Alkuun
21.1.2015
Anne Sjöroos ja Pirjo Ilves

Mustavalkoisten ruutujen salat

Shakkimestari Kari Hyötylä, 67, rakastaa shakkia ja sen kiemuroita. Lähes kymmenen vuotta sitten hän perehtyi lajiin ja tänään hän kilpailee mestaruussarjoissa ympäri Eurooppaa. Kuurosokeus ei estä häntä olemasta paras lajissaan.

 

Shakkihan on tunnetusti vaikea peli, ja kuurosokeus tuo siihen omat haasteensa. Miten ratkaiset nämä haasteet?

 

Minulla on oma shakkilauta, jossa mustat ruudut ovat koholla ja valkeat alhaalla. Näin erotan, kumman värinen ruutu on kyseessä. Nappulani ovat puiset, mutta mustissa nappuloissa on päällä pikkuriikkinen metallinen pallo. Valkeissa ei ole palloja. Pelilaudassa joka ruudussa on reikä, ja nappuloiden pohjissa on metallinen piikki, joka laitetaan reikään. Näin nappulat eivät kaadu, kun tunnustelen pelilautaa. Minulla on matkoilla aina oma kelloni, jolla ajastetaan pelivuorot.

 

Harjoituksissa pelaan vastakkain pelikaverin kanssa, koska silloin ei haittaa, kun tunnustelen pelin aikana pelilautaa. Kilpailuissa ja turnauksissa tämä häiritsee vastustajaa, joten silloin vastapäätä istuu tulkkini. Vastustaja istuu toisella puolella vastapäätä yksin oman pelilautansa kanssa. Tulkki siirtää vastustajan siirrot minun lautaani, ja vastaavasti minun siirtoni vastustajan lautaan.


Otan kilpailuihin ja kisamatkoille mukaan tulkit, jotka osaavat itsekin shakkia. Se auttaa paljon asiaa.


Mitkä ovat shakin säännöt?


Ne ovat kyllä hankalia. Pelaajan taso mitataan Elo-luvulla, joka on tilastollinen vahvuusluku. Oma Elo-lukuni on noin 1300. Esimerkiksi shakin tämänhetkisen maailmanmestarin Elo-luku on 2882.


Shakkia pelataan mustilla ja valkeilla nappuloilla, ja kummallakin on kahdeksan sotilasta, kaksi tornia, kaksi ratsua, kaksi lähettiä, kuningatar ja kuningas. Alussa laitetaan kaikki sotilaat riviin, ja kuninkaalliset keskelle. Valkeilla nappuloilla pelaava aloittaa aina.


Pelaajat siirtävät vuorotellen nappuloitaan. Vastustajan nappula syödään siirtämällä oma nappula vastustajan nappulan päälle ja se poistetaan laudalta. Sille, kuinka nappuloita liikutellaan, on omat sääntönsä. Tavoitteena on voittaa matittamalla vastustajan kuningas.


Vaatiiko shakki paljon harjoittelua vapaa-ajalla?


Kokeilin shakkia jo vuonna 1987. Se oli sen verran hankalaa, etten kiinnostunut sen ihmeemmin. Vuonna 2005 löysin shakkikerhon Tammer-Shakin, jossa oli ohjattuja shakkitunteja.


Käyn kerran viikossa pelaamassa kuulevien kanssa. Kuuroja harrastajia ei ole paljon, ja kuurosokeita harrastajia on Suomessa kahdeksan. Tampereelta on kolme kuurosokeaa harrastajaa, joten harjoittelen myös sokeiden ja kuulevien kanssa. Opiskelen shakkia myös kirjoista.


Kilpailetko shakkiturnauksissa?


Olen kisaillut Suomen ja Pohjoismaiden kuurosokeiden mestaruuskisoissa, ja nyt menen ensimmäistä kertaa MM-kisoihin Kreikkaan sekä EM-kisoihin Bulgariaan. Tammer-Shakin kanssa olen osallistunut kuulevien turnauksiinkin.


Minulla on kisamatkoilla mukana yleensä kolme tulkkia: kaksi shakkipelejä ja kolmas iltaisin tansseja ja juominkeja varten! Aamulla tämä tulkki voi levätä, kun jatkan kahden muun tulkin kanssa pelaamaan.


Parasta turnauksissa on se, että pääsee matkustamaan ja tutustumaan uusiin maihin. Shakki pitää mielen virkeänä, ja matkustaessa oppii uutta. Uusien ihmisten tapaaminen on aina mukavaa.


Shakissa on se hyvä puoli, että sitä voi pelata satavuotiaanakin, ja siihen tähtään!


RAY myönsi avustuksia Suomen Kuurosokeat ry:lle yhteensä 2 598 000 miljoonaa euroa vuonna 2014.

 

Kuvat: Anne Sjöroos