Alkuun
12.3.2018
teksti: Suvi Sinervo, kuva: Terhi Ekebom ja Marko Turunen

Syvä yksinäisyys näyttää aivoissa hälytystilalta

 

Pitkittynyt yksinäisyys saa aivot rakentamaan muuria ihmisen ja maailman väliin. Muuria voi onneksi myös purkaa.

 

Työpaikan käytävällä huudellaan kavereita lounaalle. Eivät he sinua tarkoita, ajattelet.

 

Kadulla kulkee ihmisiä. Näyttääpä tuokin käreältä, huomaat.

 

Kotona tuntuu, että jaksat vain kääriytyä sohvalle. Paleltaa, vaikka mittarin mukaan huoneessa on ihan lämmin.

 

Syvästi yksinäiset havaitsevat maailman vähän toisin kuin muut. Tämä on osoitettu tutkimalla aivoja.  Aivoja kuvantamalla on huomattu sekin, että yksinäisyys on kipua. Yksinäisyyden kokemus aktivoi saman ohimolohkon takana olevan alueen kuin fyysinen kipu.

 

Aivoille pitkäkestoinen yksinäisyys on niin rankka asia, että se voi jopa muuttaa aivojen rakennetta.

 

”Syvä yksinäisyys näyttää aivoissa hälytystilalta, joka jatkuu yötä päivää”, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Timo Partonen kuvailee.

 

 

Mitä aivoissa tapahtuu, kun jäät yksin?

 

Kun kaveri peruu tapaamisen, harmittaa. Tunne aiheuttaa mielihyvähormonien, kuten serotoniinin ja dopamiinin, käytön vähentymistä aivojen kemiallisessa viestinsiirrossa. Välittäjäaineiden toiminnan muutokset voimistavat turhautumisen tunnetta entisestään.

 

Silloin voi tulla yksinäinen olo, joka houkuttelee hakeutumaan muiden seuraan.

 

Syvä yksinäisyys on kuitenkin toisenlaista: se on pitkäkestoista ahdistavaa tunnetta, jota kokee nytkin 5–10 prosenttia suomalaisista. Tunne johtuu siitä, ettei ystäviä ole riittävästi tai seura ei ole sellaista kuin toivoisi.

 

”Aivot eivät tarvitse kymmeniä ystäviä. Yksikin hyvä ystävä voi riittää.”

 

”Pitkittynyt yksinäisyys näkyy aivoissa tiettyjen aivoalueiden ylenmääräisenä vilkkautena. Samaan aikaan esimerkiksi oikean aivopuoliskon otsalohkossa on vaimeaa”, Timo Partonen sanoo ja tutkii aivotutkimusta Italiasta vuodelta 2017.

 

Aivoja kuvantamalla voi siis huomata, että yksinäinen on koko ajan vähän varuillaan, puolustustilassa. Hän tarkkailee itseään ja muita.

 

”Se on raskasta. Impulssikontrollin heikentyminen puolestaan lisää sekä toiminnan nopeutta että epävarmuutta omasta käytöksestä”, Partonen sanoo. ”Silloin voi pelätä esimerkiksi sitä, että tekee jotain, mikä aiheuttaa sosiaalista häpeää. Epämukavuuden tunne sosiaalisissa tilanteissa kasvaa.”

 

Käytännössä pitkittynyt yksinäisyyden kokemus saakin välttelemään muiden seuraa myös silloin, kun seuraa olisi.

 

 

Miksi aivot kääntyvät puolustustilaan?

 

Aivoille yksinäisyys tarkoittaa poikkeusta ja vaaraa. Tämä liittyy ihmislajin aivojen kehitykseen. Ne meistä ovat selvinneet, joilla on ollut ympärillään lauman turva. Lauman laidalla on saattanut joutua villieläimen ruoaksi.

 

”Metsästäjä-keräilijät selviytyivät parhaiten noin 30–100 hengen ryhmissä. Laumoissa on tarvittu monenlaisia ihmissuhteita. Nykyihmisen aivot ovat pitkälti samanlaiset kuin metsästäjä-keräilijöillä”, aivotutkija Minna Huotilainen kertoo.

 

Tämä ei tarkoita, että aivot tarvitsisivat kymmeniä ystäviä. Yksikin hyvä ystävä voi riittää.

 

”Kun ihminen näkee toisen ihmisen kasvot, aivoissa tapahtuu voimakas reaktio. Kun kasvot ovat vaikkapa televisioruudussa, ärsyke jää aivoissa laimeaksi.”

 

Ihmislajin aivot ovat kuitenkin sellaiset, että säilyäkseen terveinä ne tarvitsevat ihmisten kasvoja, ihmisääniä ja kosketuksia.

 

”Kun ihminen näkee toisen ihmisen kasvot, aivoissa tapahtuu voimakas reaktio. Kun kasvot ovat vaikkapa televisioruudussa, ärsyke jää aivoissa laimeaksi. Aivoilla ei ole epäilystäkään siitä, onko ihminen oikea vai pelkkä kuva.”

 

Jos sosiaalisia taitoja ja tunnetaitoja ei käytä, aivot alkavat voida huonosti.

 

Neuropsykologian professori John Cacioppon ja hänen työryhmänsä tutkimuksista on selvinnyt, että huonovointisuus näkyy kaikkialla kehossa. Kyky säädellä syömistä tai alkoholinkäyttöä heikentyy. Stressin määrä kasvaa. Yksinäisyys lisää riskiä sairastua moniin fyysisiin sairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin. Arkinen flunssakin iskee yksinäiseen helpommin kuin muihin.

 

 

Yksinäisyys näkyy aivoista

 

Timo Partonen on käynyt tätä haastattelua varten läpi keskeiset yksinäisyyteen liittyvät aivotutkimukset viimeisen kymmenen vuoden ajalta.

 

”Niitä ei ole montaa, mutta yksi erityisen kiinnostava on julkaistu Lontoossa vuonna 2012”, hän sanoo.

 

Tutkimus osoittaa, että yksinäisiksi itsensä kokevilla on vasemman aivopuoliskon yläohimouurteen takaosassa vähemmän harmaata ainetta kuin muilla. Tällä aivojen alueella havaitaan hienovaraisia sanattomia sosiaalisia vihjeitä.

 

”Niiden havaitseminen on yksinäisellä heikompaa kuin muilla”, Partonen selvittää.

 

Tutkimuksen perusteella on vaikea sanoa, onko rakenteellinen muutos yksinäisyyden syy vai seuraus. Se on kuitenkin selvää, että yksinäisyys voi näkyä aivojen rakenteessa.

 

”Kun laadukkaita tutkimuksia tehdään lisää ja tulokset pysyvät samansuuntaisina, yksinäisyys on mahdollista todeta aivoja kuvantamalla. Tämä tietysti edellyttää, että kuvat analysoidaan tarkasti”, Partonen miettii.

 

 

Yksinäisen aivot liioittelevat

 

Kun ihminen jää liian yksin, hän alkaa seurata muiden käyttäytymistä ikään kuin liian herkällä korvalla. Tutkimusten mukaan yksinäisyys myös synkentää havaintoja. Esimerkiksi työkaverin ärtynyt ilme voi näyttää vihaiselta ja radiossa soiva surullinen musiikki voi kuulostaa lohduttomalta. Ikävä palaute jää yksinäisen mieleen paremmin kuin kehut.

 

Kun yksinäisyyden kokemus pitkittyy, sosiaalisten tilanteiden herättämä mielihyvä laimenee. Tätä on tutkittu Chicagossa vuonna 2009 julkaistussa tutkimuksessa, jossa ihmisille näytettiin kuvia esimerkiksi torakasta, rahasta, sotatilanteesta ja iloisista ihmisistä huvipuistossa. Samalla tutkittiin, millaisia reaktioita kuvien näkeminen aiheutti tutkittavien aivoissa.

 

”Kun ihminen jää liian yksin, hän alkaa seurata muiden käyttäytymistä ikään kuin liian herkällä korvalla. Tutkimusten mukaan yksinäisyys myös synkentää havaintoja.”

 

”Sosiaaliset kuvat, joissa oli myönteinen tunnelataus, eivät aktivoineet mielihyväratoja niillä, jotka kokivat olevansa yksinäisiä”, Partonen kertoo.

 

Yksinäisyyden kokemus vähentää jopa fyysistä lämpöä. Toronton yliopistossa on selvitetty, että yksinäiset palelevat enemmän kuin muut.

 

 

Aivojen toimintaan voi vaikuttaa

 

Taas työpaikan käytävällä huudellaan kavereita lounaalle. Jos olet yksinäinen, aivosi ehkä kertovat sinulle monta syytä, miksi et lähde mukaan. Ennen kuin huomaatkaan, kieltäydyt.

 

”Tapojen muuttaminen ja toisto ovat kaiken A ja O. Aivojen toimintaa voi suunnata omalla käyttäytymisellä”, aivotutkija Minna Huotilainen muistuttaa. ”Etukäteen voi jo päättää, että sanoo aina kyllä. Systemaattisesti, joka kerta.”

 

”Aivoterveydelle parhaita ovat kuorolaulu, lautapelit ja tanssiminen. Ja vapaaehtoistyö!”

 

Sekin auttaa, jos kertoo jollekulle, että oikeastaan haluaisi tulla mukaan, mutta ei jotenkin osaa lähteä. Kun sitten huomaat jo kieltäytyneesi, työkaveri voi vielä sanoa, että ”tulisit nyt vaan”.

 

Entä, kun ei ole ketään, kenen kanssa mennä?

 

”Kannattaa etsiä sellaista tekemistä, mihin liittyy muita ihmisiä ja myönteinen tunnelma. Aivoterveydelle parhaita ovat kuorolaulu, lautapelit ja tanssiminen. Ja vapaaehtoistyö!”, Huotilainen sanoo.

 

Vähitellen aivojen puolustustila murtuu.

 

Veikkauksen pelien tuotoilla rahoitetaan tieteen tekemistä ja tutkimuksia yli 100 milj. eurolla tänä vuonna. Näistä varoista suurimman osan Suomen Akatemia jakaa erilaisiin tutkimushankkeisiin.

 

Muut lähteet: Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2011; 127(8):754; Ryota, Kanai et al: Brain Structure Links Loneliness to Social Perception, Lontoo 2012.