Alkuun
8.8.2016
teksti: Raisa Mattila, kuvat: Miikka Pirinen

Pekka Haaviston neuvo sovittelijoille: "Anna aikaa"

 

Sovittelijan pahin moka on kellon katsominen. Sen tietää omasta kokemuksesta Pekka Haavisto, joka on toiminut rauhanneuvottelijana Darfurin konfliktissa ja Afrikan sarven kriiseissä. Tämä on Sovittelija-juttusarjan toinen osa.

 


Millaista luonnetta sovitteleminen vaatii?

Hyödyksi on rauhallisuus ja kyky kuunnella. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että sovittelijalla on aikaa. Sovittelijoilla on usein kiire ymmärrettävästä syystä: kriiseissä kuolonuhrien ja pakolaisten määrä kasvaa joka päivä. Sovittelijalle tulee helposti tunne, että sovinto pitäisi saada äkkiä aikaan, jotta uhreja ei tulisi enempää.

 

 

Miksi kellon katsominen neuvotteluissa on niin paha moka?

Ihminen aloittaa usein puheenvuoronsa toistamalla näkökannat, jotka hän on aiemminkin sanonut. Uudet asiat, kuten se, missä ihminen on valmis joustamaan, tulevat yleensä ilmi vasta hetken päästä. Jos sovittelijalla ei ole aikaa kuunnella, hän voi virheellisesti luulla, että mikään ei ole muuttunut eikä toinen aio edelleenkään joustaa. Siksi kellojen pysäyttäminen neuvottelupöydissä on ainut taktiikka, jolla kriisiin löydetään kestävä ratkaisu. Muuten sovittelut jäävät sovittelematta. Sama pätee silloin, kun neuvotellaan kotona keittiönpöydän ääressä.

 

 

Milloin itselläsi on ollut sovittelijana liian kiire?

Joskus on käynyt niin, että helikopterilentäjä on suostunut lähtemään tiettyyn kylään kahdeksi tunniksi, koska pidempi viipymä voisi olla sotatoimialueella vaarallinen. Olen lähtenyt neuvotteluista lentäjän sanelemana ajankohtana hammasta purren, koska olen tiennyt, että neuvottelut liikkuisivat ihan toisella tavalla eteenpäin neljässä tai kuudessa tunnissa.

 


Sinua on luonnehdittu täysin neutraaliksi ihmiseksi – sekä hyvässä että pahassa. Oletko loputtoman rauhallinen myös kaikissa neuvottelutilanteissa?

Neuvottelutilanteissa draama etenee tietyllä tavalla. Ensin on tärkeää kuunnella kaikkia osapuolia joko erikseen tai yhdessä. Loppua kohden neuvotteluiden luonne muuttuu, ja sovittelijan pitää pystyä olemaan kova ja ankara. Sovittelijalta täytyy löytyä muutama uhkakuva, jolla osapuolia voi kiristää. Itse olen uhkaillut riitapukareita kansainvälisellä rikostuomioistuimella.

 

"Kellojen pysäyttäminen neuvottelupöydissä on ainut taktiikka, jolla kriisiin löydetään kestävä ratkaisu. Muuten sovittelut jäävät sovittelematta", sanoo Pekka Haavisto.

 

 

Ratkomassasi Darfurin konfliktissa molemmat osapuolet ovat syyllistyneet erityisiin julmuuksiin. Miten pidät tunteet poissa pelissä silloin, kun neuvottelet mahdollisten sotarikollisten kanssa samassa pöydässä?

Takaraivossaan sovittelija tietää, että esimerkiksi kaikki ihmisoikeusloukkaukset tulevat selvitettäviksi ennemmin tai myöhemmin. Sovittelija ei kuitenkaan ole se, joka on tullut julistamaan eri osapuolille oikeutta, vaan hän pyrkii ainoastaan etsimään ratkaisut kiistoihin.

 

 

Miten omiin etuihinsa rakastuneet osapuolet saadaan neuvottelupöydässä joustamaan tavoitteistaan?

Neuvotteluissa voidaan puhua esimerkiksi siitä, mitä tietyllä alueella tapahtuu sitten, kun sovintoon on päästy. Usein konfliktien osapuolista tulee rauhan koittaessa maan hallintoa, mutta sovittelijan täytyy antaa realistisia lupauksia. Luku- ja kirjoitustaidottomat sissipäälliköt eivät pärjää ministereinä tai maaherroina. Heille voi luvata mahdollisuutta olla mukana rakentamassa maan armeijaa, kuten on tehty esimerkiksi Somaliassa.

 

 

Mistä etsit sovittelijana yhteistä maaperää, jos osapuolten näkemykset ovat kaukana toisistaan ja kriisi paisunut isoksi?

Usein yhteinen maaperä löytyy sillä, että osoittaa ymmärtävänsä toisen osapuolen kulttuuria. Pohjatöiden tekeminen voi auttaa. Darfurissa aloitin neuvottelut sissiryhmän kanssa puhumalla raudan synnystä. Kerroin, että Kalevalassa on yksi versio siitä, miten rauta on syntynyt, ja huomautin, että tiedän heidän heimollaan olevan omansa. Loppupäivä menikin kalevalaisen ja paikallisen mytologian vertailussa, ja arvostukseni nousi kovasti.

 

 

Olet kertonut tarinaa, jossa soitat Suomesta käsin sudanilaisen sissijohtajan satelliittipuhelimeen ja kysyt, onko hän uutisissa raportoidun hyökkäyksen takana. Tunnet siis henkilökohtaisesti paljon ihmisiä. Saisiko täysin ulkopuolinen hahmo sovun syntymään tehokkaammin?

Ei. Neuvotteluissa luottamus syntyy pitkästä sitoutumisesta. Siitä, että on paikalla hyvinä ja pahoina päivinä ja pitää yhteyttä eri osapuoliin myös silloin, kun konflikti on hiljaisemmassa vaiheessa. Monet kansainväliset sovittelijat seuraavat kiinteästi tietyn alueen tapahtumia, vaikka tekisivätkin varsinaisesti välillä muita töitä.

 

"Usein yhteinen maaperä löytyy sillä, että osoittaa ymmärtävänsä toisen osapuolen kulttuuria."

 


Täysi avoimuus kaikkiin osapuoliin päin oli kuulemma tärkein neuvottelutaktiikkasi ratkoessasi Darfurin konfliktia. Voiko isot riidat ratkaista vain suoralla puheella?

Ei, mutta sillä voi saada asioita edistettyä. Vanha neuvo kuuluu niin, että jos mikään muu ei auta, kokeile toden puhumista. Se pätee usein neuvotteluissa. Ihmiset viimeiseksi odottavat, että toinen puhuu totta. Kun paljastuu, että sovittelija on puhunut asioista kaikille osapuolille suoraan ja samalla tavalla, saattaa syntyä arvostuksen ilmapiiri, jossa asioita voidaan viedä eteenpäin.

 

 

Miten päättelet sen, millaiset muut neuvottelutaktiikat eri osapuoliin toimivat?

Eri keinoja pitää vain kokeilla saadakseen tietää, mitkä niistä toimivat. Kun olen neuvotellut Somaliassa Al-Shabaabia lähellä olevien islamististen ryhmien kanssa, olen joutunut käyttämään jopa uskonnollisia argumentteja. Yksi neuvottelukumppanini on ollut [ääri-islamilaisen järjestön] Hizbul Islamin Sheikh Aweys. Hänen ajattelutapansa on se, että Somalia olisi rauhallinen maa, jos sillä ei olisi niin hirveä naapuri, Etiopia. Kerran argumenttini loppuivat, ja sanoin Sheikh Aweysille, että ’Oletko ajatellut, että Jumala on luonut tämän naapurin opettaakseen sulle jonkin läksyn?’. Ajatus oli hänestä uusi ja kiinnostava, ja hän pohdiskeli sitä pitkään.

 

 

Onko toisen uskonnolliseen vakaumukseen vetoaminen eettinen neuvottelutaktiikka?

Yleensä sovittelija käyttää maallisia järkiperusteita. Mutta jos neuvottelukumppanilla on vahvoja, esimerkiksi uskonnollisia, näkemyksiä maailmasta, niistä voi aina keskustella. Vahvat näkemykset pitää huomioida neuvottelupöydässä jo siksikin, että ne voivat vaikuttaa aivan kaikkeen, jopa siihen, miten paperin saa rypistää. Kerran neuvottelupöydässä oli mukana somalialaisia radikaaliryhmiä. Neuvotteluissa päästiin vaiheeseen, jossa vanha neuvotteluluonnos korvattiin uudella. Yksi avustajista repi vanhan paperin, jonka sisältö ei enää pätenyt. Radikaaliryhmän edustajat tulistuivat valtavasti ja sanoivat, että paperia ei olisi saanut repiä. Paperissa olisi voinut olla Allahin nimi kohdassa, josta se repesi. Se oli minullekin ahaa-elämyksen paikka: nyt siis ollaan uskonnollisen fundamentalismin ytimessä, ja tällaisilla asioilla on ihmisille oikeasti merkitystä.

 

 

Vuonna 2006 Darfurin konfliktiin haettiin ratkaisua Abujan rauhanneuvotteluissa, jotka kestivät kuukausia. Onko väsytystaktiikka ainut toimiva neuvottelutapa?

Väsytystaktiikka on yksi tapa viedä neuvottelut läpi, jos vain onnistuu pitämään osapuolet neuvotteluhuoneessa. Loputtoman ajan antaminen osapuolille takaa yleensä sen, että eri ryhmät tottuvat toistensa läsnäoloon saman pöydän ääressä. Väsytystaktiikkaa käyttämällä tilanne usein stabiloituu, ja neuvottelutilanteesta tulee uusi normaalitilanne vihanpidon ja konfliktin sijasta.

 

"Vahvat näkemykset pitää huomioida neuvottelupöydässä jo siksikin, että ne voivat vaikuttaa aivan kaikkeen, jopa siihen, miten paperin saa rypistää."

 

 

Samaiset Abujan rauhanneuvottelut päättyivät niin, että lopulta vain yksi kapinallisryhmä allekirjoitti rauhansopimuksen. Miltä neuvottelujen epäonnistuminen tuntuu?

Kun Abujan neuvottelut olivat vielä kesken, niihin osallistunut [sissipäällikkö] Minni Minnawi matkusti kotiseudulleen varmistamaan, että kotijoukot ovat vielä hänen takanaan ja Minnawin neuvottelijan-mandaatti voimassa. Joskus neuvottelut venyvät siitä syystä, että neuvottelijat käyvät tällaisilla varmistusreissuilla, sillä kukaan ei voi tehdä yksin isoja päätöksiä. Syystä tai toisesta Minnawia ei alkanut kuulua takaisin, joten matkustin hänen peräänsä. Minnawin kotikylässä vakuutin ihmisille, että neuvotteluissa on odotettavissa kohtuullinen tulos, ja sain Minnawin palaamaan takaisin neuvottelupöytään. Lopulta hän oli ainut, joka allekirjoitti rauhansopimuksen neuvottelujen päätteeksi. Vaikka neuvottelujen epäonnistuminen tuntui karvaalta, ajattelin, että tulos omasta panoksestani oli ihan hyvä. Yöuniani en ole menettänyt sovittelijan työn vuoksi.

 

 

Mitä kriisialueilla oppimiasi neuvottelutaktiikoita olet ottanut käyttöön eduskunnassa?

Päinvastoin, asiantuntemukseni sovittelussa on peräisin vihreiden alkuajoilta. Silloin oli käynnissä mahdottomia ristiriitoja ja mukana oli mahdottomia henkilöitä [nauraa]. Vaikka politiikan teko tuntui tuskalliselta, opin sovittamaan yhteen erilaisia näkemyksiä ja persoonia.

 

 

Sovitteluun päätyvät riidat, joita ei ole saatu ratkaistuiksi muilla keinoin. Millä keinoilla koko sovittelu voitaisiin välttää?

Sovittelua pitäisi päinvastoin lisätä esimerkiksi avioeroissa, huoltajuusriidoissa ja naapureiden kiistoissa. Meillä pitäisi olla laki, joka sanoisi, että oikeuteen voisi mennä vasta sitten, jos sovittelu ei ole auttanut. Maailmalla isot sovitteluun päätyvät konfliktit voitaisiin välttää sillä, että ihmiset otettaisiin mukaan heidän omia asioitaan koskevaan päätöksentekoon. Resepti tulevalle katastrofille on usein se, että tietty porukka, vaikkapa yksi heimo, marginalisoidaan hallituksen toteuttamasta päätöksenteosta eikä heidän alueensa taloudellisesta kehityksestä huolehdita. Ennemmin tai myöhemmin ihmiset nousevat takajaloilleen, tarttuvat aseisiin ja konflikti on valmis.

 

 

Minkälainen neuvottelija olet yksityiselämässäsi, vaikkapa kotona tai ystävien kanssa?

En varmasti mikään ihanteellinen. Suomalainenhan ei halua tehdä riidoista isoa numeroa vaan lakaisee ne maton alle. Toisaalta minua eivät hirveästi hetkauta pienet asiat, kun olen ollut tekemisissä niin suurten juttujen kanssa.