Alkuun
12.2.2016
teksti: Tuija Sorjanen kuvat: Nina Karlsson

Minun takapihalleni mahtuu



Kun Helsingin Töölön Ruusulankatu 10:een muutama vuosi sitten tuli päihde-, ja mielenterveyskuntoutujien tukiasunto, not in my backyard -ilmiö näytti tylyt kasvonsa. Media raportoi, miten naapurit kuvailivat tilanteen muuttuneen katastrofaaliseksi: Häiriöt lisääntyivät korttelissa. Vanhukset eivät uskaltaneet liikkua kaduilla, vanhemmat eivät uskaltaneet päästää lapsiaan ulos. Asuntojen neliöhintojen kerrottiin laskeneen.
 

”Monen töölöläisen mielipiteet lähtivät luultavasti peloista ja epävarmuudesta. Kaikki oli uutta, ja uusi pelottaa ihmisiä”, sanoo Kirsti Aalto, Ruusulankatu 19:n asukas eli asumisyksikön naapuri. Hän on alusta asti halunnut tuoda keskusteluun myös inhimillistä sanomaa ja välittää tietoa siitäkin, kun pahimmat pelot eivät toteudu.
 

”Elämä jatkuu ja Ruusulankatu on yhtä turvallinen kuin ennenkin. Pienten lasten vanhemmiltakaan ei ole kuulunut mitään.”
 

Niin sanottu naapuriverkosto kokoontuu monta kertaa vuodessa pitämään neuvoa alueen tilanteesta. Naapuriverkostoon kuuluu esimerkiksi lähitalojen taloyhtiöiden, koulujen ja päiväkotien edustajia sekä yrittäjiä. Aalto on näissä kokouksissa saanut äänensä kuuluviin.”Olen halunnut tuoda esille sitä, että meidän ihmisten elämänpolut ovat erilaisia. Emme auta ketään lyömällä häntä. Sillä, että toimimme luottavaisesti, on merkitystä”, Aalto sanoo.



 

Kirsti Aalto haluaa muistuttaa naapureitaan yksinkertaisesta asiasta: kaikki tarvitsevat kodin.



 

Häiriöt vähenneet, asenteet muuttumassa

 

Ruusulankadun asumispalveluyksikössä on sen toiminnan alusta saakka tehty asuinaluelähtöistä ympäristötyötä. Siinä asumisyksikön työntekijät jalkautuivat kadulle tekemään korttelikierroksia ja yhteistyötä poliisin, naapureiden, yrittäjien, yksikön asukkaiden ja esimerkiksi koulujen ja päiväkotien sekä iltapäiväkerhon kanssa. Alakoululaisille pidettiin luentoja, joissa kerrottiin Ruusulankatu 10:n asukkaiden elämäntilanteesta ja taustoista. Luentosarjan tavoitteena oli lisätä tietoa yksiköstä ja sen lähes sadasta nuoresta asukkaasta. Tilaisuuksissa pystyttiin myös selvittämään lasten kokemuksia ja mahdollisia pelkoja liittyen asumispalveluyksikön asukkaisiin. Tavoitteena oli saada lapset oivaltamaan, että päihteidenkäyttäjät voidaan hyväksyä ihmisinä, vaikkei heidän elämäntapaansa tarvitse hyväksyä.
 

Häiriöt Ruusulankadulla ovat ympäristötyön vaikutuksesta vähentyneet. Nykyään häiriöt ovat Viskarin mukaan lähinnä satunnaisia asukkaiden ikkunan alla huutelua sekä joskus liian äänekästä musiikinsoittoa. Töölöläisten naapureiden asenteet ovat muuttuneet hitaasti hyväksyvämpään suuntaan ja yksikkö on saanut myös tukijoita, sanoo Sininauhan ympäristötyön erityisasiantuntija Satu Viskari.


”Enemmän häiriöitä olisi kuitenkin, jos nämä ihmiset olisivat kodittomia”, Viskari sanoo.
Hän toivoo, että naapurit ottaisivat yhteyttä mahdollisissa häiriötilanteissa ja tulisivat mahdollisuuksien mukaan tutustumaan yksikön toimintaan.

 

 

Jokainen ansaitsee kotirauhan


Ruusulankatu 10:n pitkäaikaisimmat asukkaat ovat asuneet talossa jo kolme vuotta.
 

”On selvää, että tämä on heille jo tärkeä koti. Jokaiselle oman kodin saaminen ja kodin lähiympäristö ovat tärkeitä asioita”, Aalto sanoo. ”Ihmisellä on oikeus omaan kotiin ja myös kotirauhaan. Myös Ruusulankatu 10:n asukkailla.”
 

Hän toivoo, että Ruusulankadulla jatketaan omien ennakkoluulojen ja saatujen kokemusten työstämistä jatkossakin.