Alkuun

Sulkutilasta sulavaksi kirjoittajaksi

Aivorungon infarkti ja sitä seurannut harvinainen locked in -oireyhtymä vei Kati van der Hoevenin puhe- ja liikuntakyvyn parikymmentä vuotta sitten. Vain muutama suomalainen kokee vuosittain saman sulkutilaksikin kutsutun kohtalon. Läheisten tuella kuntoutumisessa iso merkitys. Katin kuntoutuminen vei lopulta kirjoittajan ammattiin. 

 

 

Vajaat 15 000 suomalaista saa aivoinfarktin vuosittain. Heistä arviolta 1 500 ihmistä sairastuu nimenomaan aivorungon infarktiin, jonka mikkeliläinen Kati van der Hoeven koki parikymmentä vuotta sitten.

 

Aivoinfarkti on aivokudoksen pysyvän vaurion aiheuttama sairaus. Sen vuoksi menetetään enemmän terveitä elinvuosia kuin mikään muun sairauden takia.

 

Invalidiliiton Validia Kuntoutuksen apulaisylilääkäri, neurologian erikoislääkäri Hannu Virtanen kertoo, että aivorunkoinfarktin aiheuttamien oireiden kirjo on laaja. Seuraukset voivat vaihdella esimerkiksi puheen ja liikkeiden muodostamisen vaikeudesta ja näköhäiriöistä kuolemaan.

 

– Vakavan aivorunkoinfarktin saaneista merkittävä osa menehtyy alkuvaiheessa tai sitä seuraavissa komplikaatioissa. Jos potilas selviytyy, vaikein seuraus on niin sanottu locked in -oireyhtymä eli suomeksi sulkutila. Sen kokee vain muutama suomalainen vuosittain.

 

Vakavimmassa sulkutilassa kehon kaikki tahdonalaiset liikkeet ovat halvaantuneet ja potilas pystyy liikuttamaan vain silmiään. Aivojen tietojenkäsittelytoiminta kuitenkin säilyy ennallaan, ja sulkutilapotilas kykenee tuntemaan ja ajattelemaan täysin normaalisti.

 

 

JOKAINEN KUNTOUTUU OMALLA TAVALLAAN

 

Aivorunkoinfarkti iskee äkillisesti. Siitä saattaa Hannu Virtasen mukaan seurata äärimmäisen vakava tila, jota potilaan voi olla vaikea hyväksyä.

 

– Asian hyväksyminen vaikuttaa siihen, kuinka hyvin kuntoutuminen etenee ja kuinka henkiset voimavarat riittävät. Siinä on paljon eroja potilaissa ja heidän läheisissään.

 

Kuntoutuskeskus Validia Kuntoutuksessa eri alojen ammattilaiset hoitavat yhteistyössä aivo- ja selkäydinvaurioita.

 

Jokaiselle potilaalle kootaan oma kuntoutustyöryhmä, johon kuuluvat muun muassa neurologi, neuropsykologi tai psykologi, toimintaterapeutti, fysioterapeutti, puheterapeutti ja sosiaalityöntekijä.

 

– Potilaan ja hänen läheistensä psyykkisen hyvinvoinnin hoitaminen on keskeisessä osassa. Kukaan ammattihenkilö ei voi kuitenkaan sanoa olevansa asiassa mestari, sillä jokainen potilas on yksilö.

 

Virtasen mukaan tapahtuneen käsittelyssä ja hyväksymisessä auttavat samanlaiset voimavarat, jotka ovat tukeneet potilasta jo ennen sairastumista. Elämään ovat voineet tuoda eheyden ja tasapainon tunnetta esimerkiksi musikaalisuus, liikunnallisuus tai läheiset ihmissuhteet.

 

– Yksiselitteisiä reseptinomaisia vastauksia toipumiseen en kykene antamaan, mutta on selvää, ettei kukaan yksittäinen ihminen voi selviytyä tällaisten haasteiden kanssa. Tarvitaan yhteisö, joka tukee.

 

Teksti: Annina Vainio