Alkuun
15.6.2016
teksti: Laura Friman, kuvat: Kaisu Jouppi

Neljän vuoden odotus

 

Biologisen lapsen hankkivilta ei vaadita etukäteen juuri mitään. Adoptio on aivan päinvastainen prosessi: sen aikana odottajat joutuvat katsomaan toisiaan silmiin ja pohtimaan yhdessä, ovatko he valmiita tulevaan muutokseen. Vaatimukset voivat tuntua kohtuuttomilta. Meri Ala-Kokko puolisoineen odotti perheen adoptoitua esikoista viisi kertaa niin kauan kuin biologista lasta.

 

 

4 vuotta aiemmin

 

”Adoptioprosessi käynnistyy soitolla sosiaalitoimistoon, jonne ilmoittaudutaan adoptioneuvontajonoon. Kuten monilla adoptioperheillä, meilläkin oli takanamme jo vuosien lapsettomuushoidot. Siksi lapsen odotus oli oikeastaan alkanut jo paljon aiemmin. Jouduimme odottamaan pelkästään adoptioneuvontaan pääsyä vuoden.”

 

 

3 vuotta aiemmin

 

”Myös itse neuvontajakso, joka koostuu kuudesta–seitsemästä tapaamisesta, kesti vuoden. Adoptioneuvonta tuntui meistä perustuvan sille filosofialle, että myönteisten asioiden kanssa ihminen pärjää, joten painotus on kaikessa negatiivisessa ja vaikeassa: neuvonnassa käydään läpi kaikki adoptioon liittyvät vaikeimmat ja ikävimmät vaihtoehdot.

 

Neuvonta on kuitenkin tarpeellinen. Kunpa biologistakin lasta odottavat joutuisivat katsomaan puolisoaan silmiin ja pohtimaan yhdessä, ovatko he valmiita tulevaan muutokseen tai sitä, miksi he oikeastaan haluavatkaan lasta.

 

Adoptiovanhemmiksi mielivien taustat tutkitaan tarkkaan – niin tarkkaan, että se tuntui meistä paikoittain kohtuuttomalta. Rikosrekisterin tarkastaminen on ymmärrettävää, mutta jouduin esimerkiksi hakemaan selkäongelmieni vuoksi useita lääkärinlausuntoja, joilla varmistettiin, että pystyisin nostelemaan lastani. Maksa-arvomme testattiin verikokein. Lisäksi neuvonnan aikana tarkistetaan, että vanhemmilla on riittävät ansiot adoption kuluihin ja lapsen elättämiseen.

 

Adoptioon vaadittiin myös muun muassa kolmen tahon suositukset ja lausunnot työnantajalta. Suosituksien antajat joutuivat kukin käymään maistraatissa todistamassa henkilöllisyytensä.”

 

Meri ja Aki Ala-Kokko odottivat adoptiolasta neljä pitkää vuotta. Lopulta he saivat Zozon lapsekseen.

 

 

2 vuotta aiemmin

 

”Neuvonnan jälkeen haetaan adoptiolupaa, jota odotimme yli neljä kuukautta. Sen saamisen kesto riippuu adoptiolautakunnan kokousaikatauluista. Lupa oli voimassa kaksi vuotta. Sen jälkeen alkaa turhauttava, epämääräinen odottelu: koska saisimme lähettää hakupaperit valitsemaamme kohdemaahan – meidän tapauksessamme Etelä-Afrikkaan?

 

Adoptioprosessi on täynnä epävarmuutta. Adoption toteutumisesta ei oikeastaan voi olla varma, ennen kuin lapsensa on tuonut kotiin. Prosessi voi kaatua niin moneen yllättävään asiaan: vaikkapa omaan sairastumiseen tai siihen, että kohdemaan käytännöt muuttuvat äkillisesti. On hirveä takaisku joutua aloittamaan kaikki alusta.

 

Adoptiolapsen odottaminen voi päättyä myös raskaaksi tulemiseen. Se on usein sokki, kun adoptiolapsi on ehtinyt kasvaa omassa mielessä. Monet vertaavat sitä keskenmenoon.”

 

Adoptioprosessi on täynnä epävarmuutta. Adoption toteutumisesta ei oikeastaan voi olla varma, ennen kuin lapsensa on tuonut kotiin.

 

 

Kuusi kuukautta aiemmin

 

”Meille kävi kuten monelle muullekin: adoptiolupamme ehti kertaalleen raueta, ja jouduimme tekemään mittavan määrän paperityötä uudelleen.

 

Vihdoin asiat alkoivat edetä. Kaikki adoptiovanhemmat muistavat tarkalleen, missä olivat, kun elämän tärkein ja sokeeraavin puhelinsoitto saapui – niin minäkin. Olin töissä kokouksessa kuullessani, että meille oli löytynyt sopiva lapsi Etelä-Afrikasta. Soiton jälkeen yritin keskittyä vielä hetken palaveriin, mutta siitä ei tullut yhtikäs mitään. Olin aivan tolaltani. Pyysin pomolta luvan lähteä kotiin. Avasimme vasta kotona yhdessä mieheni kanssa sähköpostin liitteenä olleen kuvan lapsestamme.

 

Adoptointi ei ole ilmaista. Oman adoptiomme kulut olivat noin 12 000 euroa, josta Kela korvaa jälkeenpäin 3000-4000 euroa. Suurin menoerä ovat lapsen hakumatkan kulut.”

 

Ala-Kokkojen adoptiokulut olivat noin 12 000 euroa, josta Kela korvasi jälkeenpäin 3000-4000 euroa. Suurin menoerä oli lapsen hakumatkan kulut.

 

 

Vihdoin yhdessä

 

”Tapasimme viimein tyttäremme Zozon Etelä-Afrikassa ensimmäistä kertaa. Meille esiteltiin hiljainen ja vetäytyvä lapsi, mutta jo muutamassa päivässä Zozo osoitti olevansa kaikkea muuta: hän on rohkea ja eläväinen tapaus. Suru ja pelko poistuivat hänen katseestaan.

 

Adoptioprosessin ihmeellisin hetki oli molemminpuolinen rakastuminen, joka koitti vähitellen. Silloin alkoi myös suurin vanhemmuuteen liittyvä tunnemyrsky, johon valmistautuminen oli mahdotonta. Onneksi tarjolla on niin vertaistukea kuin adoptiokuraattorin palveluitakin. Adoptiolapsilla on usein kiintymyssuhdeongelmia.

 

Lapsemme toivoisi varmaankin sisarusta, mutta me vanhemmat koemme, että yksi lapsi riittää meille. Hän on meidän tähtemme, johon haluamme keskittyä.”