Alkuun
20.11.2015
Teksti: Tuija Sorjanen, Kuvat: Annukka Pakarinen

Vanhuus hioo ihmisestä timantin

Elämä on opintomatka, josta ei saa katkeroitua ja jonka loppukaarteessa voi ottaa rennosti. Inhimillisiä Uutisia kysyi nuorilta ihmisiltä, mitä he ajattelevat vanhuudesta.

 

 

Anni Ståhlberg, 17

 

 

Vanheneminen ei kosketa minua millään tavalla. En koe, että tulisin koskaan vanhaksi. Siinä vaiheessa, kun minulla on luonnostaan valkoiset hiukset, aion laittaa rastat. Minulla on keho täynnä tatuointeja. Olen jossain mökissä napapiirin pohjoispuolella samoamassa metsiä haulikon ja uskollisen koirani kanssa.

 


Sampo Sainio, 17

 

 

Vanhuus on pakollinen paha, joka tulee joskus. Ei vanheneminen sinänsä haittaa, kunhan pysyy kondiksessa. Sitten joskus on ehkä ihan mukavaa istua kiikkustuolissa. Jos on siunaantunut muksuja, he ovat ympärillä. Voi muistella, mitä kaikkea on tullut tehtyä. Muistojen kerääminen on tärkeää, niin on jotain, mitä muistella.

 


Nita Matchalov, 19

 

 

Äitini ei haluaisi vanheta, ja pieni vanhenemisen pelko on ehkä iskostunut itsellenikin. Sitä haluaisi pysyä tämän ikäisenä vielä pitkään. Tuntuu, että kun vanhenee, pitäisi saavuttaa kauheasti kaikkea. Se tuo paineita. 70-vuotiaana pitäisi osata ottaa rennosti. Toivon, että itselläni on silloin kumppani ja ettei tarvitse stressata raha-asioista. Haluaisin työn, josta nauttii ja jota voi tehdä vielä vanhana. Jos on elossa. Eihän sitä tiedä.

 


Jussi Peevo, 31

 

 

Vanheneminen on voimavara. Timantti hioutuu sitä enemmän, mitä vanhemmaksi tulee. Toivon mukaan pääsee tilaan, jossa ymmärtää elämästä vielä enemmän. Itse olen pyrkinyt siihen aina. Sitä varten pitää ymmärtää, että elämä on opintomatka. Ei saa katkeroitua mistään. Pitää muistaa, että kaikella paskalla ja kaikella hyvällä, mitä on tapahtunut, on ollut tarkoitus. Se on tehnyt sinusta ihmisen, joka olet. Elämää ei pidä elää vanhuutta varten, vaan nyt. Vanhana haluaisin asua jossakin metsämökissä ja tehdä moderneja räppibiittejä. Samoilisin paljon metsissä. Olisi perhe. Pieni yhteisökin voisi olla kiva. Se olisi paluu luontoon, johonkin, mihin meidät on koodattu elämään.