysyy lavan eteen kerääntyneeltä suurilukuiselta yleisöltä. Melkein jokaisen käsi nousee ylös.

 

Keskiviikkona SuomiAreenassa keskusteltiin yksinäisyydestä RAY:n ja Suomen sosiaali ja terveys ry:n SOSTEn kokoamassa paneelissa Porin kauppakeskus Puuvillassa.

 

Paikalle oli kutsuttu keskustelemaan joukko ihmisiä, joilla on työnsä puolesta kosketuspintaa tuohon maamme kansallistautiin.

 

Karhuvaaran seurassa istuvat psykoterapeutti Maaret Kallio, Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n toiminnanjohtaja Anne Lindfors, eduskunnan puhemies Maria Lohela (ps), RAY:n toimitusjohtaja Velipekka Nummikoski, kansanedustaja Annika Saarikko (kesk) ja HelsinkiMission apulaistoiminnanjohtaja Sari Vapaavuori.

 

Keskusteltavaa riitti, sillä RAY:n teettämän tuoreen tutkimuksen mukaan noin 11 prosenttia suomalaisista on ollut viimeisen vuoden aikana yksinäinen usein tai jatkuvasti. Kaikista yksinäisimpiä ovat tutkimuksen mukaan 18–24-vuotiaat nuoret aikuiset ja yli 75-vuotiaat naiset. Sitä ikäluokkaa ei yleisössä juurikaan näkynyt.

 

Saarikko muistuttikin, että monesti ne, joiden ongelmista puhutaan julkisesti, eivät ole läsnä.

 

”Paneelikeskustelut ovat usein ulkokohtaisia puheita tai sivustavoivottelua. Se, että poliitikkona sanon yksinäisyyden olevan ikävä asia ei auta yhtäkään yksinäistä”, Saarikko napautti.

 

”On kuitenkin äärimmäisen tärkeää puhua paljon yksinäisyydestä ja muistuttaa sillä tavalla ongelman koosta”, Lohela perusteli.

 

Panelistit korostivat, että yksinäisyys on sen luokan ongelma, että sen ratkaiseminen vaativat jokaisen panosta. Yksinäisyyttä kun ei poisteta hankkeilla, lainsäädännöllä tai lääketieteellä.

 

”Olen sitä mieltä, että yksinäisyys on ennen kaikkea lähimmäisenrakkauskysymys”, Saarikko jatkoi.

 

 

 

Älä kunnioita toisen tilaa liikaa

 

Kallio muistutti, että lähimmäisenrakkauden toteutumisen esteenä saattaa usein olla kulttuuriimme syvälle juurtunut yksityisyyden kunnioittaminen ja perusoletus siitä, että jokaisen tulee pärjätä itse.

 

”Meillä on tapana kunnioittaa toisen omaa tilaa niin paljon, että on helpompi ummistaa silmät kuin osoittaa välittävänsä, vaikka haluaisikin. Täytyisi ymmärtää, että positiivisen puuttumisen kulttuuri on nimenomaan välittämistä. Kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin”,

 

”Moni varmaan miettii, että kehtaanko kysyä”, Nummikoski komppasi.

 

Vaikka kuinka olisi halua auttaa, siihen ei välttämättä ole keinoja. Tästä kertovat HelsinkiMissioon tulevat yhteydenotot, joissa ihmiset pyytävät järjestön vapaaehtoisten auttavan heidän iäkkäitä yksinäisiä vanhempiaan.

 

”On hämmentävää, että jotkut yrittävät ulkoistaa avunannon sen sijaan että pitäisivät itse huolta lähimmäisistään”, Vapaavuori kertoi ja sai muut puistelemaan päätään.

 

Hyvä alku yksinäisyydenpoistotalkoissa olisi kysyä mitä kuuluu, pohtivat panelistit.

 

”Mutta yksi kerta harvoin riittää siihen, että saa sen oikean vastauksen. Silloinhan vastataan aina, että ihan hyvin. Ole kärsivällinen ja anna aikaa. Voi mennä hetki, ennen kuin toinen pystyy puhumaan tunteistaan”, muistutti Lindfors ja jatkoi vielä:

 

”Kärsivällisyys kannattaa, sillä yhdellä kysymyksellä voi olla käänteentekevä vaikutus.”

 

 

Video: Nina Karlsson