Alkuun
22.5.2017
teksti: Touko Kauppinen, kuvat: Aleksi Poutanen

Onko e-urheilu oikeaa urheilua?

 

Perinteiset suomalaiset urheiluseurat pohtivat parhaillaan, mitä elektronisesta urheilusta pitäisi ajatella. Jotkut joukkueet ovat innostuneita, mutta toisten mielestä e-urheilu ei ole urheilua, sillä siinä ei tule hiki. Maailmalla se on iso ammattilaislaji ja miljoonabisnes.

 

18-vuotiaalla Anton Korvenaholla on unelma – hän tähtää ammattilaisurheilijaksi.

 

”Varsinkin nyt kun lukio-opinnot ovat kasassa, mulla on hyvin aikaa pelaamiseen. Panostan nyt kaikkeni siihen, että kehittyisin eteenpäin pelaajana, pääsisin isoihin turnauksiin ja menestystä tulisi”, hän kertoo kotonaan Porvoossa.

 

Korvenahon laji on jalkapallo, ja monen futistähden tavoin hänelläkin on taiteilijanimi: Anzinho. Aivan oikea jalkapalloilija hän ei kuitenkaan ole. Hän panostaa Fifa-konsolipelin pelaamiseen.

 

Anzinho-nimellä turnauksiin osallistuva Korvenaho voitti huhtikuun lopussa kaikki Suomen parhaat Fifa-pelaajat. Seinäjoella käydyn IS Cup -turnauksen ykkössija antoi paljon uskoa unelmien tavoitteluun.

 

”Olen aina ollut todella kiinnostunut jalkapallosta. Pelasin itse kymmenen vuotta futista, toimin viitisen vuotta erotuomarina ja kannatan kovasti Arsenalia. Viisi vuotta sitten innostuin kunnolla pelaamaan Fifaa ja jossain vaiheessa aloin seurata MM-kisoja ja muita turnauksia netistä.”

 

Korvenaho on vielä kokematon e-urheilija. Hän kilpaili Fifassa ensimmäistä kertaa vasta viime vuonna.

 

 

Ensimmäiset palloilujoukkueet heränneet

 

Korvenaho yrittää ammattilaiseksi keskellä elektronisen urheilun murrosta. Ennen Suomessa oli vain e-urheiluun erikoistuneita organisaatioita, mutta nyt tilanne on muuttunut: kotimaiset palloilujoukkueet ovat alkaneet viime kuukausina perustaa omia e-urheilujengejä. Puolen vuoden aikana seinäjokelaisen SJK:n lisäksi e-urheilujoukkueen ovat perustaneet helsinkiläinen jääkiekkoseura HIFK, oululainen futisporukka JS Hercules ja tamperelainen jenkkifutisjoukkue Saints.

 

SJK:ssa pelaa tällä hetkellä Fifan, NHL:n ja taisteluareenapeli CS:GO:n huippuja. Suomalaiset palloilujoukkueet ovat seuranneet eurooppalaisten suurten futisseurojen esimerkkiä. Reilun vuoden sisällä muun muassa Paris Saint-German, Manchester City ja FC Schalke 04 ovat lanseeranneet e-urheilujoukkueen.

 

”Tavoitteemme on kasvaa organisaatioksi, jonka urheilijat kilpailevat vakavasti ketä tahansa vastaan maailmassa. Haluamme myös tarjota niin hyvät olosuhteet, ettei lahjakkuuksien tarvitsisi lähteä ulkomaisiin organisaatioihin pelaamaan”, SJK:n tapahtumatuottaja Mikko Jokipii sanoo.

 

Anton ”Anzinho” Korvenaho edustaa Seinäjoen jalkapallokerhon SJK:n e-urheilujoukkueen Rynnäkköviikset-farmijoukkuetta,

 

SJK:n e-urheilujengin liikevaihto on ollut Jokipiin mukaan puolessa vuodessa 40 000–50 000 euroa. Se koostuu sponsorirahoista ja Seinäjoella järjestettyjen e-urheilutapahtumien tuloista. Budjetti on ainakin toistaiseksi murto-osa SJK:n koko budjetista, joka on tällä kaudella 2,4 miljoonaa. Vaikka SJK on lähtenyt liikkeelle melko näyttävästi, Suomen suurin e-urheiluorganisaatio se ei ole: elektroniseen urheiluun erikoistuneen ENCE eSportsin viime vuoden liikevaihto oli 200 000 euroa.

 

Suomen elektronisen urheilun liiton puheenjohtajan Joonas Kapiaisen mukaan perinteisillä urheiluseuroilla kuitenkin on paljon annettavaa e-urheiluun. Heillä on valmiina hyviä käytäntöjä esimerkiksi siitä, miten urheilijoiden kanssa kannattaa toimia ja miten järjestää valmennus- ja manageritoimintaa.

 

”Toisaalta heillä on vielä paljon töitä e-urheilun nyanssien oppimisessa. Esimerkiksi e-urheilijoiden pelaajasopimukset ovat jo osoittautuneet hyvin erilaisiksi kuin tavallisessa urheilussa.”

 

 

Kansainväliset turnaukset kutsuvat

 

Anton ”Anzinho” Korvenaho edustaa toistaiseksi Seinäjoen jalkapallokerhon e-urheilujoukkueen Rynnäkköviikset-farmijoukkuetta, mutta on jo neuvotellut siirtymisestä SJK:n riveihin.

 

Joukkuevaihdos lisäisi Korvenahon mahdollisuuksia päästä mukaan koviin turnauksiin ulkomaille. Tähän mennessä hän on käynyt pelaamassa yksittäisissä kisoissa Ruotsissa ja Tanskassa. SJK takaisi myös lisää näkyvyyttä pelaamiselle ja siten sponsorituloja. Bonuksena tulisi fysiikka- ja mentaalivalmennusta ja harjoittelun kulukorvauksia.

 

”En usko, että siirrolla olisi mun treenaamiseen valtava vaikutus, mutta uralla eteneminen varmasti helpottuisi”, Korvenaho sanoo.

 

Suomessa on arvioiden mukaan jo 20–40 e-urheiluammattilaista.

 

Maailman suurimmat e-urheiluseurat pystyvät maksamaan kuukausipalkkaa, mutta suomalaisissa joukkueissa pelaajien tulot kertyvät lähinnä turnausten rahavoitoista. Ulkomaisiin turnauksiin kannattaa pyrkiä: Suomessa kilpaileva Fifan tai muun yksilöpelin pelaaja voi hankkia parhaimmillaan parituhatta euroa per turnaus, kun ulkomailla voittaja nettoaa usein monien kymmenien tuhansien potin. Eniten hankkivat taisteluareenapelejä pelaavat joukkueet, jotka kisaavat satojentuhansien ja jopa miljoonien eurojen voitosta.

 

”Kukaan meidän seurassa ei ole vielä täysin ammattilainen, vaan tekee myös muita töitä tai opiskelee. Pelaajamme pystyvät kuitenkin jo hyvänä päivänä haastamaan kenet tahansa maailmassa. Tilanne on aika erilainen kuin esimerkiksi oikeassa futiksessa”, SJK:n tapahtumatuottaja Mikko Jokipii sanoo.

 

Suomessa on arvioiden mukaan jo 20–40 e-urheiluammattilaista. Suomen elektronisen urheilun liiton puheenjohtaja Joonas Kapiainen kertoo, että ammattilaiseksi päätyminen tapahtuu sopivan joukkueen löytämisen kautta. Sen jälkeen kaikki on kiinni turnauksissa menestymisestä.

 

 

Treeniä kovimpien kilpailijoiden kanssa

 

Korvenahon treenaaminen tiivistyy aina pari viikkoa ennen turnauksia. Tuolloin hän pelaa päivittäin intensiivisesti 3–4 tuntia. Harjoitusvastustajina toimivat monet Korvenahon kovimmat kilpakumppanit Suomesta ja ulkomailta. Eniten Korvenaho pelaa IS Cupissa kakkoseksi sijoittunutta Markus ”Makezcr” Moilasta vastaan.

 

”Kehittymistä ei tapahdu, jos vaan pelailen ketä vastaan sattuu. Fifan taso on nykyään niin korkea ja erot pieniä, että kova treenaaminen on välttämätöntä. Myös esimerkiksi ravintoon pitää kiinnittää huomiota. Ei ole varsinkaan järkevää lipittää mitä tahansa, vaan juon pelatessa pelkästään vettä, jotta pysyn pitkiä aikoja virkeänä”, Korvenaho sanoo.

 

Korvenaho kertoo, ettei ajattele paljon sitä, miten suuri yleisö suhtautuu pelaamiseen ja pidetäänkö sitä urheiluna. Oma pelaamisen intohimo ja kehittymisen halu eivät ole kuulemma niistä riippuvaisia.

 

”Olen toistaiseksi ajatellut pelaamisen ulkopuolisia asioita sen verran, että SJK voisi olla Suomen paras organisaatio pelata Fifaa. Saa kuitenkin nähdä, miten esimerkiksi muut Veikkausliiga-joukkueet lähtevät mukaan toimintaan.”

 

 

Suurimmat joukkueet empivät

 

Suomen suurimmassa futisseurassa HJK:ssa ei olla ainakaan ihan lähitulevaisuudessa panostamassa elektroniseen urheiluun. Seuran varatoimitusjohtaja Kari Haapiainen kysyy asiaa tiedustellessa ensimmäisenä ”mitä tarkoitat e-urheilulla”. Haapiainen kyseenalaistaa myös kannattaako elektronista urheilua kutsua urheiluksi.

 

”Perinteisesti urheilulla tarkoitetaan minun mielestä sellaista toimintaa, jossa tulee hiki ja pulssi nousee. Pulssihan kyllä nousee konsolipelaamisessa, mutta siinä ei tule hiki samalla tavalla kuin vaikkapa futisharjoituksissa tai -pelissä”, Haapiainen sanoo.

 

Perustelu on erikoinen; samalla logiikallahan Haapiainen olisi viemässä urheilun tittelin myös esimerkiksi olympialaji ammunnalta, urheilukanavilla näyttävästi esillä olevalta ammattilaisbiljardilta ja maailman suosituimpien urheilulajien joukkoon kuuluvalta shakilta.

 

Haapiaisen mukaan e-urheilutoiminnan aloittamista on kaikesta huolimatta syytä harkita, jos se vain sopii HJK:n kokonaisuuteen. Lahdessa on edetty pidemmälle: FC Lahden toimitusjohtaja Tomi Honkanen kertoo, että erilaisia toimintavaihtoehtoja käydään parhaillaan läpi.

 

Jalkapalloseura HJK:n varatoimitusjohtajan Kari Haapiaisen mukaan e-urheilua ei pitäisi kutsua urheiluksi. ”Perinteisesti urheilulla tarkoitetaan minun mielestä sellaista toimintaa, jossa tulee hiki ja pulssi nousee. Pulssihan kyllä nousee konsolipelaamisessa, mutta siinä ei tule hiki samalla tavalla kuin vaikkapa futisharjoituksissa tai -pelissä.”

 

Suomen suurimmassa lätkäseurassa Jokereissa puolestaan asia ”ei ole vielä ollut isosti esillä”. 2000-luvun kestomenestyjä JYP taas ilmoittaa, ettei heillä ole tällä hetkellä e-urheilutoimintaan sopivia resursseja.

 

Suomen elektronisen urheilun liiton puheenjohtaja Joonas Kapiainen uskoo, että palloilujoukkueet kyllä heräävät – ennemmin tai myöhemmin.

 

”Konsolipelaaminen on nuoremmille sukupolville niin iso juttu ja laji kasvaa koko ajan. Jos joukkueiden e-urheilijat alkavat menestyä kansainvälisissä turnauksissa ja seura järjestää hyviä e-urheilutapahtumia, siitä tulee kannattavaa taloudellisestikin.”

 

“Niin kauan kuin seuroissa on vanhan liiton patuilua, e-urheilu nähdään helposti vain hikiseksi ähellykseksi. Sellaiset piirit taantuvat koko ajan lisää.”

 

Hänen mielestään suomalaiset voisivat jo lopettaa keskustelun siitä, onko elektroninen urheilu urheilua vai ei. Hän muistuttaa, että e-urheilu on kelpuutettu olympialajien ja ei-olympialajien kansainvälisten lajiliittojen kattojärjestön eli GAISF:n jäseneksikin.

 

”Vertaan mielelläni e-urheilua moottoriurheilijoihin siinä mielessä, että he ovat joutuneet käymään Suomessa aikanaan saman kamppailun. Kun suomalaiset alkoivat menestyä autourheilussa, koko debatti unohtui.”

 

SJK:n tapahtumatuottaja Mikko Jokipii uskoo, että e-urheilun hyväksyminen ja arvostaminen on ennen kaikkea sukupolviasia: perinteiset urheilupiirit lähtevät sitä todennäköisemmin mukaan mitä nuorempia ja innovatiivisempia ihmisiä siellä operoi.

 

“Niin kauan kuin seuroissa on vanhan liiton patuilua, e-urheilu nähdään helposti vain hikiseksi ähellykseksi. Sellaiset piirit taantuvat koko ajan lisää.”

 

 

Keskittymistä olennaiseen

 

Anton Korvenaho tietää, että monissa maissa menestyvät e-huippupelaajat ovat jo suuria kuuluisuuksia. He elävät maailmalla hyvin samaan tapaan kuin muutkin urheilujulkkikset. Monet heistä ehtivät olla vain lyhyitä aikoja kotonaan matkustuspäivien ja turnausten välissä.

 

Suurimmissa e-urheilutapahtumissa he paitsi pelaavat myös jakelevat nimikirjoituksia ja antavat haastatteluja. Isoimpia maailman e-urheiluturnauksia seuraa netin välityksellä miljoonia ihmisiä. Pelaajat esiintyvät myös mainoksissa ja esittelevät omaa harjoitteluaan netin välityksellä omille faneilleen.

 

“Etelä-Koreassa muutamat e-urheilun tähdet ovat yhtä suosittuja tai jopa kuuluisampia kuin monet pop-tähdet”, Joonas Kapiainen sanoo.

 

Eniten palkintorahoja elektronisesta urheilusta on tienannut amerikkalainen Dota 2 -joukkuepelin taitaja Saahil “UNiVeRsE” Arora. Hän on voittanut urallaan 2,77 miljoonaa dollaria. Päälle tulevat sponsorirahat ja muut pelaajien tienestit, joista ei ole julkista tietoa. Fifaa pelaamalla ei pääse vielä läheskään yhtä valtavaan rahoihin kiinni. Korvenaho uskoo kuitenkin lajin kehittyvän lähivuosina, jonka takia siihen kannattaa panostaa.

 

“Maailman huipulle pääseminen on minusta täysin realistinen tavoite", Anton Korvenaho sanoo.

 

“Maailman huipulle pääseminen on minusta täysin realistinen tavoite. Pidän erittäin tärkeänä uralla etenemisen kannalta, miten alan menestyä syyskuussa pelattavaksi tulevassa uudessa Fifa-versiossa. Uuteen peliin menee hetki tottua, joten aika näyttää”, Korvenaho sanoo.

 

Mitään itsestään selvää menestyminen ei ole. Harvat huipulle päässeet tippuvat sieltä helposti, koska sinne yrittäjiä on niin paljon. Varsinkin suurissa turnauksissa paineet käyvät koviksi. E-urheilu on herkkää touhua: menestystä ei tule, jos hermot eivät pidä

 

“Hermostuminen vaikuttaa heti pelaamiseen. Moni lahjakkuus ei osaa keskittyä kilpailuissa, mutta itse luulen oppineeni sen parin huonomman kokemuksen jälkeen. Keskittyminen, voiton halu ja rakkaus pelaamiseen pitää olla korkealla”, Korvenaho sanoo ja kuulostaa – urheilijalta.

 

 

Veikkauksen pelituotoista jaetaan seuratukea vuosittain noin neljä miljoonaa euroa.