Alkuun
21.9.2016
teksti: Janne Flinkkilä, kuvat: Miikka Pirinen


Työ herätti turvapaikanhakijan elämään

Usein työn inhimillinen merkitys on rahaakin arvokkaampi. Irakista paennut Mustafa Saloom, 22, kertoo kahdeksan asiaa, joita työ hänelle merkitsee.

 

”Aiemmin olin yhteiskunnan silmissä vain nimi ja numero. Se oli masentava ajatus. Nyt työ määrittää heti muille sen, mitä olen ja kuka olen”, sanoo Irakista paennut Mustafa Saloom. Kuvassa myös Startup Refugeesin projektikoordinaattori Camilla Nurmi.

 

1. Työ tekee itsenäiseksi

 

”Olin 12-vuotias, kun puolisotilaalliset joukot tappoivat isäni. Pääsin 13-vuotiaana myyjäksi korttelikauppaan Bagdadissa. Kun perhettäni uhkailtiin, jouduimme muuttamaan toiseen kaupunginosaan, mutta löysin sieltäkin töitä. Siitä lähtien olen työskennellyt koulunkäynnin ja opiskelun ohessa, milloin rakennustyömaalla, milloin ravintolassa, milloin missäkin. Meillä oli suhteellisen varakas perhe eikä minun olisi tarvinnut tehdä töitä toimeentulon vuoksi. Jos olisin pyytänyt äidiltäni rahaa, olisin varmasti saanut. Mutta en halunnut sitä. Työnteko oli minulle keino näyttää, että olen vahva, pärjään omillani ja pystyn ansaitsemaan itse omat rahani. Sitä se on edelleen.”

 

 

2. Työ vahvistaa itsetuntoa

 

”Viime vuonna tilanne Irakissa kiristyi niin pahaksi, että äitini vaati minua pakenemaan maasta. Isäni menettämisen jälkeen hän ei halunnut menettää vanhinta poikaansakin. Puolisotilaalliset joukot olivat uhkailleet minua, kun en halunnut liittyä heihin. Viime syyskuun 15. päivänä pääsin Suomeen. Olin innoissani. Minulla oli unelmia ja suunnitelmia. Tiesin tavoitteeni ja miten ne voisi saavuttaa. Olin valmis ahkeroimaan niiden eteen. Kotimaassani olin opiskellut ja tehnyt samaan aikaan jopa kolmivuorotyötä. Nyt voisin aloittaa uuden elämän.

 

Otaniemen vastaanottokeskuksessa aika pysähtyi. En voinut tehdä muuta kuin odottaa. Joka päivä samat vaatteet, samat ajatukset, samat jutut samojen kämppisten kanssa. Ei ollut muuta tekemistä kuin syödä ja nukkua, nukkua ja syödä. Tajusin pian, että minun ja suomalaisten työmarkkinoiden välillä oli muuri. Koska en puhunut suomea, en kelvannut edes siivoojaksi. Kaikki vain sanoivat, että ei Suomessa ole meille töitä.

 

 

"Otaniemen vastaanottokeskuksessa aika pysähtyi. En voinut tehdä muuta kuin odottaa. Joka päivä samat vaatteet, samat ajatukset, samat jutut samojen kämppisten kanssa."

 

 

Kahden kuukauden jälkeen ajattelin, että olen täysin hyödytön. En tee töitä, en opiskele, en puhu suomea. Olen turvapaikanhakija Irakista, ja kaikki vain ajattelevat, että käytän hyväksi sosiaaliturvaa, en tee töitä enkä maksa veroja. Bussissakin istuin perimmäiseen penkkiin hartiat lysyssä, koska minulla oli arvoton olo. Näin ihmisiä matkalla töihin ja itse ajattelin, ettei olemassaololleni tässä yhteiskunnassa ole perusteita. En enää välittänyt miltä näytin ja parransänkeni oli kuin vangilla. Ruokakaan ei enää maistunut. Olin todella masentunut.

 

Marraskuussa selailin ajankuluksi Facebookia ja huomasin Startup Refugeesin ilmoituksen. He etsivät vapaaehtoista kääntäjää arabiasta englantiin. Tiesin heti, että siinä oli tilaisuuteni. Pääsin vähitellen kiinni työelämään ja juuri äsken sain vakituisen työpaikan Startup Refugeesin yhteisökoordinaattorina. Minulla on Laajasalossa asunto, jonka vuokran pystyn maksamaan itse ansaitsemallani palkalla. Voin pitkästä aikaa olla rehellisesti ylpeä itsestäni.”

 

 

3. Työ sitoo yhteisöön

 

”Kun tulin vuosi sitten Suomeen, minulla ei ollut täällä ainuttakaan ystävää eikä sukulaista. Ei perhettä, äitiä, veljeä, siskoa, setää. Vasta työnteon kautta olen päässyt kommunikoimaan muidenkin kuin vastaanottokeskuksen väen kanssa ja tutustumaan ihmisiin. Kollegoistani on tullut jo ystäviä, ja työssäni saan olla koko ajan tekemisissä uusien ihmisten kanssa. Verkostoituminen on paras tapa integroitua. Kotoisa olo syntyy vasta siitä, kun saa tärkeitä ihmisiä ympärilleen. Teini-iässä lapsi alkaa kasvaa yhteiskunnan jäseneksi. Tämä on ollut minulle vähän kuin toinen teini-ikä. Nyt minusta on tullut uudelleen aikuinen ja olen löytänyt paikkani.”

 

 

4. Työ antaa identiteetin

 

”Muistan aina, miten tuttavani vastaanottokeskuksessa sanoi, että Mustafa, me olemme pelkkiä sosiaaliturvanumeroita. Meillä ei ole täällä yhteiskunnan silmissä muuta kuin nimi ja numero. Se oli masentava ajatus. Enää ei ole niin. Nyt työ määrittää heti muille sen, mitä olen ja kuka olen. Samalla lailla se muutti oman mentaliteettini. Suomessa on yli viisi miljoonaa ihmistä, mutta vain yksi Mustafa, joka on Startup Refugeesin yhteisökoordinaattori. Se on tehnyt minusta persoonan.”

 

 

5. Työ on terapiaa

 

”Aluksi tein vapaaehtoistyötä parina päivänä viikossa. Se piristi, mutta vapaapäivinä tuli aina surullinen olo. Kun ei ollut mitään tekemistä, päässäni alkoivat pyöriä masentavat ajatukset. Koti-ikävä, sota kotimaassani, maailmanpolitiikka, pelko epäonnistumisesta. Minulla oli majapaikka vastaanottokeskuksessa, mutta tunsin itseni kodittomaksi. Kun minua masensi, avasin sähköpostiohjelman ja aloin käydä läpi työposteja. Se auttoi heti. Sain muuta ajateltavaa ja tuli parempi olo.

 

En voi mennä pelastamaan perhettäni, en voi lopettaa sotaa, en voi ratkaista maailmanpolitiikan ongelmia. Silti huomaan murehtivani niitä asioita koko ajan. Kun teen töitä, voin keskittyä pelkästään työntekoon ja muut ajatukset jäävät pois. Heinäkuussa vietettiin ramadanin päättymisen kunniaksi perhejuhlaa, joka on meidän yhteisössämme niin kuin joulu Suomessa. Minulla olisi tullut tosi yksinäinen olo ilman perhettäni, mutta kun pääsin tekemään töitä, en jäänyt yksin murehtimaan vaan sain taas muuta ajateltavaa. Samalla tiesin, että perheeni olisi ylpeä siitä, mitä teen.”

 


6. Työ antaa elämälle merkityksen

 

”Tein vapaaehtoistyötä myös kotona Bagdadissa. Viime vuonna sinne tuli Länsi-Irakista paljon ihmisiä, jotka pakenivat Isistä. Bagdadissakin oli puolisotilaallisia joukkoja, kaduilla räjähteli pommeja ja maassa oli sisällissota, mutta lännessä tilanne oli vielä huonompi. Siellä käytiin globaalia sotaa ja tehtiin ilmaiskuja. Niillä ihmisillä ei ollut mitään: ei vettä, vaatteita, terveydenhoitoa. Olin töissä lääkeyhtiössä ja autoin sairaita ihmisiä saamaan lääkkeitä. Siskoni on hammaslääkäri ja hoiti heidän hampaitaan. Isäni oli ollut aktiivinen yhteisössämme, ja koska olin hänen vanhin poikansa, kulttuurissamme minusta tuli perheen pää. Otin vastuun siitä, että minun piti hänen laillaan auttaa muita. Se oli elämäni tärkein sisältö.

 

Nykyisessä työssäni minulle on kaikkein palkitsevinta, kun saan auttaa muita. Saan nähdä, miten masentunut ja lannistunut ihminen saa tukea, oppii jotain uutta, löytää elämälleen sisällön ja yhtäkkiä saakin taas itsetuntonsa takaisin. Voin konkreettisesti muuttaa asioita parempaan suuntaan, yksi ihmiselämä kerrallaan. Laittaa kiertämään ne hyvät asiat, jotka minulla itselläni on ollut onni saada.”

 

 

7. Työ antaa elämälle suunnan

 

”Vuosi sitten tulevaisuus tuntui toivottomalta. Nyt minulla on viisivuotissuunnitelma. Kotona tein logistiikan insinööriopintoja. Minulla on myös markkinointialan työkokemusta. Haluan jatkaa opiskeluja, tehdä töitä, verkostoitua ja kehitellä bisnesideoita. Startup Refugeesilla olen saanut rakentaa siltoja turvapaikanhakijoiden ja suomalaisten välille. Tulevaisuudessa haluan tehdä sitä myös suomalaisten ja ulkomaisten vientiyritysten välillä.

 

Esimerkiksi Suomen teknologiamarkkinat ovat tosi kilpaillut ja saturoituneet, mutta Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa markkinat ovat vielä nuoret. Siellä olisi kasvun mahdollisuus. Ehkä voisin myös tuoda sieltä jotain uutta tänne ja jakaa tietoa kulttuuristamme. Vaikka Lähi-Idässä on pitkä historia, perinteitä ja sivistystä, moni suomalainen ei tiedä paljoakaan siitä. Esimerkiksi ruoka voisi olla hyvä tapa päästä sisälle siihen kulttuuriin.” ”Työn kautta voin asettaa elämääni tavoitteita ja suunnitella urakehitystäni. Saan kehittää itseäni ja oppia koko ajan uutta. Haaveilla tulevaisuudesta sen sijaan, että olisin jumissa paikoillani ja murehtisin vain menneisyyttä.”

 

 

8. Työstä saa rahaa

 

”Moni ajattelee, että töitä tehdään vain rahan takia. Suomessa voisin varmaankin saada tukia saman verran kuin saan palkkaa, vaikka vain lojuisin kotona. Silti haluan ehdottomasti tehdä töitä. Vaikka minusta tulisi miljonääri, en lopettaisi työntekoa. Olenhan tehnyt myös paljon vapaaehtoistöitä. Kun miettii kaikkia työn antamia asioita, joita olen tässä juuri luetellut, mitään niistä ei voi rahalla ostaa. Siksi itse työnteko on loppujen lopuksi paljon arvokkaampaa kuin raha, jota siitä saa.”

 

Mustafa Saloom on tänä syksynä saanut vakituisen työpaikan Startup Refugeesin yhteisökoordinaattorina.

 

 

Mikä Startup Refugees?

 

Syksyllä 2015 Suomeen tuli ennätysmäärä turvapaikanhakijoita. Mediassa hädänalaisista ihmisistä puhuttiin kuin epämiellyttävästä luonnonilmiöstä: heidän saapumistaan kuvailtiin vyöryksi ja tulvaksi.

 

Madventures-ohjelmasta tutut Riku Rantala ja Tunna Milonoff turhautuivat. He näkivät tilanteessa mahdollisuuden ja alkoivat puhua aivotuonnista. Kaksikko potkaisi käyntiin Startup Refugees -projektin, joka alkoi kartoittaa vastaanottokeskusten asukkien taitoja, koulutusta ja työhistoriaa. Osaamisprofiileista koottiin tietokanta, joka tarjottiin yritysten ja yhteisöjen käyttöön.

 

Syksyyn 2016 mennessä tietokantaan on kerätty jo yli tuhannen turvapaikanhakijan osaamisprofiilit. Yli 250:lle heistä on tarjottu mahdollisuuksia kouluttautumiseen, työharjoitteluun ja työllistymiseen. Turvapaikanhakijoiden omia yrityksiä on perusteilla kaksikymmentä.