Alkuun
1.9.2016
teksti: Juha A. Pantzar, kuva: Aapo Huhta

Talouspuhe kuuluu kaikille

Maailma on täynnä talouspuhetta, mutta ei siellä, missä sitä kipeimmin kaivattaisiin: kodeissa. Perheissä pitäisi puhua enemmän rahasta, kirjoittaa Inhimillisten Uutisten syyskuun päätoimittaja, Takuu-Säätiön toiminnanjohtaja Juha A. Pantzar.

 

 

Koska viimeksi puhuit rahasta tai talousasioista jonkun läheisesi kanssa?

 

Koska ylipäänsä kuulit talouspuhetta? Kuka sitä puhui? Oliko se joku, joka puhui suhdanteista, voitoista, sijoituksista, leikkauksista, budjettivajeesta, kustannuksista, investoinneista, tulosvaroituksista tai talouden noidankehästä? Oliko se asiantuntija – sellainen, jolla on talouspuheen sanasto hallussa?

 

Talouspuhetta on maailma täynnä. Talouspuheella on sanomalehdissä omat sivut, televisiossa omat uutiset ja katukuvassa LED-taulut, joissa vilisee numeroita ja prosenttimerkkejä. Talouspuhe on kaikkialla. Paitsi siellä, missä sitä eniten tarvitaan.

 

Talouspuhe on niiden puhetta, jotka pyörittävät markkinoita ja kansantaloutta. Niiden, jotka uskaltavat ottaa paikkansa puhujien joukossa. Meitä muita on jopa julkisesti kehotettu olemaan osallistumasta talouspuheeseen. Ei pitäisi puhua, jos ei osaa tai tiedä oikeita sanoja.

 

Hämmentävää! Taloushan on jotakin, joka yhdistää käytännössä meitä kaikkia. Meillä kaikilla on talous. Se pitää sisällään niin rahatalouden kuin vaikkapa kodin arjen pyörittämisen. Rahaa joillakin on enemmän kuin toisilla ja kodin arjen pyörittäminen sujuu toisilta paremmin, mutta kaikkien on selvittävä jotenkin. On hallittava taloutensa. Ja siksi talouspuhetta tarvitaan myös siellä, missä sitä ei ole totuttu puhumaan: kodeissa, kouluissa, työpaikoilla, vapaaehtoistoiminnassa, keskustelupalstoilla, arjessa. Meidän kaikkien on opittava puhumaan talouspuhetta.

 

 

Taloustaidot opitaan kotoa

 

Nuortenlehti Demi teki pari vuotta sitten kyselyn, jossa nuorilta kysyttiin, mikä heidän taloudellista tulevaisuuttaan uhkaa kaikkein eniten. Vastaus oli yllättävä. Se ei ollut työttömyys, pätkätyöt eikä pienet tulot. Se oli pelko siitä, etteivät he hallitse talouttaan ja osaa tulla toimeen rahojensa kanssa. Kukaan ei ole opettanut eikä mistään ole tarjolla tukea tai neuvoja. Edes kavereiden kanssa ei puhuta rahasta.

 

Marttaliiton ja Lähi-Tapiolan tänä vuonna tekemässä selvityksessä todettiin, että taloustaidot opitaan ensisijaisesti kodeissa. Jos vanhemmat ovat suunnitelmallisia rahankäyttäjiä, myös lapset oppivat suunnitelmallisiksi.

 

Valitettavasti kuitenkin esimerkiksi maksuhäiriötilastot ja Takuu-Säätiön jatkuvasti kasvavat Velkalinjan soittajamäärät osoittavat, että moni aikuinenkaan ei pärjää taloutensa kanssa. Kyse on pitkälti talouden hallitsemattomuudesta ja osaamattomuudesta. Rahaa on tarjolla vaihtelevilla ehdoilla ja helpommin kuin koskaan. Siitä vain ei puhuta, että käytössäsi olevan rahan määrä ei kasva mihinkään. Vain mahdollisuudet saada ja käyttää sitä lisääntyvät. Velkaraha ja kulutusmahdollisuudet tulevat kotisohvallesi asti.

 

Talouden kanssa pärjää parhaiten, kun saa tulot riittämään menoihin. Siinä se. Yksinkertaista. Mutta mihin minun tuloni riittävät ja rahani menevät? Miten minä pärjään talouteni kanssa? Mistä minä saisin tukea ja apua? Neuvoja, tukea ja apuvälineitä on kyllä tarjolla, kunhan muistamme puhua niistä. Suomalaiset sosiaali- ja terveysalan järjestöt yrittävät tehdä tässä työssä osansa. Kunhan sinä vain muistat puhua.

 

#talouspuhe kuuluu kaikille

 

Syyskuun päätoimittaja,

Juha A. Pantzar