Alkuun
7.4.2017
teksti: Sanna Sevänen, kuvat: Kari Sunnari

Rajatonta teatteria

 

Joillekin ihmisille teatterissa käynti on painajainen. Esimerkiksi valot ja äänet voivat olla liian voimakkaita. Siksi Teatteri Siperia ja Tampereen Työväen Teatteri ovat järjestäneet palkitusta lastennäytelmästä esityksen, jonne voi tulla kuka tahansa. Pitäisikö rajattomia esityksiä olla enemmän?

 

”Lapsen parkaisu voi olla puukon viilto selkään”, Jani Arvola, 35, sanoo.

 

Kovat äänet ja kirkkaat valot häiritsevät häntä, joskus jopa niin paljon, että kehossa tuntuu kipua. Pilviselläkin säällä Arvola kävelee ulkona lierihatussa ja aurinkolaseissa. Silti häntä häikäisee. ”Kuka tahansa voi simuloida tunnetta tuijottamalla hehkulamppua muutaman minuutin.”

 

Arvolalla on asperger. Hänen aistinsa ovat tavallista herkemmät. Rutiineista poikkeaminen, ihmisjoukot ja kaikenlainen ennakoimattomuus rasittavat. ”Jos tilassa kuuluu taustahurinaa, tavallinen ihminen suodattaa sen pois mielestään, mutta minä en. Tunnen nytkin koko ajan, miltä tuoli tuntuu vartaloani vasten.”

 

Vesta-Linnea ja aavelapsen arvoitus -näytelmästä on järjestetty tiettävästi Suomen ensimmäinen rajaton esitys.

 

 

Ihmisjoukko ahdistaa

 

Lämpiön pöydällä on harmaa läppäri ja musta ajastin. Se havainnollistaa ajan kulumista visuaalisesti. Punainen alue pienenee sitä mukaa kuin aika vähenee. Tikitystä ei kuulu. Parikymmentä henkeä Vesta-Linnea ja aavelapsen arvoitus -näytelmän työryhmästä istuu pöydän ympärillä ja kuuntelee, kun Jani Arvola ja Tiia-Maria Tuominen, 24, jakavat kokemuksiaan teatterikäynneistä. Ajastinta tarvitaan, jotta Arvola hahmottaisi ajan kulun.

 

Puheenvuorojen sisältö, järjestys ja kesto on suunniteltu etukäteen, jotta Arvolan ja Tuomisen oli helpompi tulla tilanteeseen. He valmistelevat työryhmää edessä olevaan rajattomaan esitykseen. Sen yleisössä on lapsia ja aikuisia, joilla on samoja oireita kuin Arvolalla ja Tuomisella.

 

”Jonottaminen ja ihmisten keskellä istuminen on niin ahdistavaa, että minulla menisi kaikki keskittyminen siihen. Reunapaikka on parempi”, Tuominen sanoo.

 

Tavallisissa näytöksissä Tuomista ahdistaisi myös se, että salista ei yleensä ole tapana poistua kesken esityksen. ”Alkaisin ajatella, että minun pitää kiivetä kaikkien näiden ihmisten yli, jos minun tulee vessahätä. Sitten vain jännittäisin koko ajan, tuleeko vessahätä, ja joutuisin lähtemään pois pelkästään sen pelon takia.”

 

Kun puheenvuorot ovat ohi, kaikille työryhmässä on selvää, miksi rajaton esitys järjestetään. Se voi olla monelle asperger- ja autismikirjoon kuuluvalle ainoa mahdollisuus päästä teatteriin.

 

Joillekin ihmisille kovat äänet ja kirkkaat valot häiritsevät niin paljon, että normaalissa teatterissa käynti on mahdotonta.

 

 

Ensimmäinen Suomessa

 

Vesta-Linnea ja aavelapsen arvoitus on Teatteri Siperian ja Tampereen Työväen Teatterin yhteisproduktio. Maaliskuun lopussa se palkittiin Lasten ja nuorten teatteripalkinnolla Thalia-gaalassa. Idea rajattomasta esityksestä oli Vesta-Linnean siskoa näyttelevän Riikka Papusen. Hän huomasi väitöskirjaa tehdessään, että maailmalla monessa teatterissa on rajattomia esityksiä, englanniksi relaxed performance.

 

”Minua kiinnostaa teatterin tasa-arvoisuus. Rakenteet ovat aika jäykät ja halusin esimerkiksi tietää, onko teatterietiketti niin vahva, että sitä ei voi rikkoa”, Papunen kertoo.

 

Suomen tiettävästi ensimmäistä rajatonta esitystä varten koottiin asiantuntijaryhmä. Siinä on jäseniä teattereista, Tampereen seudun autismiyhdistyksestä ja Omavoimasta, joka jakaa tukea ja tietoa neuropsykiatrian kirjon ihmisille.

 

”Minua kiinnostaa teatterin tasa-arvoisuus. Rakenteet ovat aika jäykät ja halusin esimerkiksi tietää, onko teatterietiketti niin vahva, että sitä ei voi rikkoa”

 

Rajattomassa esityksessä erityispiirteitä on huomioitu monin tavoin. Kovia ääniä ja voimakkaita valoja on vähennetty, katsomossa on koko ajan valoa ja ovista voi luvan kanssa kulkea kesken esityksen. Hiljaisessa tilassa voi käydä lepäämässä.

 

Valmistautumista helpottaa sosiaalinen kuvakäsikirjoitus. Sen aluksi esitellään teatterin ulko-ovi, ja kaikki käynnin yksityiskohdat on pyritty käymään läpi. Esimerkiksi kahviossa myynnissä olevat tuotteet on listattu kuvien kera. ”Kaipaisin vastaavia asiakirjoja mihin tahansa elämän osa-alueeseen”, Arvola sanoo.

 

 

Vesta-Linnea ja aavelapsen arvoitus -esityksiä Tampereen Työväen Teatterissa 11.5.2017 asti.

 

 

Esitys sai maaliskuun lopulla Lasten- ja nuortenteatteripalkinnon. Palkintoa tuetaan Veikkauksen tuotolla vuonna 2017 yhteensä 2000 eurolla. Lisäksi Veikkauksen tuotosta ohjataan avustuksia näyttämötaiteen edistämiseen tänä vuonna lähes 83,5 miljoonaa euroa.