Alkuun

Yhteisöllisyyttä ei voi ulkoistaa

Minua pyydettiin kuukauden päätoimittajaksi ja aiheena oli vapaaehtoistyö. Täytyy avoimesti todeta, että se herätti minussa monenlaisia tunteita. Ensimmäisenä mieleen nousi ajatus siitä, tarvitaanko hyvinvointiyhteiskunnassa vapaaehtoistyötä vai onko yksilöstä ja yhteisöistä huolehtiminen yhteiskunnan velvollisuus.

 

Suomalaisessa yhteiskunnassa maksetaan korkeita veroja, mikä antaa monelle oikeutuksen olla osallistumatta vapaaehtoistyöhön. Yhdysvalloissa, missä yhteiskunta ei huolehdi yksilöstä yhtä laajasti kuin Suomessa, vapaaehtoistyö koetaan erittäin tärkeänä ja se on hyvin yleistä. Vapaaehtoistyön tekeminen nähdään siellä jopa trendikkäänä.

 

Suomessa vapaaehtoistyöhön osallistuminen koetaan haasteellisena arjen kiireen keskellä. Ihmiset tekevät palkkatyössään pitkiä päiviä ja pelko työpaikan menettämisestä luo myös monille paineita. Myös kiire siviilielämässä nousee usein syyksi olla osallistumatta vapaaehtoistyöhön. Esimerkiksi urheiluseuratoimintaan osallistuvien lapsien vanhemmat voivat maksamalla suurempaa vuosimaksua välttää seuran varainkeruulle pohjautuvan vapaaehtoistyön, joka saattaa sisältää pullanpaistamista tai kioskin pyörittämistä.

 

Voiko tosissaan vapaaehtoistyön korvata rahalla, uskomatonta! Voiko aidon yhteisöllisyyden ulkoistaa? Nämä ovat niitä arvopohjaan liittyviä kysymyksiä, joita pitäisi kysyä laajemmin yhteiskunnallisessa keskustelussa. Suomalaisen yhteiskunnan arvopohja on kiistatta maailman huippuluokkaa, mutta se ei tarkoita sitä ettei yhteiskunnallisia epäkohtia löydy.

 

Tansanialaisissa sanalaskuissa ihminen on vain ihminen monikossa. Toisessa sanalaskussa sanotaan, että tarvitaan koko kylän yhteisö kasvattamaan yhdessä lapsia, ei ainoastaan yksilöä. Yhteisöllisyys on mielestäni keskeisin syy, miksi vapaaehtoistyötä kannattaa tehdä. Faktaan perustuva syy voisi olla esim. yhdysvaltalaisen Cornellin yliopiston tutkijoiden toteuttama tutkimus. He seurasivat erästä ihmisryhmää yli 30 vuotta ja havaitsivat, että ”ne, jotka tekivät vapaaehtoistyötä, olivat onnellisempia ja terveempiä kuin ne, jotka eivät tehneet”.

 

Vanha viisaus sanoo ”Onnellisempaa on antaa kuin saada”. Tärkeintä onkin, että vapaaehtoisia tarvitsevilla järjestöillä on keinot löytää tie ihmisten sydämiin ja antaa heille tunne siitä, että heidän apunsa on tarpeen. Vapaaehtoistyössä pätee sama sääntö kuin lasten kasvattamisessa: sitä voi tehdä vain omaa aikaansa antamalla, ei pelkästään rahaa ojentamalla.


Itse teen vapaaehtoistyötä Homeless Academy ry:n toiminnassa, missä autamme nuoria päihdekuntoutujia integroitumaan takaisin yhteiskuntaan. Välineenä käytämme jalkapallotoimintaa, minkä toiminnan pariin nuoret tulevat usein suoraan päihdekuntoutuksesta. Toiminnan parissa nuoret saavat terveellistä elämäntapaa viettävän sosiaalisen verkoston ja vertaistukea samoja ongelmia kohdanneilta nuorilta. Ohjelmassa on ollut vuosien varrella noin 600–700 nuorta.

 

Olen itse ollut toiminnassa mukana vuodesta 2006. Omassa siviilielämässäni on tapahtunut vuosien varrella paljon muutoksia, ja kaikkeen on näiltä ohjelmassa olevilta herrasmiehiltä saanut apua. On se sitten ollut muuttoon liittyvää kantoapua uuteen asuntoon, auton korjaamiseen tai ihan vaan juttelukaveria, niin apua on saanut miltei pyytämättä. Minun on helppo yhtyä ajatukseen että kun antaa, niin sen saa moninkertaisesti takaisin.

 

Siksi kannustan kaikkia mukaan vapaaehtoistyöhön, koska ainoastaan yhdessä voimme muuttaa välittämisen ilmapiiriä!

Maurizio Pratesi
toiminnanjohtaja
Walter ry

 

Kuva: Sabrina Bqain