Alkuun
16.1.2017
teksti: Reetta Mikkola, kuva: Sami Saramäki

Netti menee tunteisiin

 

Internet uhkaa tehdä meistä tunnekylmiä, mutta tutkija Katri Saarikivellä on ratkaisu. Tulevaisuudessa vihapuhetta taklataan virittämällä keskustelijoiden aivot samalle taajuudelle.

 

“Susta ei ikinä tule mitään.”

 

Tammikuussa Suomen poliisi julkaisi Youtube-kanavallaan videon, jossa lapset lukevat ääneen verkossa julkaistuja kommentteja. Video on osa poliisin #kivapuhe-kampanjaa, jolla avulla halutaan puuttua verkon vihamieliseen keskusteluilmapiiriin.

 

Viestien sisältö on kylmäävää ja yllä oleva lainaus kilteimmästä päästä. Miksi ihmeessä olemme alkaneet puhua toisillemme tavalla, joka ei kasvokkain tulisi kuuloonkaan? Aivotutkija Katri Saarikivi uskoo tietävänsä syyn. Nyt hän haluaa tehdä netin vihapuheesta historiaa. Jotta se onnistuisi, hänen täytyy selvittää, miksi verkossa on empatiavaje.

 

 

Elintärkeä empatia

 

Vuonna 1909 Cornellin yliopiston psykologi Edward B. Titchener käänsi saksankielisen sanan Einfühlung empatiaksi. Titchener kuvasi empatialla ihmisten kykyä eläytyä taideteoksiin ja heijastaa tunteitaan esimerkiksi esineisiin. Sittemmin empatian merkitys on jatkuvasti muuttunut. Sanalla on alettu kuvata sosiaalista liimaa, joka liittää ihmiset yhteen.

 

1950-luvulta lähtien psykologit ovat halunneet selvittää, mikä saa ihmiset ymmärtämään toisiaan. 1990-luvulla tapahtui läpimurto, kun makaki-apinoita tutkineet neurotieteilijät löysivät niin sanotut peilineuronit. Apinoiden aivojen liikkeitä ohjaavilla alueilla neuronit aktivoituivat silloinkin, kun ne vain katsoivat toisen apinan liikkumista. Samanlaisia soluja on myös ihmisaivoissa.

 

”Ihmisen kehityshistoriassa empatia on mahdollistanut yhteistyön, ja juuri yhteistyö on taannut ihmislajin selviytymisen.”

 

Empatia on hämärä käsite, josta on vaikea saada otetta. Saarikivi nojaa oman tieteenalansa määrittelyyn, jonka mukaan empatia koostuu kolmesta eri osa-alueesta. Kognitiivinen empatia on kyky kuvitella, mitä toinen ihminen ajattelee. Affektiivinen empatia taas tarkoittaa sitä, että kykenee ymmärtämään toisten tunteita. Vuorovaikutuksessa simuloimme toistemme tunteita tiedostamatta jatkuvasti. Kun annamme tunteen tarttua, on meidän helpompi ymmärtää toisen näkökulmaa. Kolmas osa-alue on empaattinen motivaatio tai myötätunto. Se saa meidät auttamaan toisiamme.

 

Ihmisen kehityshistoriassa empatia on mahdollistanut yhteistyön, ja juuri yhteistyö on taannut ihmislajin selviytymisen, Saarikivi kertoo. “Kyky empatiaan on meille sisäänrakennettu mekanismi”, Saarikivi sanoo. “Jos empatiaa haluaa lisätä, on hyvä lähtökohta miettiä, mitkä ovat empatian toteutumisen esteet ja purkaa niitä”, hän jatkaa. Yksi tällainen este saattaa Saarikiven mukaan olla se, että internetissä tunnetieto välittyy heikosti.

 

 

Tunteetonta nettivihaa

 

Welcome back to humanity”, mainosti videopuhelupalvelu Skype mahtipontisesti vuonna 2012. Kun Internet syntyi, sen uskottiin pelastavan demokratian ja vuorovaikutuksen. Kaukana oleviin ystäviin olisi helppo pitää yhteyttä, eikä kenenkään tarvitsisi enää tuntea oloaan yksinäiseksi. Ihmisten välinen vuorovaikutus ottaisi valtavan harppauksen eteenpäin.

 

Todellisen vuorovaikutuksen sijaan moni kokee, että olemme alkaneet käyttäytyä entistä huonommin. Verkon vihapuheesta on tullut niin iso ongelma, että sosiaalisen median alustat ovat joutuneet muuttamaan sääntöjään nettiraivon hillitsemiseksi. Suomessa poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen toivoi, että verkon vihapuhe kirjattaisiin rikoslakiin. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa näin on jo tehty.

 

Saarikivellä on mahdollinen selitys siihen, miksi ihmisistä tulee verkossa tunteettomia rähisijöitä: netti ei mahdollista hymiöitä kummoisempaa tunneviestintää. “Kärjistäen voisi sanoa, että internet tekee kaikista vähän psykopaatteja”, hän sanoo. On paljon helpompi olla töykeä, kun ei näe, miten oma viesti loukkaa. Siksi Saarikivi uskoo, että sanattoman viestinnän rikkauden tuominen verkkoon tekisi siitä kivemman paikan kaikille.

 

”Tunteiden tärkeyttä vuorovaikutuksessa ei ole osattu arvostaa.”

 

“Tunteita ymmärretään, koska ne tarttuvat. Jos satutan sinua, paha olo tarttuu minuunkin, ja siksi en halua tehdä niin”, Saarikivi kertoo. Verkosta kuitenkin puuttuvat laadukkaat tunnetiedon välittämisen mekanismit. Kun toisen tunteet eivät välity, ne eivät kosketa. Tunteiden tärkeyttä vuorovaikutuksessa ei ole osattu arvostaa.

 

Lisäksi tunneilmaisun köyhyys johtaa helposti väärinymmärryksiin. Saarikivi kertoo loukanneensa vahingossa ystäväänsä netissä yrittäessään olla sarkastinen. Jälkeenpäin luettuna viesti kuulosti vain töykeältä. Samanlaisia väärinkäsityksiä on internet täynnä, sillä ilman kehonkieltä tai äänenpainoa viestintää on helppo tulkita väärin.

 

 

Samalle aaltopituudelle

 

Kun keskustelemme kasvokkain, virittäydymme keskustelukumppanin kanssa samalle taajuudelle. Puheen rytmi, äänenpainot ja tunnetilat hakeutuvat kohti toisiaan. Neurotieteilijät ovat viime aikoina alkaneet tutkia myös sitä, miten aivojen rytminen toiminta tahdistuu vuorovaikutuksessa. Saarikivi käyttää esimerkkinä kuoroja, joissa laulajien hengitys ja syke alkavat kulkea samaan tahtiin. Tällainen aivojen synkronoituminen luo perustan myös empatialle ja ymmärrykselle, Saarikivi uskoo.

 

“Ei tiedetä, tapahtuuko näin netissä. Jos ei, se voi vaikuttaa siihen, syntyykö ihmisten välille empatiaa vai ei”, Saarikivi kertoo. Tulevaisuudessa internet voisi auttaa meitä pääsemään samalle taajuudelle myös aivojen tasolla, esimerkiksi äänien, värien tai erilaisten laitteiden avulla. Tärkeintä kuitenkin on, että tunteiden vaihto tapahtuisi tiedostamatta, kuten se tapahtuu kasvokkain.

 

Siksi Saarikiven NEMO-tutkimusryhmä on kuluvan vuoden ajan pohtinut, miten se, mitä pään sisällä tapahtuu, näkyy myös verkossa. Tutkimuksen mahdollisti Helsinki Challenge -ideakilpailun pääpalkinto, 250 000 euroa tutkimusrahaa. Tuloksena on jo kaksi käynnissä olevaa tutkimusta, applikaatioita ja yhteistyötä taiteilijoiden ja Ylen Pikku Kakkosen kanssa. Yhdessä teleoperaattori Elisan kanssa Saarikivi kollegoineen mittasi ensimmäistä kertaa jalkapalloilijan tunneskaalaa pelin aikana aivojen sähköistä aktiivisuutta mittaavalla EEG-laitteella.

 

“Kuplien syntyminen olisi vaikeampaa, jos empatian syntyminen erilaisten ihmisten välille olisi automaattisempaa ja helpompaa, kuin se nyt on.”

 

“Mutta olisi ehkä vähän hassua kuvitella, että yksi tutkimusryhmä voisi yhtäkkiä korjata koko internetin. Siksi me toivotaan, että muutkin osallistuisivat näihin talkoisiin ja miettisivät, miten työkaluja voisi kehittää”, Saarikivi muistuttaa.

 

Jos Saarikivi saisi päättää, tulevaisuuden internetissä viestisimme vähintään yhtä hyvin kuin oikeassakin elämässä, ellemme jopa paremmin. “Silloin internet tekisi sen, mitä sen olisi tarkoitus tehdä, eli se yhdistäisi ihmisiä. Nyt siitä on tullut sellainen sisäänpäin lämpiävän ajattelun kehto, jossa kaikki ääriajattelijat löytää toisensa ja vetäytyy omaan kuplaansa”, Saarikivi kertoo.

 

“Kuplien syntyminen olisi vaikeampaa, jos empatian syntyminen erilaisten ihmisten välille olisi automaattisempaa ja helpompaa, kuin se nyt on.”

 

Veikkauksen avustuksia käytetään Suomen Akatemian rahoittamaan eri tieteenalojen tutkimukseen, tutkimusinstituuteille ja -laitoksille, tieteellisille yhdistyksille, kansainväliseen tieteellisen yhteistyöhön, tiedonjulkistamisen edistämiseen, arkistoille ja tieteellisille kirjastoille.