Alkuun
21.2.2018
teksti: Jose Riikonen, kuvat: Jussi Vierimaa

Lasse Lempainen leikkaa tähtiä – näin Suomesta on tullut urheiluortopedian huippumaa

 

Lasse Lempainen on maailmalla arvostettu urheiluortopedi, jonka luo lennätetään huippu-urheilijoita ja jolta maailman parhaan jalkapallojoukkueen lääkärit pyytävät konsultointiapua.

 

2000-luvun taitteessa Lasse Lempaisen akillesjänteessä oli häikkää.

 

Hän harrasti kilpatasolla suunnistusta, eikä siitä meinannut tulla kivun takia mitään. Lempainen tiesi akillesjänteen vaativan hoitoa, olihan hän nuori turkulainen lääketieteen opiskelija.

 

Hän varasi ajan ortopedille nimeltään Sakari Orava.

 

Lempainen oli sattumalta päivän viimeinen potilas, joten Oravalla ei ollut kiire.

 

Lempainen kertoi olevansa lääketieteen opiskelija. Hän sanoi, että hänestäkin tulisi urheiluortopedi. Orava näki nuoressa kandissa potentiaalia. Hän kysyi, kiinnostaisiko Lempaista lähteä tekemään tutkimusta hamstring-lihasten vammoista.

 

Lempainen ei opintojen alkuvaiheessa oikein edes tiennyt, mikä se sellainen hamstring-lihas on. Ei hän myöskään ollut varma, että häntä kiinnostaisi tehdä sen syvällisempää lääketieteellistä tutkimusta. Hänestä oli tarkoitus tulla käytännön työtä tekevä kirurgi.

 

Mutta kysyjä oli sentään Sakari Orava – kuuluisa urheiluortopedi.

 

Lasse Lempainen on harrastanut suunnistusta SM-tasolla.

 

”Sakari sanoi, että nähdään parin viikon päästä uudestaan, että perehdy asiaan ja mieti. Selvitin asiaa, tein muistiinpanoja ja tapasin Sakarin uudestaan. Sen jälkeen tutkimussuunnitelma oli valmis”, Lempainen sanoo.

 

Sillä tavalla Sakari Orava otti nuoren Lasse Lempaisen siipiensä suojaan, ja sillä tiellä he ovat edelleen. Yhteistyö on johtanut siihen, että nykyään Orava ja Lempainen ovat maailman arvostetuimpiin urheiluortopedeihin kuuluva kaksikko. Turkuun heidän vastaanotoilleen lennätetään ulkomailta asti potilaita, myös huippu-urheilijoita.

 

Se vaatii pitkälti samanlaisia asioita, joita tapahtui Lempaisen ja Oravan ensikohtaamisessa: yhteistyötä, innostusta, auttamista – ja ripaus onnea.


 

Onnenpotkuihin täytyy tarttua

 

Lempainen (s. 1978) tiesi jo pienenä eurajokelaisena poikana, mikä hänestä tulisi isona.

 

Kun hän näki 10-vuotiaana 1988 Sakari Oravan haastattelun televisiosta olympialaisissa, hän mietti, että tuota haluan tehdä.

 

Hän oli innostunut lääketieteestä ja harrasti monia lajeja: yleisurheilua, ampumahiihtoa ja etenkin suunnistusta. Urheiluortopedi pääsisi yhdistämään lääketieteen ja urheilun.

 

Hyväksyminen lääketieteelliseen on yksi Lempaisen elämän käännekohdista. Hän oli juuri lähdössä suunnistustreeneihin, kun kirje tuli kotiin. Lempainen aloitti opinnot 1998 armeijan jälkeen Turun lääketieteellisessä. Muutaman vuoden opintojen jälkeen hän sitten tapasi Sakari Oravan.

 

”Se oli onnekas sattuma että Sakari otti minut siipiensä suojiin. Mutta siihen tilaisuuteen piti myös osata tarttua. Olisin voinut sanoa, että ei minua mikään tutkimus kiinnosta.”

 

”Se aika, että yksi lääkäri leikkaa korvasta varpaaseen, on ohitse. Erikoistuminen johonkin tiettyyn tarkka-alaiseen alueeseen on se juttu jota esimerkiksi kansainvälisesti arvostetaan kovasti”, Lasse Lempainen sanoo.

 

Lempainen väitteli itsensä lopulta lääketieteen tohtoriksi 2009 niistä samaisista hamstring-lihasten vammoista, joita hän oli ryhtynyt Oravan kanssa tutkimaan.

 

Tyypillinen hamstring-vamma on sellainen, että vaikkapa liukastuu, jalat menevät spagaattiin ja takareiteen tulee äkillinen kipu lihaksen repeytyessä. Takareiden lihasten venähdys- ja revähdysvammat ovat yleisiä eri urheilulajeissa, mutta myös kuntoliikkujilla. Harvinaisempia ovat näiden lihasten yläosan jänteiden niin sanotut täydelliset repeämät. Harvinaisuutensa takia näitä vammoja ei usein alkuvaiheessa osata epäillä, ja tästä syystä hoito viivästyy.

 

Tätä vammaa ei ollut tutkittu kovin paljon, ennen kuin Orava ja myöhemmin Lempainen ryhtyivät tekemään tutkimusta ja kehittämään uusia leikkaustekniikoita.

 

”Se aika, että yksi lääkäri leikkaa korvasta varpaaseen, on ohitse. Erikoistuminen johonkin tiettyyn tarkka-alaiseen alueeseen on se juttu jota esimerkiksi kansainvälisesti arvostetaan kovasti.”

 

Lempainen on erikoisosaaja myös siinä mielessä, että hän on itsekin urheilija. Hän on harrastanut suunnistusta SM-tasolla.

 

”Olen itsekin hakenut vauhtia sieltä leikkauspöydältä. Tiedän, miltä tuntuu, kun ei pysty vamman vuoksi urheilemaan. Tiedän myös, mitä se kipu on, kun ensimmäistä kertaa laittaa leikatun jalan maahan. Uskon, että tästä omasta kokemuksesta on ollut valtavasti apua työssäni.”


 

Auttamalla huipulle

 

Suomen urheiluortopedian huippuosaamisessa on kysymys myös auttamisesta.

 

”Sakari auttoi valtavasti. Opintojen ja urheilun ohessa tein tutkimusta Sakarin kanssa ja olin hänen assistenttinaan useissa leikkauksissa. Alkuun en osannut edes sulkea haavaa, mutta siinä pääsi äkkiä jyvälle Sakarin kanssa. Hän on kuitenkin kollega, joka on hoitanut tämäntyyppisiä urheiluvammoja eniten maailmassa.”

 

Oravan ja Lempaisen osaamisessa on kysymys myös innokkuudesta, Lempainen uskoo.

 

”En ajattele, että menen töihin ja olen siellä kahdeksasta neljään, vaan saatan olla kahdeksasta kahdeksaan tai niin kauan, kun tuntuu kivalta. Tämä on vähän kuin harrastus. Uskon, että Sakarilla on sama asia: hän on aidosti kiinnostunut tästä alasta.”

 

”Se oli onnekas sattuma että Sakari Orava otti minut siipiensä suojiin. Mutta siihen tilaisuuteen piti myös osata tarttua. Olisin voinut sanoa, että ei minua mikään tutkimus kiinnosta.”

 

Innostus on johtanut ahkeruuteen, sillä kummatkin ovat leikanneet hirvittävän määrän potilaita. Hyvä kirurgi ei myöskään pysy hyvänä, jos ei leikkaa säännöllisesti.

 

”Kirurgia on paljolti käsityötä ja tatsihommaa. Jos leikkausmäärät ovat pienet, niin varmasti tatsi esimerkiksi siihen lihaksen kireyteen ja jäntevyyteen kärsii.”

 

Polvileikkaukset taas ovat usein tähystyskirurgiaa, joka vaatii silmä-käsikoordinaatiota ja hyvää kolmiulotteista hahmotuskykyä. Kysymys on käsityön, kokemuksen ja tieteellisen tiedon yhdistelmästä, jonka täytyy toimia rutiininomaisesti ja varmasti, koska virheisiin ei ole varaa.


 

Sakari Oravan manttelinperijä

 

Sakari Orava on nyt 72-vuotias, ja jossain vaiheessa hän todennäköisesti vähentää työntekoa ja samalla jättää paikkansa Lempaiselle.

 

“Meillä on hyvä tiimi jatkossakin täyttämään Sakarin jättämät isot saappaat, hän on opettanut meitä niin hyvin. “

 

Lempainen on jo päässyt kokeilemaan, miltä tuntuu leikata maailmantähtiä. Viime vuonna hän leikkasi jalkapallojoukkue FC Barcelonan tähtipelaaja Osamane Dembélén takareisivamman. Hän on leikannut myös saman joukkueen Thomas Vermalenin yhdessä Oravan kanssa.

 

Kaikkia nimiä hän ei saa kertoa vaitiolovelvollisuuden vuoksi, mutta leikkauspöydällä on retkottanut myös esimerkiksi maailmanluokan juoksijoita. Lempainen on lisäksi ollut vuodesta 2014 lähtien FC Barcelonan lääketieteellinen konsultti.

 

”Uskon, että suomalaisten asiaosaamista arvostetaan paljon. Mutta se pelkästään asioihin keskittyminen voi olla myös taakka: ei ketään hyödytä huippuosaaminen, jos kukaan ei tiedä siitä”, Lasse Lempainen kertoo.

 

Supertähtien leikkaamisessa on omat paineensa. Virheisiin ei ole varaa.

 

”Alkuun siinä oli jännitystä. Mutta kun leikkaus alkaa, tulee olo, että kyllä tämä tästä menee.”

 

Tähtien leikkaaminen on kuitenkin vain murto-osa Lempaisen työtä. Normaalisti Turussa lääkäriasema Mehiläinen NEOssa työ on arkista lääkärin työtä, jossa Lempainen auttaa ihan tavallisia ihmisiä hoitamaan ja ennaltaehkäisemään alaraajojen vammoja.

 

Leikkauksia on usein kahtena päivänä viikossa. Muina aikoina työaika menee vastaanotolla.


 

Osaamisesta täytyy osata kertoa

 

Ei sovi unohtaa, että urheilutähdet eivät olisi tajunneet tulla Suomeen, jos Lempainen ja Orava eivät olisi julkaisseet tutkimuksiaan ja pitäneet niistä vähän meteliä.

 

Lempainen ja Orava ovat kertoneet aktiivisesti tutkimuksistaan ja osaamisestaan maailmalla erilaisissa kongresseissa ja seminaareissa.

 

”Uskon, että suomalaisten asiaosaamista arvostetaan paljon. Mutta se pelkästään asioihin keskittyminen voi olla myös taakka: ei ketään hyödytä huippuosaaminen, jos kukaan ei tiedä siitä.”

 

Huippuosaamiseen ei riitä on vain tosi hyvä jossain. Filosofi Frank Martelan sanontaa hieman muokaten: jokainen on oman osaamisensa keskushyökkääjä, joka tarvitsee omien avujensa lisäksi hyviä syöttöjä, hyvää valmentajaa ja mukavia pukukoppikavereita.

 

Lasse Lempaisella on motto: ”Kun tekee parhaansa, niin sen täytyy riittää.”

 

Lempainen on saanut hyviä syöttöjä uransa varrella. Eikä mistään oikein tule mitään, jos kotiasiat eivät ole kunnossa. Lempaisella ne ovat. Suurin osa Lempaisen vapaa-ajasta menee omien lasten harrastusten parissa.

 

Joskus istutaan myös iltaa Oravan kanssa.

 

”Hän on ennen kaikkea kollega, mutta myös ystävä.”

 

Vastoinkäymisiäkin on tietysti joskus, niin elämässä kuin lääketieteessä. Ei niitä voi kukaan välttää.

 

Hankaliin tilanteisiin täytyy vain osata asennoitua, ja se on viimeinen syy, miksi Lempaisen ja Sakari Oravan myötä suomalainen urheiluortopedia on niin hyvissä kantimissa.

 

”Kun tekee parhaansa, niin sen täytyy riittää.”

 

Veikkauksen pelien tuotosta käytetään tänä vuonna yli 3,7 milj. euroa liikuntatieteeseen ja tutkimukseen. Merkittävimmät avustukset maksetaan kuudelle liikuntalääketieteen keskukselle: Helsingin urheilulääkäriasema,  Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus sekä LIKES-tutkimuskeskus Jyväskylässä, Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos, Oulun Liikuntalääketieteellinen Klinikka, Tampereen Urheilulääkäriasema ja  Paavo Nurmi -keskus Turussa.