Alkuun

Päätoimittajan raportti CP-vammaisten standup-illasta

Onko pakko nauraa jos ei ole hauskaa? Pitääkö tähän suhtautua samalla tavalla kun jos lapsi tekee piirustuksen? Eli on tosi hyvä vaikka olisi miten surkea tuheruus tahansa? Turvallisinta on kai ottaa kannustava asenne ja taputtaa koko ajan innokkaasti mitä tahansa tapahtuukaan.

 

Onneksi huoli osoittautuu turhaksi, koska ilta on hyvin rakennettu. Kokeneet lämmittelijä-koomikot rasvaavat yleisön niin hyvin että vähemmällä rutiinilla kerrotut vitsit luiskahtavat sen jälkeen helposti sisään.

 

Selväähän on että ammattikoomikko Fathi Ahmedin hauskan tuhkimotarinan jälkeen vaatii vähän totuttelua saada vammaiskoomikoiden puheesta selvää. Mutta onneksi avustajia riittää tulkkaamaan puuroisimmat kohdat.

 

 

Pika-arvio illasta:

 

Kiitämme: Sitä että Tero ilmoitti jossain vaiheessa olevansa Vuosaaren Ritva Valkama.

 

Moitimme: Seurueessa, jossa suurin osa on liikkumisvaikeuksien vuoksi pyörätuolissa, olisi halunnut kuulla ainakin yhden Stephen Hawking -vitsin.

 

Ilta päättyy siihen että liikuntarajoitteisten iPad-bändi soittaa Green Dayn kappaleen Boulevard of Broken Dreams. Siinä ei sinänsä ole mitään koomista, mutta päätoimittaja arvostaa että yksi avustajista muistutti erehdyttävästi Seth Rogenia. Sitä haluaisi ajatella että tämä oli tahallisen hauska elementti joka osoittaa että ohjelma oli loppuun saakka hiottu.

 

Ja hei, vammaisia tai ei mutta nämähän ovat sitten koomikoita jotka osaavat poistua keikan jälkeen suuren maailman tyyliin. Vaikka oven edessä odottaakin jono invatakseja limusiinien sijaan näky ei mitenkään hävinnyt Kanyen entouragelle.

 

Ja mikä olikaan ehdottomasti hauskinta illassa? Se kun eräs pyörätuolissa istuva yleisön edustaja nukahti ja kuorsasi kovaäänisesti.

 

Niin käy ihan liian harvoin tavallisessa standup-illassa.

 

Komiikka kuuluu kaikille! -ilta järjestettiin Vantaan Kulttuuritalon Vernissassa viime sunnuntaina. Järjestäjät eivät näe mitenkään mahdottomana, että ilta toistetaan syssymällä.