Alkuun
12.3.2015
Annina Vainio ja Annukka Pakarinen

Sota opetti näkemään ihmisen

Suomalaisiranilaista ohjaajaa Hamy Ramezania pidetään suomalaisen elokuvan toivona. Taideteolliseen korkeakouluun häntä ei kelpuutettu, vaan tie elokuva-alalle urkeni yliopistossa Britanniassa. Nyt hän tekee filmejä, jotka korostavat ihmisyyden yleismaailmallisuutta.

 

Tunnustusta Clermont-Ferrandin lyhytelokuvajuhlilla, Tampereen elokuvajuhlien Risto Jarva -palkinto, osallistuminen Cannesin elokuvajuhlille Nordic Factory -hankkeessa.

 

Helsinkiläiselle Hamy Ramezanille, 35, on ehtinyt kertyä meriittejä hänen ohjaamistaan lyhytelokuvista. Asiantuntijat luonnehtivat Ramezania yhdeksi suomalaisen elokuvan toivoista, jolta odotetaan kansainvälistä läpimurtoa. Miltä se tuntuu?

 

– Toivon, että he ovat oikeassa. Minulla on vilpitön tahto kehittää ja viedä suomalaista elokuvaa maailmalle.

 

Matka tähän pisteeseen ei ollut helppo.

 

 

 

KAKSI VUOTTA PAKOLAISENA

 

Iranin ja Irakin sota. Vanhempien vakavat ilmeet. Myynnissä olevat huonekalut. Väärennetyt paperit. Kielletyt futispelit. Lastenkodit, vankilat, pakolaisleirit, veri, väkivalta.

 

Ne Ramezan muistaa ajasta, jolloin hän, sisko, äiti ja isä lähtivät Iranin Teheranista sotaa pakoon. Pakeneminen jatkui kaksi pitkää vuotta.

 

Perhe päätyi pakolaisleirille entiseen Jugoslaviaan. Turvapaikka löytyi kylmästä ja kaukaisesta mutta turvallisesta Suomesta vuonna 1989.

 

– Olen todella ylpeä siitä, että selvisimme ja olemme yhä yhdessä. Moni perhe hajosi.

 

Muutamia vuosia myöhemmin teini-ikäinen Ramezan heräsi keskellä yötä ja tarttui kynään ja paperiin. Epämääräinen paha olo helpottui kirjoittamalla runoja ja mietelmiä.

 

Luovuutta nuorukainen osoitti myös harrastamalla näyttelemistä ja kuvaamalla kotivideoita. Suomalaista elämää kuvaavat vhs-kasetit lähetettiin sukulaisille Iraniin.

 

Tämä kaikki valmisti elokuvauralle poikaa, joka ei koskaan sanojensa mukaan ollut ”leffafriikki”.

 

 

LUOVUUS ON UNELMIEN TOTEUTUMISTA

 

Tyhjän paperin pelko. Pieniä tikkukirjaimia paperilla. Analyyttistä tutkimista.

 

Ramezan kirjoittaa yhä paljon ja tutkii samalla elokuviensa teemoja. Hän saattaa esimerkiksi hajottaa paperille käsitteen ”sota” ja pyrkiä siten teeman ytimeen.

 

– Olen taidealalla, ja elämäni on täysi katastrofi ilman turvaa tai rutiinia. Ajatuksenikin ovat pirstaleina. Kirjoittamalla organisoin.

 

Ramezanilla menee elokuviensa ideoimiseen pari kolme vuotta.

 

– Ihminen ostaa lipun, katsoo elokuvan ja oppii muutamassa kymmenessä minuutissa kaiken sen, minkä itse opin kolmessa vuodessa. Se on vaihtokauppani heille.

 

Vuonna 2004 Ramezan haki Taideteolliseen korkeakouluun ja viiteen parhaaksi arvioimaansa britannialaiseen kouluun. Taideteollisen ovet eivät auenneet, mutta Britannian ykkösvaihtoehdoksi asettamaansa University for the Creative Artsin Farnhamiin Ramezan pääsi.

 

– Koulussa piti taistella täysillä paikastaan, kuten kaikki alalla joutuvat tekemään. Kun tulin takaisin Suomeen, olin kuin nälkäinen susi.

 

Yliopiston tärkeimpänä oppina Ramezan pitää sitä, mitä elokuva on.

 

– Se on inhimillisyys, se, keitä me olemme. Taide etsii inhimillisyyden. Tahdon näyttää ihmisille, että olemme joka ikinen rodusta, uskonnosta, väristä ja sijainnista huolimatta samanlaisia. Pakomatkamme aikana näin ihmisiä ääriolosuhteissa. Se sai ymmärtämään erilaisia lähtökohtia.

 

Ramezanin mielestä luovuus tarkoittaa haaveiden toteutumista. Hän on pitkään hiljaa, kun utelee, millaisia tavoitteita kohti hän itse kurkottaa urallaan.

 

– Ne ovat niin suuria, etten halua sanoa niitä ääneen.

 

Hamy Ramezanin ensimmäinen kokopitkä elokuva nähdään valkokankailla loppuvuonna 2016. 

 

Hamy Ramezanin yhdessä Rungano Nyonin kanssa ohjaama lyhytelokuva Kuuntele on valittu New Yorkissa pidettävän Tribeca Film Festivalin ohjelmaan. Tampereen elokuvafestivaaleilla Kuuntele voitti nuorisopalkinnon ja arvostettiin palkintoehdokkaaksi European Film Awards 2015 -kilpailuun. Katso elokuvan traileri täältä: http://www.youtube.com/watch?v=mamRgBTcnR0