Alkuun
1.6.2017
teksti: Virpi Sarasvuo, kuva: Sakari Piippo

Liikuntasäästöpossu

 

On vaarallista, että lapset imaistaan liian varhain vain yhden urheilulajin pariin. Lapsi ei välttämättä saa monipuolista liikuntaa, ja pahimmillaan into liikkua loppuu kokonaan. Entinen huippuhiihtäjä ja Inhimillisten Uutisten kesäkuun päätoimittaja Virpi Sarasvuo kertoo, miksi lasten pitäisi saada liikkua monipuolisesti mahdollisimman pitkään.

 

Olin onnekas lapsi: sain harrastaa liikuntaa monipuolisesti. Koulun välitunneilla pelattiin jalkapalloa, kymmentä tikkua laudalla, erilaisia hippaleikkejä ja naruhyppelyitä. Joskus pyöräilimme ystäväni Lean kanssa kahdeksan kilometrin koulumatkan. Kangasniemen Kalskeen yleisurheilun viikkotapahtumissa ikäreissä sain kokeilla lajit keihäänheitosta pitkänmatkan juoksuun. Talvisin hiihdettiin koulussa ja seurassa.

 

Liikunnallisesti monipuolinen lapsuuteni mahdollisti sen, että pystyin etenemään maastohiihdossa – maailman parhaaksi.

 

Lasten liikunnan lisäämisen tarpeesta puhutaan paljon. Suositusten mukaan kokonaisaktiivisuuden päivittäismäärä on parin kolmen tunnin luokkaa. Se koostuu kaikesta lapsen fyysisestä aktiivisuudesta. Lapselle luontaiset perustaidot – juokseminen, hyppääminen ja heittäminen – kehittyvät aktiivisessa arjessa luontaisesti tiettyyn rajaan asti. Biologisen ja kognitiivisen kehityksen lisäksi kehitykseen vaikuttavat ympäristön tarjoamat virikkeet ja niiden luoma mahdollisuus harjoittaa eri taitoja. Saavatko lapset tänä päivänä riittävästi näitä virikkeitä?

 

 

Liikkuminen voi loppua harrastuksen myötä

 

Tutkimukset osoittavat sekä kansanterveyden että urheilumaailman kaipaavan liikkuvampia lapsia. On todistettu, että monipuolisesti liikkunut lapsi pärjää lopulta valitsemassaan lajissa paremmin kuin yksipuolisesti liikkunut toveri. Totta on myös, että monipuoliseen lajivalikoimaan tutustunut, mutta urheilun sittemmin lopettanut ihminen, jää todennäköisemmin liikkuvaksi aikuiseksi kuin vain yhtä lajia harrastanut henkilö.

 

Jokin tässä ajassa saa lasten aktiivisuuden ylläpitämisen tuntumaan haastavalta. Palveluntarjoajia kyllä riittää ja rahaa palaa. Perheet, jotka pystyvät ja haluavat, voivat tarjota lapselleen harrastuksia eri lajien parissa. Yhtä lukukautta kohden ei viikko-ohjelmaan monta harrastusta mahdu, joten aikuinen valitsee lajin. Ihannetilanteessa lajin parissa on lapsen biologiseen ja fysiologiseen kypsymiseen perehtyneitä ohjaajia, ja harrastus tarjoaa hyvää perusliikuntaa.

 

Pahimmillaan muutaman kauden jälkeen ollaan tilanteessa, jossa laji on imaissut lapsen omakseen niin, ettei muille harrastuksille enää olekaan aikaa. Tilanne on hyvä, jos laji on lapselle mieleinen. Ellei ole, ollaan tutkimusten osoittamassa tilanteessa; liikkuminen loppuu harrastuksen loppumisen myötä.

 

 

Miltä kuulostaisi liikuntasäästöpossu?

 

Pienten lasten motoristen taitojen, nopeuden ja perusliikunnan kehittäminen ei ole lajisidonnaista. Olisiko mahdoton ajatus luoda valtakunnallisesti iso liikuntasäästöpossu? Mikään lajiryhmä ei saisi korvamerkitä lasta pelkästään oman lajinsa pariin. Jokainen laji tuottaisi yhteiseen possuun laadukasta liikuntaa ja näin joutuisi aidosti ”kilpailemaan” harrastajien mielenkiinnosta. Järjestelmä loisi lukujärjestyksen, josta kaikki näkisivät edessä olevan ohjelman. Lajeja vaihdettaisiin luontaisesti esimerkiksi vuodenaikojen mukaan.

 

Sisältöön olisi pakko panostaa, lapset saisivat vapaasti kokeilla kaikkia lajeja ja löytäisivät itselleen mielekkäimmät liikuntamuodot – tuli heistä urheilijoita tai liikkujia. Lisäksi lajeihin valikoituisi niihin parhaiten sopivat yksilöt. Kaikki voittaisivat.

 

Jospa tämä valtakunnallinen järjestelmä ajettaisi osaksi varhaiskasvatusta? Lapset saisivat päiväkodin ja koulun kautta liikunta-annoksensa. Muu mahdollinen liikunta-aika olisi iloinen lisä. Ja illan vähäiset tunnit olisivatkin perheen yhteistä aikaa. Onnistuu ainakin amerikkalaisilta.

 

Erilaisia hermostollisia ärsykkeitä tarjoava liikunnallinen lapsuus luo pohjan sille, että myöhemmin ihmisen on mahdollista ottaa haltuun useampia lajitaitoja. Itse kiitän lämpimästi lapsuuteni viisaita aikuisia tästä pohjasta.

 

Kesäkuun päätoimittaja

Virpi Sarasvuo