Alkuun
15.4.2016
Sanna Pöyry

Nuoret hakevat turvaa sieltä missä on aikuisia

Kun kookas musta bussi kaartaa alkuillasta puolityhjänä nuokkuvalle Länsimäen ostarille, paikalle pelmahtaa hetkessä lauma energisiä maahanmuuttajanuoria. Liikkuvana kahvilana ja kohtaamispaikkana toimivasta bussista löytyy mukavat sohvat, paljon kavereita, pelejä, musiikkia, netti ja kunnon skriini.

 

Kesästä 2008 lähtien pääkaupunkiseudun lähiöitä kiertänyt Aseman Lapset ry:n Walkers-bussi päivystää sellaisilla alueilla, joilla nuorison keskuuteen on hyvä tuoda turvallisia aikuisia. Bussin mukana kiertää myös Aseman Lapset ry:n aikuisia vapaaehtoisia. 

 

– Bussiimme ovat tervetulleita ihan kaikki; niin porttikiellon lähes kaikkialle muualle saaneet levottomat miehenalut kuin hieman päihtyneetkin nuoret. Kiusaamiseen ja kiroiluun puutumme kuitenkin hanakasti. Silti törmäämme hyvin harvoin meihin kohdistuvaan aggressiivisuuteen. Meidät koetaan turvallisiksi aikuisiksi, joille on helppo puhua, sanoo Walkers-bussitoiminnan vetäjä Virpi Roponen. 

 

– Olemme hankkineet nykyisen bussimme vuonna 2011 ja rakentaneet sen nuorisokahvilaksi järjestömme omilla rahoilla. Muuten bussitoimintamme on ollut alkutaipaleelta lähtien 100-prosenttisesti Raha-automaattiyhdistyksen rahoittamaa, kertoo Aseman Lapset ry:n toiminnanjohtaja Christian Wentzel. 

 

Wentzelin mukaan pääkaupunkiseudulla olisi tarvetta useammallekin nuorisobussille sekä huomattavasti suuremmalle määrälle nuorten parissa kadulla työskenteleviä ihmisiä. Wenzelin käsityksen mukaan tämä on myös poliisin toive.

Aseman Lapset ry:n työntekijät jalkautuvat bussi-iltoina alueen maastoon. Esimerkiksi asemakaavaltaan väljässä Länsimäessä kierretään illan mittaan metsät, puistot ja pelikentät sekä jututetaan  vastaan tulevia nuoria.  

 

Uusien alueiden sosiaalisten olojen kohentamiseksi bussilaiset tekevät myös turvallisuuskävelyitä paikallisten nuorten kanssa. He osaavat hetkessä nimetä kotikulmiensa turvattomat paikat. Kävelyillä on saatu aikaan esimerkiksi lisää katuvaloja nuorten turvattomiksi kokemille alueille. 

 

Walkersilaiset ovat huomanneet, että nuoret kokevat turvallisimmiksi tienoot, joissa on aikuisia, siinä missä aikuiset mieltävät esimerkiksi kauppakeskusten kaltaiset nuorten kansoittamat paikat turvattomiksi. 
Arki-iltoina etenkin nuorimmilta bussilla kävijöiltä varmistetaan, onko heillä vanhempien lupa olla myöhempään ulkona. Perjantai-iltaisin bussilla ollaan valmiudessa kello 23 saakka – ja tilanteen vaatiessa myöhempäänkin. 

 

– Välillä bussimme pakkautuu niin täyteen, että ulos täytyy muodostaa jono ja valvoa, että kaikki pääsevät vuorollaan sisään. Tarvittaessa voimme myös saattaa nuoria kotiin, mutta kuljetuspalvelua emme sentään tarjoa, naurahtaa Roponen.

 

– Bussitoimintamme on läsnäoloa ja välittämistä terveellä otteella. Puutumme asioihin vain silloin, jos suunta näyttää uhkaavalta. Tämä toimintafilosofia sävyttää järjestömme koko toimintaa, Wentzel sanoo.

 

– Silloinkin, kun on tarve saada yhteys vanhempiin, nuoret ovat yleensä yhteistyöhaluisia. He antavat numeronsa kysyttäessä, ja reiluuden hengessä me soitamme vanhemmille aina nuoren itsensä kuullen.

 

Lastensuojelussa pitkään työskennelleen Roposen mukaan Walkers-bussilla kohdattavat asiat ovat kuitenkin pikkujuttuja verrattuna lastensuojelumaailman todellisuuteen. Monella bussilla käyvällä nuorella menee itse asiassa ihan mukavasti. 

Sanna Pöyry