Alkuun
23.9.2016
teksti: Antti Järvi, kuvat: Ilkka Pernu

Taakan kantaja

 

Velkakierteeseen voi ajautua monella tavalla. Jarkko ylivelkaantui jo parikymppisenä ja on sen jälkeen yrittänyt kompuroida takaisin tavalliseen elämään.

 

Eräänä päivänä viime elokuussa Jarkko istui läppärinsä ääreen ja alkoi kirjoittaa: ”Hyvä lukija ja Arvoisa Tasavallan presidentti”, hän aloitti.

 

Jarkko oli saanut tarpeekseen. Sähköpostissaan hän halusi kertoa vallanpitäjille, miten velkaongelmaiset ajetaan ahtaalle Suomessa. Viimeinen niitti oli ollut, kun pankki oli sulkenut hänen verkkopankkitunnuksensa. Häneltä oli siis viety kokonaan oikeus käyttää verkkopankkia tai pankkitunnuksia sähköisessä asioinnissa.

 

Viestissään Jarkko kertoi siitä, kuinka jokainen lasku pitää maksaa pankin maksuautomaatilla 2,25 euroa kappale ja miten toisella paikkakunnalla asuville lapsille on mahdotonta siirtää rahaa.

 

33-vuotias Jarkko on ollut velkakierteessä lähes koko aikuiselämänsä. Kierre paheni muutama vuosi sitten, kun hän joutui ensin työttömäksi ja sen jälkeen tuli avioero.

 

”En ole koskaan tehnyt ketään kohtaan vääryyttä ja olenkin hyväksynyt talousongelmani, avioeroni ja siitä seuranneen ex-puolison kauas muuttamisen ja lasten viemisen mukanaan, mutta onko tosiaan mahdollista viedä ihmiseltä kaikki”, hän kirjoitti kirjeessään presidentille ja muille vaikuttajille.

 

 

Nuoret osamaksukierteessä

 

Kuukautta myöhemmin Jarkko istuu hiljaisella terassilla kotipaikkakunnallaan keskikokoisessa suomalaiskaupungissa. Hän on juuri päässyt töistä. Paikka on valittu niin, ettei keskustelu kantaudu muiden ihmisten korviin. Jarkolla on velkaa lähes 70 000 euroa. Ex-vaimon lisäksi hänen talousongelmistaan ei tiedä juuri kukaan. (Siksi Jarkko ei halua esiintyä oikealla nimellään.)

 

“Kun kuuntelee, miten ihmiset puhuvat velkaongelmaisista, niin sehän on vähän naurun asia. Ihmetellään, miten jotkut pystyvät päästämään tilanteen tuollaiseksi. En kehtaa sanoa, että olen saman kokenut toistamiseen.”

 

Jarkko kertoo, kuinka hänen ongelmansa alkoivat ensimmäisen kerran parikymppisenä. Hän tapasi baarissa kiinnostavan tytön ja ihastui. Kaksikko ehti seurustella vain nelisen kuukautta, kun tuli tieto, että tyttö oli raskaana. ”Se oli tietyllä tavalla shokki, mutta emme missään vaiheessa miettineet, ettemmekö pitäisi lasta. Tietysti jännitti, kun ei ollut tietoa perheen perustamisesta.”

 

Nuori pariskunta muutti yhteen. Ensimmäiseen asuntoon hankittiin huonekaluja, astioita ja elektroniikkaa postimyynnistä – Ellokselta ja Hobby Hallista. Pian pariskunta tajusi, ettei heillä ole varaa maksaa takaisin. Jarkko työskenteli osa-aikaisena ravintola-alalla, ja puoliso jäisi pian äitiyslomalle. He kykenivät maksamaan vuokran ja pakolliset menot, mutta postimyynnin osamaksut alkoivat myöhästyä.

 

”Aluksi se ei huolettanut kovin paljon. Ehkä se johtui nuoruudesta ja siitä, ettei tiennyt seuraamuksista tuon taivaallista.” Sitten laskut menivät perintään. Pariskunta yritti sopia asioista velkojien kanssa, mutta korot ja kulut kasvoivat. Kertalyhennyksistä tuli niin suuria, että maksaminen muuttui mahdottomaksi. Ensin Jarkolta meni luottotiedot, sitten puolisolta.

 

Toisen lapsen jälkeen Jarkko pääsi vakituisiin töihin, mutta siinä vaiheessa perhe oli jo talousvaikeuksissa.

 

“Vasta kun ikää tuli enemmän, havahduimme siihen, että eihän me saada yhtään mitään, kun luottotiedot ovat menneet. Emme voineet vaihtaa asuntoa isompaan, mukavampaan tai tehdä oikein mitään muutakaan.”

 

 

 

Ei tulevaisuutta

 

Ylivelkaantuminen on oikeastaan aika helppoa. Siitä kertoo myös se, että maksuhäiriöitä on tätä nykyä noin 370 000 suomalaisella. Heitä on monenlaisia: Osa kärsii yhä 1990-luvun laman perinnöstä, joillain on päihdeongelmia ja joku on taannut epäonnisen lainan. Sitten on niitä, jotka ovat sokaistuneet sille, miten helppoa nykyään on ostaa kortilla ja saada kulutusluottoja.

 

Velkaongelmaisten tarinat kertovat usein oravanpyörästä, jossa korot ja kulut kasvavat, velkaa otetaan velalle, eikä pääoma juuri lyhene.

 

Jarkon tilanne alkoi helpottua, kun hän otti yhteyttä velkaneuvojaan, joka kehotti häntä Takuu-Säätiön puheille. Velkaongelmaisia auttava Takuu-Säätiö myönsi Jarkolle takauksen pankista nostettavaan järjestelylainaan, eli hänen velkansa yhdistettiin yhdeksi uudeksi lainaksi. Hieman myöhemmin hän sai luottotietonsa takaisin. Vaikka talous oli tiukilla, perheen elämä tasaantui muutamaksi vuodeksi. Viisihenkiselle perheelle jäi kuukaudessa käteen noin 700–800 euroa.

 

”Silti se, että molemmilla oli raha-asiat huonosti, hiersi parisuhdetta. Emme voineet miettiä matkoja tai omistusasuntoa, meillä ei käytännössä ollut tulevaisuutta”, Jarkko kertoo.

 

”Kurjinta tietysti oli, että pystyimme tarjoamaan lapsille asioita niukanlaisesti. Mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä suuremmaksi nousee sosiaalinen paine koulussa. Meillä ei mitään iPhoneja osteltu.”

 

 

Pikavippi ratkaisi ongelmat – hetkeksi

 

Syksyllä 2012 Jarkko jäi työttömäksi. Sen jälkeen ei mennyt kuin pari kuukautta, kun pariskunta päätti erota. Jarkko muutti 41 neliön vuokrakaksioon, jonne lapset mahtuivat silloin, kun olivat isällään. Kun Jarkko ei pärjännyt enää lainojen ja kulutusluottojen kanssa, hän otti yhteyttä kirkon tarjoamaan velkaneuvontaan.

 

”Se oli siinäkin mielessä hyvä, että heillä on tietynlaista valtaa ja mahdollisuuksia vaikuttaa perintätoimistoihin ja niiden kanssa tehtäviin sopimuksiin.”

 

Uudessa taloudellisessa ahdingossa Jarkolle tuli paniikkihäiriöitä ja pelkotiloja. Hän alkoi vältellä sosiaalista kanssakäymistä ja yleisiä paikkoja. Samoihin aikoihin hän väänsi kättä perintätoimistojen kanssa.

 

”Kerran maksuni myöhästyi yhdellä päivä siitä, mitä oli sovittu. Se riitti siihen, että sopimus raukesi ja uudesta olisi pitänyt maksaa taas 50 euroa. Perintätoimistojen toiminta on juuri tuollaista jatkuvaa kiristämistä.”

 

Tilanne helpotti, kun Jarkko sai lääkityksen pelkotiloihin ja uuden työpaikan. Siinä vaiheessa hän rämpi jälleen syvällä talousongelmissa. Kun ensimmäinen lasku meni oikeuteen, Jarkko maksoi sen pois pikavipillä.

 

“Siitä tuli ensin hyvä fiilis, että sain hoidettua asian ja luottotiedot pysyivät puhtaina. Sitten seuraavassa kuussa koko 800 euron summa piti maksaa kerralla takaisin. Kun sen tein, pankkitilille jäi jotain neljäkymppiä, ja lapset olivat tulossa kylään. En kehdannut pyytää rahaa kavereilta enkä vanhemmilta.”

 

Jarkko otti uusia pikavippejä ja kävi läpi kaikki niitä tarjoavat firmat. Hän sanoo kyllä tietäneensä, miten tuhoisalla logiikalla ne toimivat. ”Kun on siinä tilanteessa, ei katso päivää kahta pitemmälle. Tarvittava raha on vain saatava jostain, että saa vanhat maksut hoidettua. Ei sillä hetkellä välttämättä tajua, että hankkii vain lisää ongelmia.”

 

 

Vinkki: päästä velat ulosottoon

 

Punainen, keltainen, vihreä. Jarkko oli merkinnyt sähköpostikansiossa oleviin laskuihin yhteydenotot perintätoimistojen ja velkojien kanssa. Lisäksi laskut oli merkitty värikoodilla: Punainen väri tarkoitti pelkoa laskun siirtymisestä oikeuteen tai pelkoa maksusopimuksen purkautumisesta. Keltaiset laskut olivat myöhässä, mutta tilanne ei ollut vielä erityisen paha. Vihreillä laskuilla ei toistaiseksi ollut hätää.

 

”Näin jälkikäteen ajatellen minun olisi kannattanut keskittyä vihreällä oleviin laskuihin ja antaa punaisten, paljon korkoa ja kuluja sisältävien laskujen mennä menojaan. Näin olisin ehkä saanut pidettyä talouden hallinnassa. Lopulta kaikki laskut olivat myöhässä.”

 

Velkaneuvoja kehotti, että Jarkko antaisi kaikkien velkojen mennä ulosottoon. Se on yksi keino saada velkaongelma hallintaan.

 

”Tietyllä tavalla se oli helpotus, vaikka olin ensin velkaneuvojalle vihainen, koska ulosotto tarkoittaa luottotietojen menettämistä ja kaikenlaisen ylimääräisen rahan, kuten kesälomarahojen, menettämistä. Toisaalta jatkuva stressi ja sopimusten tekeminen jäisi pois.”

 

Jarkon nettopalkka oli noin 2000 euroa. Siitä 800 euroa meni asumiseen, 600 euroa elatusmaksuihin ja noin 200 ulosottoon, koska elatusmaksut otetaan ulosotossa huomioon. Käteen jäi kuukaudessa noin 400 euroa.

 

”Ei sillä tietenkään osteta vaatteita tai käydä parilla oluella huvin vuoksi. Rahat meni ruokaan ja elämiseen lasten kanssa.”

 

 

 

Perintätoimistot rahastavat ahdingolla

 

Jarkolla on lippis ja sininen huppari. Hän vaikuttaa tavalliselta, autoista ja jääkiekosta pitävältä kolmekymppiseltä mieheltä. Hänen puheistaan kuulee, että kaikenlaista on tullut opittua talousahdingosta ja velkaongelmien hoidosta.

 

Jarkko myöntää, että olisi voinut tehdä joitain asioita toisin elämässään. Kuten moni muu velkaongelmainen, hän haki apua liian myöhään. Nuorempana siihen oli syynä tiedon puute, myöhemmin häpeä. “En tiedä mikä siinä on, että ihminen ennemmin kituu siinä ongelmassa kuin lähtee aktiivisesti hakemaan apua. Yleensä apua haetaan vasta, kun asiat ovat jo liian pitkällä.”

 

Velkaongelmiin on nykyään tarjolla monenlaista tukea. Esimerkiksi kunnat tarjoavat sosiaalista luottoa, jolla voi päästä perintätoimistoista eroon ilman pikavippejä. Jarkko on viime aikoina saanut vertaistukea Velallisten Tuki -nimisestä Facebook-ryhmästä.

 

Vaikka netistä löytyy neuvoja, Jarkon mukaan olisi hyvä, jos kaiken tiedon saisi yhdestä paikasta. Siksi hän on alkanut suunnitella Velallisen ABC -nimistä sivustoa.

 

”Siinä olisi selkeästi luokiteltu eri velkatilanteet, mahdolliset auttajat ja velallisen oikeudet. Ehkä ihmiset osaisivat hakea apua ajoissa ja tiedostaisivat, millaisia seurauksia on prosessin eri vaiheilla.”

 

Jarkon mukaan toinen suuri ongelma velkakierteen ehkäisemisessä ovat perintätoimistot, jotka edelleen rahastavat velallisen ahdingolla. ”Toki ymmärrän, ettei maailma toimi niin, ettei ole korkoja ja perintämaksuja, mutta niissä pitäisi olla joku järki. Nyt moni velkaongelmainen kykenee lyhentämään vain korkoja ja kuluja, eikä lainkaan pääomaa.”

 

Jarkko on yrittänyt saada perintätoimistoista tietoa siitä, paljonko hän on lyhentänyt pääomaa ja paljonko on mennyt kuluihin ja korkoihin. Vaikka toimistot ovat velvollisia antamaan tiedot, hän ei ole niitä saanut.

 

 

Maksuhäiriöinen – kuin naamioitunut juoppo

 

Jarkko on nyt uudessa parisuhteessa. Se on tuonut hänen elämäänsä sisältöä ja helpottanut arkea. Silti moni asia – kuten verkkotunnusten menettäminen – tuntuu kohtuuttomalta.

 

”Eihän se voi olla niin, että joudut palaamaan jonnekin 1980-luvulle, jolloin käytiin pankissa maksamassa laskut tiskillä.”

 

Sen jälkeen, kun Jarkko elokuussa lähetti sähköpostinsa vallanpitäjille, hän on saanut muutamia yhteydenottoja. Esimerkiksi valtakunnanvoudinvirastosta soitettiin ja kerrottiin tekeillä olevasta lakimuutoksesta, jonka mukaan verkkopankkitunnukset kuuluvat peruspankkipalveluiden piiriin. Jatkossa maksuhäiriömerkinnän saaneilla on siis mahdollisuus saada pankkitunnukset sähköiseen tunnistautumiseen.

 

Senkin jälkeen on vielä matkaa siihen, että luottotietonsa menettänyt olisi yhdenvertaisessa asemassa muiden kansalaisten kanssa. Toistaiseksi esimerkiksi puhelinliittymää ei voi vaihtaa toiseen, vaikka tarjolla olisi edullisempi vaihtoehto. Maksuhäiriöinen ei myöskään pysty ottamaan vakuutuksia tai vaihtamaan asuntoa.

 

”Kun luottotiedot menevät, olet monen tahon silmissä epäluotettava ihminen. Joudut sellaiseen lokerikkoon, jossa sinua on helppo hallinnoida. Ei tarvitse miettiä tapauskohtaisia eroja tai poikkeuksia sääntöihin.”

 

Jarkko välttelee tilanteita, joissa luottotiedot tarkistetaan.  ”Maksuhäiriöinen on ikään kuin naamioitunut juoppo. Pystyt kyllä kävelemään tuolla muiden ihmisten joukossa normaalisti ilman, että kukaan tietää tilanteestasi. Mutta jos sinun pitää luovuttaa henkilötunnus ja asiakastiedot tarkistetaan, kaikki haistaa hengityksesi.”

 

Parhaillaan Jarkko valmistautuu hakemaan käräjäoikeudesta velkajärjestelyä. Jos se onnistuu, hänen velkakierteelleen voi vihdoin häämöttää loppu.

 

”Nyt lähtökohdat rakentaa tulevaisuus ovat älyttömän hyvät. Minulla on vakityöpaikka ja hyvä parisuhde. Jos pääsen velkajärjestelyyn, voin ehkä päästä ongelmista eroon muutamassa vuodessa. Voisin silloin aloittaa täysin uuden elämän.”