Alkuun
1.3.2017
teksti: Dome Karukoski, kuva: Sakari Piippo

Vapautta ja mahdollisuuksia

 

Inhimillisten Uutisten maaliskuun päätoimittaja Dome Karukoski on etuoikeutettu ja siksi vapaa olemaan sellainen kuin haluaa. Suomi on lähellä ihanneyhteiskuntaa, mutta ei täysin: täällä rajataan pelkojen ja uskomusten takia toisten ihmisten vapautta, Karukoski kirjoittaa pääkirjoituksessaan.

 

Voin herätä aamulla, suudella rakastani, laittaa sormuksen sormeeni. Voisin vapaasti etsiä seuraa internetistä, mikäli seuraa tarvitsisin. Voin kulkea kadulla sellaisena kuin olen, ilman häpeää. Voin pukeutua niin kuin haluan, eikä kukaan katso minua vinoon, ellei asuni ole liian värikäs Suomen oloihin. Ja vaikka katsoisikin, niin minun olisi helppoa olla välittämättä vinoonkatsojista. Voin riemuita.

 

Olen keski-ikäinen valkoinen heteromies, työssäkäyvä ja yrittäjä. Veroja maksava ja valtiomahtia pelkäävä ja kunnioittava. Olen enemmistö. Olen vapaa. Olen etuoikeutettu ja siksi minulla on vapaus olla niin kuin haluan.

 

Kaiken lisäksi minua on tuettu perheeni puolesta ammatinvalinnassa ja annettu ilmainen koulutus. Toki minulla on ollut elämässäni vastoinkäymisiä, jotka olen joutunut voittamaan ollakseni siellä missä olen. Mutta aika helppoa on ollut, kun katsoo vaikka tämän päivän uutisia.

 

 

Oudot ja rohkeat muuttavat maailmaa

 

Täytyykö minun kokea syyllisyyttä elämäni helppoudesta? Ei. En ollut paikalla, kun homoja alistettiin, en ollut paikalla, kun naisten oikeuksia tallottiin toden teolla. Mutta olen paikalla estämässä, ettei niin kävisi uudestaan.

 

Tarvitseeko minun tehdä jotain? Ei välttämättä. Ainoastaan antaa ihmisten olla vapaita, elää elämäänsä riemuiten ja rakastaen mitä he haluavat rakastaa.

 

”Juuri oudot muuttavat maailman ja rohkeat järisyttävät sitä. Me kaikki voimme olla sellaisia.”

 

Minä rakennan yhteisön sääntöjä oman toimintani kautta. Voin vain omalta osaltani katsoa ihmisen hyvyyttä, pyrkimystä ja ihmistä itseään – näkemättä väriä, seksuaalista suuntautumista tai sukupuolta.

 

Voin omalta osaltani kannustaa. Kannustaa tasa-arvoon ja vapauteen sitä, joka on muiden mielestä outo. Eikö myös se ole hienoa! Ihminen muuttuu. Juuri oudot muuttavat maailman ja rohkeat järisyttävät sitä. Me kaikki voimme olla sellaisia.

 

 

Haaveena ihanneyhteiskunta

 

Siksi unelmoin Utopiasta. Humanistisesta ja optimistisesta yhteiskunnasta. Teen elokuvia, jotka ajavat tätä unelmaa. Minun ihanneyhteiskunnassani ihmiset elävät iloiten ja riemuitsevat. Utopiassani kaikilla on oikeus olla ja elää kuten haluavat. Suomi on itse asiassa todella lähellä Utopiaani. Me yritämme pitää heikoimpien puolta. Emme välttämättä aina onnistu siinä, mutta ainakin yritämme. Mutta matkaa vielä on. Me rajaamme edelleen omien pelkojemme ja uskomusten takia toisten ihmisten vapautta. Se ei vain käy. Nimittäin rajaaminen tuntuu kauhealta. Se, kun enemmistöllä on oikeus rajata pienemmän ja heikomman elämää ja rakkautta.

 

Sen sijaan, että rajaisimme, meidän täytyy antaa mahdollisuuksia. Meidän täytyy ryhmässä antaa vapauksia ja iloa. Tämän kuukauden Inhimillisissä Uutisissa me tutkimme kerromme ihmisistä, jotka joko etsivät vapautta tai ovat sen löytäneet. Ihmisiä, joille on tullut mahdollisuuksia. Jotka ovat tehneet hypyn tuntemattomaan. Ihmisiä, jotka ovat olleet rohkeita.

 

Olkaamme vapaita ja rohkeita.

 

Maaliskuun päätoimittaja,

Dome Karukoski