Alkuun
13.8.2015
Teksti: Helmiina Suhonen, kuvat: Sabrina Bqain

Omaishoitaja, älä unohda itseäsi

 

Turussa omaishoitaja voi saada avukseen mentorin, joka neuvoo ja kannustaa, kun pinna palaa tai väsyttää. Kolme mentoriparia kertoo, mitä he ovat oppineet toisiltaan.

 

 

Ruoka pitää paloitella lautaselle. Takki täytyy kiskoa toiselle päälle. Kaupassa pitää käydä silloin, kun sairas on tunnin päiväunilla. Omaishoitajan arki täyttyy helposti pelkästään sairastavan läheisen rutiineista. Väsymys iskee, kun toisesta täytyy pitää huolta kellon ympäri.

 

Turussa kokeillaan parhaillaan uutta tapaa auttaa omaishoitajia. Omaishoitajan on mahdollista saada eläkkeellä oleva sairaanhoitaja mentoripariksi, jolle voi kerran kuussa kertoa omia huoliaan ja tuntemuksiaan. Mentorointia järjestävät Omaishoitajat ja läheiset -liitto sekä Sairaanhoitajaliitto.

 

Kolme mentoriparia kertoo, miten selvitä raskaasta arjesta silloin, kun läheinen on vakavasti sairas.

 

 

Seija & Sanelma 

 

 

Sanelma Heino, omaishoitajana 31 vuotta

 

”Olimme menossa ostamaan kaakeleita, kun mieheni sydän pysähtyi siihen kadulle. Aivot vaurioituivat hapen puutteesta, eikä hän enää ollut entisensä. Siihen aikaan ei ollut saatavissa minkäänlaista apua, vaan piti vain yrittää elää normaalia elämää.

 

Kaikki aina kysyivät, mitä Erkille kuuluu. Harva kysyi, miten minulla menee. En osannut edes unelmoida vapaapäivistä. Olemme lähinnä olleet kotona. Mies liikkuu kuin hidastetussa elokuvassa, eikä hän muista mitään. Emme koskaan ehdi ajoissa mihinkään. Se saa pinnan piukalle.

 

Seijan kanssa tapaamme kahvilassa ja puhumme siitä, mitä kuukauden aikana on tapahtunut. Keskustelemme myös ihan niitä näitä. Jos kotona oleminen välillä tympii, lähden pariksi tunniksi shoppailemaan kirpputorille. Soitan myös pitkiä puheluita siskojeni kanssa.

 

Omaishoitajana teen niin, kuin toivoisin itselleni tehtävän. Koitan hoitaa asiat niin, että toisen on hyvä olla.”

 

 

Seija Kokko, sairaanhoitaja 44 vuotta

 

”Heti alussa ajattelin, että Sanelman täytyy ruveta olemaan armollinen itselleen. Mies pitää saada intervallihoitoon. Olen iloinen siitä, että hoitopaikka on järjestynyt. Intervallihoito on tärkeää tunne-elämälle. Omaishoidossa usein unohtuu, kuinka tärkeä puoliso on. Kun toinen on hetken poissa, tulee pieni ikävä. Se antaa voimaa.

 

Omaishoitaja on vahva sana. Se vaatii paljon. Pitäisikin opetella höllentämään hieman. Yleensä hoidettava kyllä suo toiselle hengähdyshetkiä, mutta ei osaa sanoa ääneen, että mene vain.”

 

 

 

 

Liisa & Leena

 

 

Liisa Gustafsson, omaishoitajana 3 vuotta

 

”Puolisolleni tuli yllättäen aivoveritulppa. Hän pystyy puhumaan, mutta muuten mieheni tarvitsee apua lähes kaikessa. Voin olla kotoa pois tunnin tai pari. Silloin käyn kaupassa tai käyn kävelyllä. Omaa aikaa on vähän.

 

Omaishoitajalle alku on hankalin. Kaikki pyörii vain sairastuneen ympärillä, eikä omaishoitajaa huomata, vaikka hänkin on aivan shokissa tilanteesta. Sitä vain yrittää selvitä jokaisesta päivästä. Siinä vaiheessa ei jaksa eikä osaa pyytää apua. Minäkin olen päässyt purkamaan tunteitani vasta nyt kolmen vuoden jälkeen Leenalle.

 

Tapaamisissa Leenan kanssa olen oppinut tervettä itsekeskeisyyttä. Joskus pitää vain järjestää itselle tekemistä, eikä miettiä sitä, voinko nyt lähteä kotoa hetkeksi.”

 

 

Leena Suominen, 51 vuotta sairaanhoitajana.

 

”Liisalla omaishoitajuus tuli elämään yllättäen. Yleensä omaishoitajuuteen kasvaminen kestää hetken. Olemme keskustelleet siitä, mistä kaikesta tässä tilanteessa on joutunut luopumaan. Tunteista on puhuttu paljon.

 

Olen Liisan kautta nähnyt, miten vaatiivaa omaishoitajuus on. Sairaanhoitajien pitäisikin työssään kiinnittää huomiota yhä enemmän myös sairastuneen omaisten jaksamiseen ja vointiin.”

 

 

 

 

Arja & Birgit

 

 

Arja Nummelin, omaishoitajana 12 vuotta

 

”Miehelleni tuli aivoverenvuoto, jolloin hänen vasen puolensa halvaantui. Oikea puoli toimii, ja puhe toimii välillä liiankin kanssa. Autan häntä kaikessa: syömisessä, pukemisessa ja pesemisessä. Nyt hänellä on myös toinen syöpä akuuttivaiheessa.

 

Olemme tavanneet Birgitin kanssa kahvilassa Aurajoen rannassa. Birgit kuuntelee kiltisti, kun minä vuodatan hänelle kaiken. Minulla on turvallinen olo, kun kerron hänelle asioistani. Ulkopuolisena hän näkee tilanteeni uusin silmin. Säästän samalla omia lapsiani.

 

Eniten purnaan omista vapaapäivistä. Vuosien mittaan tämä käy aina vain rankemmaksi. Tätä kun tehdään 24/7.”

 

 

Birgit Mäkelä, sairaanhoitajana 53 vuotta

 

”Meidän on Arjan kanssa helppo olla yhdessä. Olemme tärkeitä toisillemme. Lähdin mentoriksi, koska halusin olla avuksi. Olen saanut Arjalta hyvää palautetta, joten koen onnistuneeni tässä työssä.

 

Olen antanut neuvoja Arjan miehen asioissa, kuten siinä, mistä saa apua. Olen myös kannustanut Arjaa pitämään kiinni omista harrastuksistaan. Vesijumppa tekee hyvää.”