Alkuun

Vapise Hollywood, täältä tulee Pori!

 

Porilaiset mielenterveyskuntoutujat päättivät tehdä itse elokuvan, koska vain sillä tavalla saa parasta katsottavaa.

 

 

Porin Hyvän mielen talolla eli Hyviksellä on eletty viime keväästä lähtien jännittäviä aikoja. Mielenterveyskuntoutujat ovat tehneet Onnen sirpaleita -nimistä lyhytelokuvaa taidepainotteisen erityistoiminnan ohjaajan Ari Impolan kanssa.

 

”Yhteisöelokuvien tarkoitus ei ole kerätä katsojia. Tärkeintä on, että tehdään yhdessä ja tuetaan jokaisen vahvuuksia. Ehkä löydetään uusiakin”, Impola sanoo.

 

Yli 780 yhteisöelokuvaa kehitysvammaisten, mielenterveyskuntoutujien ja muiden erityisryhmien kanssa tehnyt Impola kertoo , että uudet haasteet ja mielekäs tekeminen kartuttavat tekijöiden itsevarmuutta.

 

”Kun on onnistunut tällaisessa, saattaa rohkaistua käymään yksin ruokakaupassa”, Impola sanoo.

 

Lokakuussa ensi-iltansa saava Onnen sirpaleita on nyt leikkauspöydällä. Näillä Hyviksen elokuvaporukan antamilla vinkeillä muutkin ensikertalaiset pystyvät elokuvantekoon.

 

 

Aluksi jokainen idea on hyvä

 

Suunnitteluvaiheessa sovittiin yhdessä, ettei kummallisimpiakaan ehdotuksia saanut tyrmätä heti. Kaikki kirjoittivat ideoita muistilapuille, jotka kiinnitettiin fläppitaululle.

Kun ideoita oli tarpeeksi, niistä karsittiin yhteistuumin osa. Sellaiset, joita oli hankala toteuttaa, kuten näyttelijöiden eläinasut. Tai sitten ne, jotka eivät sopineet elokuvan positiiviseen ajatukseen arjen pienistä iloista. Tästä syystä sairaalan kolkkoja käytäviä ei elokuvassa näy.

 

 

Jos tulee mukaan, niin sitten myös pysyy

 

Elokuvantekeminen on yhteistyötä, joten jokaiselle löytyy varmasti tekemistä. Jokainen homma on yhtä tärkeä, oli kyse sitten näyttelemisestä, kuvaamisesta, äänittämisestä, ohjaamisesta tai leikkaamisesta. Vain yhdessä voi saada jotain hienoa aikaan. Sitoutuminen on tärkeää, sillä kesken kaiken on vaikeaa löytää uutta tekijää tilalle. Muille tulee ikävä olo, jos joku jättää porukan. Vain sairastuminen on hyvä syy.

 

 

Soila Vilén (vas) näyttelee yhden Onnen sirpaleita -elokuvan päärooleista. Jaana Nordlund toimi vertaisohjaajana eli innostaja. ”Jos Jaana sanoi, että otetaas uudestaan, niin en loukkaantunut. Kun tehdään elokuvaa, niin saa möhläillä”, Vilén kertoo.

 

 

Ilman hyvää pohjatyötä ei synny hyvää leffaa

 

Elokuvaa ei synny ilman uskoa itseen ja siihen, että pystyy tekemään jotain uutta. Pitää muistaa, että jos tekee mieli tehdä jotain, niin sen kun vain tekee. Harvoin siinä mitään menettää, mutta paljon voi saada ja oppia. Huolellinen harjoittelu, kuvauskalustoon tutustuminen ja toisten tsemppaaminen ovat tärkeitä asioita ennen varsinaisia kuvauspäiviä. Onnen sirpaleita -elokuvan kohtauksia harjoiteltiin ainakin kahdesti ennen kuin alettiin kuvata.

 

 

Kuvauksissa pitää käyttäytyä

 

On hyvä muistaa panna kännykät eli melukapulat ihan kokonaan kiinni, ettei ääniraidalle tallennu soittoääniä tai värinähälytyksen tutinaa. On tärkeää poistaa kaikki ylimääräiset keskittymistä haittaavat häiriötekijät, mutta uteliaille kerrotaan ystävällisesti, mistä on kyse. Ei haittaa, jos tulee virheitä tai möhläilee. Sitten vaan otetaan kärsivällisesti uudelleen. Se on elokuvan teon henki.

 

 

Tankkaus on tärkeää

 

Onnen sirpaleita -elokuvaa kuvattiin kolme pitkää päivää, eikä kuvausryhmä olisi jaksanut ilman hyvää ja helposti sulavaa ruokaa. Sellaista, joka antaa hyvänolontunteen ja voimaa. Makkara ei käy. Grillailut hoidetaan vasta myöhemmin. Sen sijaan jäätelö ja suklaa eivät ole pahitteeksi kiireisenä kuvauspäivänäkään.