Alkuun
6.6.2016
teksti: Sanna Kontkanen, kuvat: Kaisu Jouppi

Miksi vanhemmat väsyvät?

 

Psykologi ja tietokirjailija Hannele Törrönen on nähnyt työssään Ensi- ja turvakotien liitossa, millaisia ongelmia syntyy, kun vanhemmat uupuvat. Tällä hetkellä vanhemmuus puhututtaa paljon; monet ovat hukassa, äidit uupuvat ja masentuvat. Törrösen mukaan yksi syy on se, että Suomessa on vaikea saada apua.

 

Puhutaanko nykyisin liikaa negatiivisista vanhemmuuteen liittyvistä asioista?

Kyllä. Monelle lapsen saaminen on hyvin onnellinen käänne elämässä. Pitäisi miettiä, miten negatiivinen puhe vaikuttaa myös lapsiin. Silloin 11-vuotias poikani kysyi kerran minulta, että olinko ollut masentunut hänen syntymänsä jälkeen kun siitä niin paljon puhutaan. Kysymys havahdutti. Ovatko jo lapsetkin huolissaan, että ovat taakka? Lapsi on iloinen asia.

 

Oliko aiemmin ongelmia?

Oli, oli ja oli. Ongelmia on aina ollut. Niistä ei vaan saanut puhua. Ei puhuttu esimerkiksi masennuksesta. Nykyisin asioista puhutaan aivan eri tavalla ja erilaisista vanhemmuuksista vapaammin.

 

Miksi äidit stressaantuvat?

Pieni lapsi on arvaamaton ja yllätyksellinen. Vauvan syntymä on valtava muutos, koska vastuuta on tauotta 24 tuntia vuorokaudessa. Myös parisuhde muuttuu. Lapsi vaatii tiimityöskentelyä. Rakkaussuhteen rinnalla pitäisi pyrkiä kohti kumppanuutta. Nuorten perheiden elämä on täynnä huolia ja epävarmuutta vaikkapa toimeentulosta. Se tuottaa stressiä. Ennen meillä myös oli Arvo Ylppö ja yhdet kansalliset vanhemmuuden ohjeet. Nyt on tuhat tapaa ja asiantuntijaa. Vanhempien täytyy tehdä paljon päätöksiä. Moni onkin ensimmäisen lapsen kanssa aivan hoo moilasena siitä, ketä on viisasta kuunnella.

 

Miksi toiset uupuvat helpommin?

Lapset pakottavat meidät priorisoimaan. Lapset sairastelevat ja silloin on mentävä lapsen ehdoilla. Sellaiset äidit uupuvat, joilla on valtava hallinnan tarve. Elämää ei voi hallita. Asiat eivät mene aina niin kuin on suunnitellut. Kaikkea ei tarvitse tehdä ja oppia heti, eikä kodin tarvitse olla puunattu. Heti synnytyksen jälkeen ei tärkein tavoite ole ne entiset mitat.

 

Hannele Törrönen teki pitkän uran Ensi- ja turvakotien liitossa. Nyt eläkkeellä hän on kirjoittanut kirjan Vauvan kanssa vanhemmiksi.

 

 

Mikä auttaisi uupuneita äitejä?

Lepo ja sellainen tuki, joka auttaa ymmärtämään vauvaa. Että näkee lapsen ja haluaa ymmärtää häntä. Vertaistuki voi olla hyvä idea, me kaikki kamppailemme oman riittämättömyytemme kanssa, netti kiinni jos törmää ilkeisiin juttuihin. Kannattaa olla tekemisissä vain sellaisten ihmisten kanssa, joilta saa energiaa ja joiden seurassa voi rentoutua ja rauhoittua.

 

Saavatko äidit riittävästi apua Suomessa?

Kulttuurimme on yksinäinen, on pärjättävä omillaan. On kulttuureja, joissa äitien auttaminen on itsestäänselvyys. Suomessa ihmiset eivät löydä palveluja, koska kenttä on sekava. Kun on ahdistunut, apua pitäisi saada nopeasti. Viisikin minuuttia tuntuu silloin pitkältä ajalta. Meillä pitäisi olla vanhemmuuden ympärivuorokautinen SOS-puhelin. Varhainen suhde lapseen on merkittävä. Apua tarvitaan nopeasti, jotta äiti ei ala tuntea itseään vialliseksi tai nähdä vauvaansa outona.

 

Miten järjestöt voisivat auttaa paremmin?

Järjestöt saisivat palata takaisin ruohonjuuritasolle. Kehittämistyö on liian abstraktia. Rahat pitäisi käyttää ihmisten hätään. Enemmän tekoja puheiden sijaan. Vaikka että äiti saisi nukkua, ja toinen hoitaisi lasta sillä aikaa. Tai että yhdessä tehtäisiin viikon ruoat pakastimeen. Ja enemmän yksilökohtaamisia. Osa tarvitsee enemmän tukea kuin toiset. Maailma on polarisoitunut. Osa äideistä on todella hyviä vanhempia, fiksuja, osaavia ja tietoisia. Osa taas on jäänyt monen ikävän asian loukkoon ja avun tarve on suuri ja pitkäaikainen.

 

Törrösen mielestä järjestöjen kehittämistyö on liian abstraktia. Ne saisivat palata takaisin ruohonjuuritasolle ja rahat pitäisi käyttää ihmisten hätään.