Alkuun
11.2.2018
teksti: Kimmo Laakso, kuva: Klaus Welp

Millainen on paikka, jossa talkoohenki on kuollut?

 

Suomalaiset urheilutapahtumat pyörivät yli puolen miljoonan vapaaehtoisen voimin. Mitä tapahtuisi, jos talkoolaiset laittaisivat pillit pussiin?

 

Lauantaiaamu Hämeenlinnassa. Matti Eronen on yksi Ahveniston ampumahiihtäjien vapaaehtoisista. Hän on toiminut seurassa melkein kaikissa kuviteltavissa olevissa tehtävissä 33 vuotta: sihteerinä, rahastonhoitajana, tuloslaskennassa, tilintarkastajana ja toiminnantarkastajana.

 

Nyt alkavassa ampumahiihdon nuorten MM-katsastuksessa Ahveniston ampumahiihtostadionilla hän on tuloslaskennan apulainen. Hän istuu valvomokopissa päätteiden ja johtojen keskellä. 11-vuotiaiden tyttöjen kisan osanottajat rientävät tarkistuttamaan aseitaan, lähtö koittaa. Ilma on plussan puolella, ja monet talkoolaiset ovat tykittäneet viime päivät lunta maastoon, jotta kilpailut voidaan pitää. Hämeenlinnan kaupunki on tehnyt tykitystä virka-aikana, mutta sen ulkopuolella ratamestari Ari-Pekka Lassila on vastannut kahden tunnin yövuorojen organisoinnista vapaaehtoisten kesken.

 

Osallistujien täytyy tarkastuttaa aseensa Mauno Himasen luona. Hänellä on puolen kilon punnus, jolla hän tarkastaa liipaisimen herkkyyden. ”Ettei laukea itelleen,” Himanen sanoo. Sen jälkeen Himanen laittaa aseeseen palan maalarinteippiä, merkiksi tarkastuksesta. Lähtöpaikalla tarkastetaan, että jokaisen osanottajan ase on käynyt läpi tarkastuksen.

 

”Kuvitellaan paikka, jossa talkoohenki on kuollut. Tervetuloa Kankkulaan!”

 

Kilpailujohtaja Mika Hakalan mukaan moni tänään paikalla olevista viidestäkymmenestä vapaaehtoisesta moni on iältään seitsemänkymmentä tai yli. Heidän kontollaan on noin 170 kilpailijaa. Kilpailu on järjestetty kokonaan talkoovoimin. Tehtävälista on valtava, alkaen liikenteenohjausta pysäköintipaikalla. Viikon ajan talkoolaiset ovat valmistelleet numerolappuja järjestykseen, tehneet lähtöluetteloita ja kilpailuohjeita. Ampumapaikalla on ammunnanjohtaja, taulun virittäjät ja kirjurit. Kuuluttamossa tarvitaan henkilöitä. Kolme henkilöä vastaa sakkoringeistä varmistaen, että kierretään oikea määrä.

 

Hakalan mukaan talkoolaisten rekrytoiminen käy helposti. ”Kaverit pyytävät kavereita. Sitä kautta lumipallo rupeaa pyörimään. Kun saan Matin, kysyn Matilta olisiko hänellä kaveria. Matti kysyy Mikaa, Mika kysyy Seppoa” Hakala sanoo. Samalla valvomoon astuu hiihtäjiä kysymään viime hetken ohjeita. Kilpailun alkuun on vain viisi minuuttia ja Hakalalla on kiire tarkistamaan että kaikki on kunnossa.

 

Makkaraa ja mehua maaliin saapuville tarjoavat vapaaehtoiset talkoolaiset ovat niin pysyvä osa suomalaista kokemusta, että näistä aktiivisista hengailijoista – tilastojen mukaan yli puolesta miljoonasta talkoolaisesta – on tullut tapettia, jotain niin ilmiselvää, että sitä on vaikea huomata.

 

Kuvitellaan paikka, jossa talkoohenki on kuollut. Tervetuloa Kankkulaan!

 

 

Kymmenkertainen vuosimaksu

 

Kun Kankkulassa järjestetään urheilutapahtuma, vastassa ei ole eläkeläisiä, jotka ohjaavat autoja parkkeerauksessa. He eivät muistele tulijan kuullen omaa aktiivista aikaansa kilpaurheilun parissa 1960-luvulla. Turha rupattelu on korvattu teitittelevällä asiakasystävällisyydellä. Toiminta on ulkoistettu ulkopuoliselle yrittäjälle. Lihaksikkaiden, pampuin varustetun joukkion tehtävä on huolehtia, että jokainen sisääntulija pulittaa varmasti määrätyt 25 euroa. Kankkulan kisojen parkkialueella autoja on vähän, mutta kaikki ovat isoja ja kalliita. Pienet japanilaiset ovat kadonneet, on vain suuria saksalaisia. Kun seurat ovat lakanneet toimimasta lähes kokonaan vapaaehtoisvoimin, maksetun työvoiman työkustannusten kattamisesta on tullut toiminnan elinehto. Jos ennen hallinnolliset tehtävät tehtiin talkootyönä, ja korkeintaan kirjanpito ja tilinpäätös ulkoistettiin, enää se ei riitä. Joukkueet ostavat alihankintana seuran toiminnasta ja valmennuksesta vastaavat henkilöt.

 

Kankkulassa tämä näkyy tietysti lasten vanhempien kukkaroissa. Ihan kenellä tahansa persaukisella ei ole varaa maksaa, kun kuukausimaksu seuran jäsenyydestä on kymmenkertaistunut. Jos ennen juniorivalmentaja kulutti parhaimmillaan kolmen vuoden aikana valmennustehtäviin yhden miestyövuoden talkootöinä, nyt tuosta lystistä pitää maksaa useille ammattivalmentajille.

 

”Kun seurat ovat lakanneet toimimasta lähes kokonaan vapaaehtoisvoimin, maksetun työvoiman työkustannusten kattamisesta on tullut toiminnan elinehto.”

 

Markkinoinnin volyymin kasvaessa pienissäkin urheilutapahtumissa Kankkulassa on tosin enemmän yleisöä, ei enää pelkästään ahkerana häärivä talkooarmeija ja leppoisasti vihelteleviä amatöörejä. Yleisö vaikuttaa melko verenhimoiselta. Myös valmentajat eivät näytä kovinkaan ystävällisiltä huutaessan lapsille. Sekä valmentajiin että lapsiin kohdistuu paljon epärealistisia odotuksia vanhempien taholta, mikä pitää kaikki kroonisesti stressaantuneina.

 

Kankkulassa yhteiskunta ei tue liikuntaa. Koulujen kautta markkinat ovat vastanneet kysyntään.

 

Kankkulassa on palveluntarjoajia ja palvelulle on tullut ostohinta. Toimitsijat pestataan vuokravälitysfirman kautta kahden kympin tuntipalkalla. Kankkulassa myös kilpailijoiden osallistumismaksut ovat korkeampia. 25 euron sijaan 75 euroa. Se on melkoisesti korkeampi kuin urheiluseurojen nykyiset kulut liikkujalle. Se on vaikuttanut siihen ketkä Kankkulassa urheilevat, vähävaraiset perheet eivät ole enää pitkään aikaan olleet mukana seuratoiminnassa.

 

Kankkulassa yhteiskunnan eriarvoisuus kasvaa. Samalla se yhteisöllisyyden kokemus, jota vapaaehtoiset mielellään itsekin korostavat osallistuessaan urheilun tukemiseen, on pysyvästi menetetty.

 

 

Ei liikunnan iloa, vaan voittoa

 

Keski-ikäiset – erityisesti 36–50-vuotiaat – ja miehet käyttävät tilastojen mukaan eniten aikaa vapaaehtoistyöhön. Kansalaistoiminnan muodossa oleva joukko on kuitenkin hämmästyttävän kirjava. Mukana on monenlaisia ihmisiä.

 

Viimeisimmän Kansallisen liikuntatutkimuksen mukaan suosituimpaan lajiin, jalkapalloon osallistuvien talkoolaisten määrä on Suomessa noin 80 000. Jääkiekossa vastaava luku on 55 000, hiihdossa 38 000. Noin 200 000 koko talkoolaisten joukosta toimii esimerkiksi joka paikan höylänä.

 

Noin kolmasosa koko joukosta vapaaehtoisia on mukana lapsi- ja nuorisotoiminnassa. Miehet korjaavat, kyyditsevät ja kannustavat. Naiset ovat kasvavassa määrin enemmän kouluttajina ja toimitsijoina.

 

Vaikka lasten ja nuorten urheilu tapahtuu entistä useammin seuran jäsenenä, vapaaehtoisten määrä ei ole kasvanut samaan tahtiin. Nykyään vapaaehtoiset tekevät yhä useammin päällekkäisiä tehtäviä. Vapaaehtoistyöhön käytetty aika ei ole myöskään lisääntynyt. Se on keskimäärin kymmenen tuntia kuukaudessa. Onkin ehdotettu, että vapaaehtoistyö on tehostunut niin kuin moni muu asia yhteiskunnassa. Siitäkin on tullut ammattimaisemmin organisoitua.

 

”Pienet lajit ja yksilölajit ovat kärsineet Kankkulassa, koska maksajia on vähemmän suhteessa harrastajien määrään. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Kankkulassa on kaksi lajia – jalkapallo ja jääkiekko.”

 

Kankkulassa tämä on viety äärimmäisyyksiin, seurojen pitää tuottaa voittoa eikä iloa amatööreille. Tarkoitus ei ole edistää yhteisöllisyyttä, urheiluhenkeä tai hyvinvointia yhteiskunnassa kuten urheiluseurojen visiot monesti nykyään korostavat.

 

Kankkulassa seurojen toiminta ei hoidu vapaaehtoisten avulla, ja siksi on pitänyt organisoida toimintaa muuta kautta. Lasten ja nuorten liikunta toteutetaankin kouluun linkittäen, kuten USA:ssa ja Kiinassa.

 

Systeemin muuttuminen markkinavetoiseksi vaikuttaa lajikirjoon. Nykyään se on melko vaikuttava. Kankkulassa kaikki on markkinoiden armoilla. Lajivalikoima on supistunut.

 

Pienet lajit ja yksilölajit ovat kärsineet Kankkulassa, koska maksajia on vähemmän suhteessa harrastajien määrään. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Kankkulassa on kaksi lajia – jalkapallo ja jääkiekko. Kun Kankkulan kisat päättyvät, voittaja saa ison rahasumman eikä lusikkaa tai kunniamainintaa tsemppaamisesta. Se saa monet katkeraksi.

 

Mutta mikä tuo mekkala oikein on? Kankkulan kisojen ulkopuolella on mielenosoitus. Ihmiset kannattelevat banderollia, jossa lukee, että “urheilu on kaikkien oikeus”. Kankkulaan on syntynyt ruohonjuuritason liike. Mielenosoittajilla on selkeä viesti: Mehän liikumme ja urheilemme ihan itse, kuuluimme seuraan tai emme.

 

Veikkauksen pelien tuotoilla tuetaan tuhansia sosiaali- ja terveysjärjestöjä, liikuntaseuroja ja kulttuuritoimijoita. Ilman vapaaehtoisia Suomi ei kuitenkaan olisi Suomi eikä järjestöjen toiminta pyörisi. Talkootyötä tehdään yli sadassa tuhannessa yhdistyksessä, jotka koskettavat tavalla tai toisella jokaista suomalaista. Yli 40 prosenttia suomalaisista tekee vapaaehtoistyötä, joka tutkitusti lisää tekijöidensä hyvinvointia.

 

Lähteet: Kansallinen liikuntatutkimus. Palkattu työntekijä urheiluseurassa, Jyväskylän yliopiston pro gradu, 2016. Juttua varten on lisäksi haastateltu Palloliiton Uudenmaan kehityspäällikköä Taneli Haaraa, Suomen Olympiakomitean järjestöpäällikköä Rainer Anttilaa, Korson palloseuran puheenjohtajaa Petteri Forssellia, Turun yliopiston liikuntakasvatuksen professoria Pasi Koskea sekä eri seurojen johtoa.