Alkuun
4.9.2015
Teksti: Päivi Kerola, Kuvat: Nina Karlsson

"Meillä on tavallaan oma kieli"

Mervi Piispasen ja Henkka Lindholmin parisuhteessa riidat täytyy ratkoa heti ja viestimisen eteen on tehtävä työtä. Molempien Aspergerin oireyhtymä on vaatinut lujaa sitoutumista.

 

Syvällisiä he puhuivat, mutta mitä, se on unohtunut. Mervi Piispanen, 34, ja Henkka Lindholm, 35, muistavat ensimmäisestä keskustelustaan syksyllä 2009 parhaiten sen, miten hyvin toinen ymmärsi.

 

”Kiinnostuin Merpasta heti”, Henkka sanoo.

 

He tutustuivat assijutuissa eli Autismi- ja Aspergerliiton ja Autismisäätiön tapahtumissa. Tuli tavaksi käydä kaksin syömässä teatteriryhmän harjoitusten jälkeen ja jutella. Pariskunta heistä tuli seuraavana kesänä Pride-viikonlopun jälkeen.

 

”Me vain rakastuttiin. Henkka kysyi sitten, että tunnetko sä samoin… Ja olin tuntenut jo pitkään”, Mervi kertoo.

 

Henkka kiirehtii, Mervi jumittaa

 

Uudessa suhteessa oli opettelemista. Kummallekin sosiaaliset tilanteet ovat ajoittain hankalia, ja Aspergeriin liittyvä aistiyliherkkyys aiheuttaa stressireaktioita. Sellaisen voi laukaista esimerkiksi kaupan väenpaljous.

 

Mervillä diagnosoitiin Aspergerin oireyhtymä 27-vuotiaana vaikean masennuksen jälkeen. Takana oli kiusaamista peruskoulusta ammattikorkeaan ja monta kesken jäänyttä opintojen alkua.

 

Henkka tiesi jo lapsena, että hänellä on jokin diagnoosi, mutta ei sitä, mitä se tarkoittaa. Myöhemmin hänellä on todettu Aspergerin lisäksi tarkkaavaisuushäiriö ADD.

 

”Vaikka meillä on sama diagnoosi, me toimitaan stressitilanteissa aivan eri tavalla. Mä koetan saada asiat hoitumaan heti ja äkkiä pois”, kertoo Henkka.

 

”Mä jään aina jumittamaan. Tarvitsen paljon aikaa, ja hoputtaminen ärsyttää”, Mervi sanoo.

 

Mervi Piispanen (vas.) ja Henkka Lindholm ovat pitäneet yhtä viisi vuotta. "Me oltiin molemmat aika rebel-rebeleitä, kun tutustuttiin", Mervi sanoo. Nyt hän on diplomaattisempi ja Henkka se, joka reagoi ensimmäisenä, jos joku tuijottaa tai sanoo väärin.

 

Unelmana asua omillaan, mutta lähekkäin

 

Toisen reaktioiden opetteluun meni pari vuotta. Nyt he useimmiten näkevät toisistaan, kun kumppani on lähellä shutdownia eli sisäänpäin kääntymistä tai meltdownia, räjähtävää raivokohtausta.

 

”Meillä on tavallaan oma kieli”, Henkka sanoo.

 

Jos Mervi ajautuu miettimään, että hänestä ei kyllä pidä kukaan, Henkka osaa kyseenalaistaa pakkoajatukset. Eikä Mervi huolestu, jos Henkasta ei viiden päivän leirin jälkeen kuulu: liika sosiaalisuus vaatii tasapainottamista.

 

Toisaalta heidän on tehtävä erityisen paljon työtä sen eteen, että kommunikaatio toimii. Se on tarkoittanut sitoutumista suhteeseen alusta alkaen. Riidat pitää ratkaista saman tien, tai seurauksena on ”eeppiset melttarit”.

 

”Minusta meillä on parempi parisuhde kuin monilla neurologisesti tyypillisillä”, sanoo Henkka.

 

Kun Henkka alkoi pari vuotta sitten identifioitua muunsukupuoliseksi, Merville se ei ollut iso juttu. Muut saattavat kutsua Henkkaa joskus vahingossa Heidiksi, mutta Mervi ei.

 

Nykyisellään he tapaavat parina-kolmena viikonloppuna kuussa, koska Mervi asuu Lohjalla ja Henkka Helsingissä. Väliaikoina soitellaan ja viestitellään, mutta oma tila on kummallekin tärkeää.

 

”Yhdessä en haluaisi asua koskaan”, Mervi kertoo.

 

”Mutta ehkä lähekkäin samassa kaupungissa, vähän kuin Tove Jansson ja Tooti”, sanoo Henkka.