Alkuun

Silmät taivaalla

Eksyneillä marjastajilla, uupuneilla hiihtäjillä ja kadonneilla vanhuksilla on toivoa, kun vapaaehtoiset lentopelastajat lähtevät matkaan.

 

Yhtäkkiä ympärillä ei ollut enää mitään tuttua. Iski hätä. Mitä nyt? Tervolassa hillaan lähtenyt nainen kaivoi puhelimensa esiin ja soitti hätäkeskukseen. Hätäkeskus yritti aluksi paikantaa marjastajaa puhelimen perusteella, mutta se epäonnistui. Myöhemmin puhelimesta loppui virta. Paikalle hälytettiin Pohjolan moottorilentäjien SAR-pelastuslentokone, joka onneksi löysi naisen alkuillasta.


Pari viikkoa myöhemmin pienet kivet kimpoavat taas asfaltista, kun siron SAR-lentokoneen moottori käynnistyy tällä kertaa Hyvinkään lentoasemalla elokuisena iltapäivänä.


Kello ei ole montakaan minuuttia yli puoli viiden, kun kone liitää jo taivaalla mukanaan kaksi henkilöä, joiden tarkoituksena on seuraavan kahden tunnin aikana tarkistaa, ettei lähialueilla ole syttynyt metsäpaloja. Tällä kertaa kukaan ei ole siis kadonnut. Metsäpalojen tähystyslennoille lähdetään ympäri Suomen, kun metsäpaloriski on kohonnut.


Juuri taivaalle singonnut SAR-kone kuuluu Hyvinkään lentoasemalla majaansa pitäville Jukolan piloteille. Ilmailukerho taas kuuluu Suomen Lentopelastusseuraan, joka koordinoi lentopelastustoimintaa, kuten palolentoja.


Ilmassa maastopaloja haravoivat ovat tehtäviin koulutettuja vapaa-ehtoisia: toinen on Jukolan pilottien lentäjä ja toinen Hyvinkään VPK:n vapaaehtoinen.


Jos parivaljakko havaitsee savua tai tulipaloja, ilmoittavat he siitä viranomaisten VIRVE-hälytysjärjestelmään.

Eksyneitä marjastajia, uupuneita hiihtäjiä, kadonneita vanhuksia ja itsetuhoisia ihmisiä. Palolentojen lisäksi Suomen Lentopelastusseura ry koordinoi pelastuslentoja. Viime vuonna SAR-lentokoneet nousivat taivaalle viranomaisen pyynnöstä 52 kertaa.


Positiivisia etsintätuloksia raportoitiin neljä kappaletta. Yksi löytyneistä oli toissa kesänä Savonlinnan saaristoalueella kadonnut veneilijä, joka pystyttiin paikantamaan ilmasta ja ohjaamaan järvipelastusvene hänen luokseen.


- Poliisilla ei usein ole mahdollisuuksia hoitaa henkilöetsintöjä täysin omin voimin. Ihmiset saattai-sivat jäädä ilman meitä metsiin, sanoo Suomen Lentopelastusseuran koulutussuunnittelija Sami Kinnunen.


Siinä missä maastoetsijät keskittyvät tiheisiin pensaisiin ja pusikkoihin, ilmasta näkee hyvin laakeat alueet, pellot ja aukeat.


- Taivaalta pelastajille voidaan ohjeistaa sopivia reittejä, kuten metsäautoteitä, joita pitkin pelastajat pääsisivät mahdollisimman lähelle, kertoo Jukolan pilottien lentopelastaja Juuso Aranko.

 

Pelastuslennoilla on mukana aina neljä henkilöä: pilotti, tehtävänjohtaja ja kaksi tähystäjää. He ovat kaikki käyneet omiin tehtäviinsä Suomen Lentopelastusseuran koulutuksen.


Tällä hetkellä Suomessa on noin 1 400 koulutettua vapaaehtoista lentopelastajaa, jotka pitävät pelastusvalmiutta yllä 41 yhdistyksessä. Vapaaehtoiset lentopelastajat ovat hälytysvalmiudessa 24 vuorokaudessa vuoden jokaisena päivänä. Lento-pelastajien pitäisi olla ilmassa viimeistään kaksi tuntia hälytyksestä. Suomen Lentopelastusseuran toiminnanjohtaja Janne Vainion mukaan siellä ollaan usein jo paljon aiemmin.


RAY rahoittaa Suomen Lentopelastusseuran toiminnan ja sisäasiainministeriön pelastusosasto maksaa lentovalmiudesta ja koulutuksista koituvat kulut. SAR-koneilla lentäminen on huomattavasti halvempaa kuin helikopterien käyttö pelastuslennoilla.

Tunti lentokoneella maksaa valtiolle noin 300 euroa, kun taas helikopterilla vastaava aika kustantaa jopa 15 000–25 000 euroa.


- Toiminnastamme aiheutuva säästö on merkittävä yhteiskunnalle. Helikoptereita käytetään tietenkin silloin, kun joku henkilö on loukkaantunut ja hänet pitää hakea nopeasti maastosta. Lentokoneella voi paikantaa, mutta ei hakea ketään, Vainio selventää.

 

Vapaaehtoisuuteen perustuva lentopelastustoiminta on Suomessa vielä uutta. Suomen Lentopelastusseura on perustettu vuonna 2006.


- Lentopelastuskeikkojen määrä kasvaa sitä mukaa, kun viranomaiset heräävät siihen, että tällainen palvelu on olemassa ja oppivat käyttämään sitä, Kinnunen sanoo.


Viime vuonna ehdottomasti aktiivisin lentopelastusseura oli Kuopion lentäjät, joiden kone ampaisi taivaalle 27 kertaa. Kuopiossa hoidettiin yli puolet kaikista pelastuslennoista. Suuri määrä ei johdu siitä, että savolaiset katoaisivat muita suomalaisia useammin, vaan siellä poliisi on oppinut tekemään lentäjien kanssa tuloksekasta yhteistyötä.


Viime vuonna Suomen Lentopelastusseuran koulutuksiin osallistui noin neljäsataa ihmistä. Kaikilta kurssilaisilta ei vaadita lentolupakirjaa, vaan tähystäjäksi tai lentoetsijäksi voi kouluttautua lähes kuka vain.


- Naisia on mukana lentopelastustoiminnassa vain muutamia kymmeniä, eli aivan liian vähän, Vainio sanoo.


Juuso Aranko kouluttautui lentopelastajaksi pian sen jälkeen, kun hän sai lentolupakirjan neljä vuotta sitten. Pelastustoiminta on tärkeä osa innokkaan ilmailijan harrastusta.


- Se on aina hieno tunne, kun jalat irtoavat maasta ja vielä entistä hienommalta tuntuu se, että voi olla avuksi. Me olemme viranomaisten silmät taivaalla, hän summaa.

Kuvat: Satu Kemppainen