Alkuun
13.10.2015
Teksti: Päivi Kerola, Kuvat: Sabrina Bqain

Opeta meille suomea, me voimme opettaa lapsiasi

Irakista paenneet Ghazwan, Nasem, Mohammed, Sinan ja Sarah kulkivat yli kymmenen maan läpi matkallaan Suomeen. Kysyimme heiltä, millainen apu auttaisi heitä kotiutumaan ja miten he tahtovat rakentaa elämäänsä täällä.

 

 

 

Ghazwan, 25

 

”Haluaisin saada opintoni valmiiksi ja oppia suomea. Sitten tahtoisin työskennellä opettajana”,
kertoo Ghazwan, joka on kotoisin Tikritin seudulta Irakista. Mieluiten hän opettaisi yläkouluikäisiä nuoria.

Ghazwan opiskeli englantia Tikritin yliopistossa. Opinnot jäivät kesken, sillä viime vuoden kesällä Isis valtasi kaupungin ja yliopiston kampus pommitettiin.

”Osaan vähän turkkia, voisin opettaa sitäkin, jos joku haluaa oppia”, Ghazwan sanoo.

 

 

Sinan, 23

 

”Toivon, että voin opiskella vähän lisää ja mennä sitten töihin. Valmistuin jo maantiedon opettajaksi, Irakissa yliopisto-opinnot kestävät neljä vuotta”, sanoo Ghazwanin pikkuveli Sinan, joka esittelee itsensä suomeksi.

”Ja tietysti haluaisin tuoda äidin tänne.”

Veljekset ovat olleet Suomessa nyt viikon. He matkustivat yhdessä Euroopan halki: ensin Turkkiin, sitten aivan liian täyteen ahdetulla veneellä Kreikkaan, Balkanin maiden läpi Itävaltaan, Saksaan ja siitä Pohjoismaihin.

Heille on selvää, että he jäävät Suomeen, jos se vain on mahdollista.

 

 

Nasem, 30

 

”Tahtoisin elää rauhassa ja tuoda perheeni tänne”, kertoo myös Irakista kotoisin oleva Nasem.

Hän lähti edeltä, vaimo jäi vielä Irakiin seitsemän- ja kahdeksanvuotiaiden lasten kanssa. Nasem on huolissaan heidän turvallisuudestaan, mutta meren ylitys Turkista Kreikkaan salakuljettajien kyydissä olisi ollut liian suuri riski.
Hän tahtoisi työskennellä Suomessa esimerkiksi autokuskina.

Nasem toivoo, että viranomaiset auttavat hänen perhettään saamaan asunnon. Hän haluaisi, että tavalliset suomalaiset kertoisivat pakolaisten tilanteesta päättäjille, ja heidän äänensä tulisi siten paremmin kuuluviin.

 

 

Mohammed, 24

 

”Toivon, että suomalaiset eivät pitäisi meitä muukalaisina”, sanoo Mohammed.

”Kaikki kaverit kertoivat, että täällä on parempi olla kuin muualla. Vielä en tiedä, onko se totta.”

Mohammed opiskeli Tikritissä media-alaa, tv-kuvaajaksi. Hän haluaisi saada opintonsa valmiiksi, oppia suomea ja päästä töihin, elää tavallista elämää. Tärkein toive on se, että äiti pääsisi hänen luokseen.

 

 

Sarah, 22

 

”Haluan valmistua yliopistosta, tehdä töitä ja mennä naimisiin”, kertoo Bagdadin seudulta kotoisin oleva Sarah.
Hän opiskeli biologiaa ja työskenteli iltaisin laboratoriossa, kunnes perhe päätti, että kaupungista on tullut liian vaarallinen. Viimeinen vuosi mikrobiologian opinnoista jäi suorittamatta, kun Sarah lähti äitinsä kanssa kohti Eurooppaa.

Isä oli sydänkohtauksensa jälkeen liian heikko matkustamaan, veli liian sairas.

”Punainen risti on auttanut meitä paljon, tämä on hyvä ja turvallinen maa. En toivo muuta kuin että saisimme jäädä.”

 

 

Asukkaat osallistuvat vastaanottokeskuksen pyörittämiseen

 

Kirkkonummella sijaitsevan Aavarannan vastaanottokeskuksen ensimmäiset asukkaat saapuivat viikko sitten. Suomen Punaisen Ristin keskus perustettiin kiireellä tyhjillään olleeseen hotelliin.

Johtaja Seppo Rantanen kertoo, että keskuksessa asuu tällä hetkellä 319 turvapaikanhakijaa, joista yli 90 prosenttia on kotoisin Irakista. Lisäksi asukkaiden joukossa on afganistanilaisia, somalialaisia ja syyrialaisia.
Asukkaista valtaosa eli vajaat 300 on miehiä. Vastaanottokeskukseen muuttaa pian lisää perheitä, naisia ja lapsia, ja asukkaiden määrä nousee yli 500:aan.

”Meidän toimintaperiaatteenamme on aktivoida asukkaita tekemään niin paljon töitä kuin mahdollista”, Rantanen sanoo.

Rantanen luettelee eri työtehtäviä: yksi joukko asukkaita vastaa ruoanlaitosta, yksi siivoaa sisätilat, yksi ryhmä pesee pyykit. Hänen pöydällään on hiustenkuivaaja, koska keskuksen oma parturi on aukeamassa samana päivänä.

”Yleensä ongelmat alkavat siitä, ettei ole mitään tekemistä.”

Toinen syy on siinä, että yli 300 ihmistä majoittavan vastaanottokeskuksen pyörittäminen myös maksaisi paljon.
Myös paikalliselle kyläyhdistykselle on ilmoitettu, että vastaanottokeskuksen kautta voi saada talkoolaisia avuksi eri tarkoituksiin, kunhan väelle järjestetään asiaankuuluvat varusteet ja ruokailut.

”Kirkkonummen nyrkkeily- ja jalkapalloseurat ovat jo rekrytoineet parhaat lahjakkuudet.”

 

KIITOS JUTTUVINKISTÄ PÄÄTOIMITTAJA OTTO.