Alkuun
28.11.2014
Nina Karlsson, Sabrina Bqain

Kun rakkaasta tulee huollettava

Mitä tapahtuu ihmissuhteelle, kun toinen sairastuu? Katso kuvaajiemme Sabrina Bqainin ja Nina Karlssonin kuvasarja omaishoitajista ja heidän rakkaistaan.

 

 

 

Juho Jakkila (vas.) ja Leo Annala

 

Leo: ”Olemme olleet Junnun kanssa ystäviä 1960-luvulta saakka. Ennen Junnun sairastumista matkustelimme yhdessä esimerkiksi Gambiassa, Kuala Lumpurissa ja Barbadoksella. Kun Junnu sai aivoverenvuodon vuonna 1998, ryhdyin pian hänen omaishoitajakseen. Samaan aikaan tuli epilepsia ja myöhemmin Alzheimerin tauti. Alzheimerin tauti muuttaa ihmistä kokonaisvaltaisesti. Junnu ei ole enää samalla tavalla oma itsensä. Kun ihminen sairastuu, ystävät katoavat. Ei enää soiteta tai käydä kylässä. Nykyisin teemme pieniä matkoja. Seuraava reissu on joulukuussa Vanhusten keskusliiton joulujuhlaan.”

 

 

 

 

Leena ja Hannu Koivula

 

Hannu: ”Vuoden 2009 toukokuussa Leena sai aivoinfarktin. Kun hän sairastui, minulle oli heti selvää, että ryhdyn omaishoitajaksi, vaikken tiennyt siitä mitään. Yhdessä vaiheessa sairaalassa tajusin, että Leenalle oltiin suunnittelemassa laitospaikkaa. Sanoin, että Leena tulee kotiin. Halusin, että asumme kotona yhdessä niin kauan kuin voimme. Nyt kun olen ollut viisi vuotta omaishoitajana ja kaikki on rutinoitunut, niin kyllä siihen on työnkuvaakin tullut väkisin. Nyt suhteestamme on tullut enemmän hoitosuhde. ”

Leena: ”Suhteemme on tietenkin muuttunut. Nyt miehestäni on tullut hoitajani. Ei se ole sama asia kuin ollessani terve.”

 

 

 

 

Teija Moilanen (vas.), Kai Moilanen ja Tiia Moilanen 5 v

 

Teija: ”Meillä on ollut hoitosuhde olemassa koko ajan. Tiia oli syntyessään kehitysvammainen. Verrattuna tavalliseen 5-vuotiaaseen Tiia tarvitsee apua kaikissa perusasioissa. Hän tulee olemaan aikuisenakin alle 3-vuotiaan tasolla. Meille ei tule sellaista mahdollisuutta, että hänet voisi jättää yksin kotiin. Meillä pitää aina olla joku aikuinen kotona.”

Kai:Tiia on iloinen tyttö, ja hänen kanssaan on hauskaa. Minä en ajattele omaishoitajuutta työnä. Ajattelen tätä ihmissuhteena. Tähän ihmissuhteeseen kuuluu avustaminen, joka on pysyvää.”

 

 

Anne ja Pekka Korpijärvi

 

Anne: ”Olemme tunteneet toisemme 14 vuotta, ja olemme naimisissa. Omaishoitoni alkoi vuosi sitten, kun saimme diagnoosin harvinaisesta otsalohkodementiasta. En voinut jättää Pekkaa sairaalaan.  Olin silloin myyjänä töissä. Nyt olen hoitovapaalla maaliskuuhun saakka, kunnes Pekka täyttää 65 vuotta. Sitten näemme, saako Pekka hoitopaikan vai ei. Jos ajattelisin omaishoitajuutta työnä, en tuntisi olevani milloinkaan kotona. Minulla olisi myös vapaa-aikaa. Pekka on nyt 24/7 hoidettavanani. Tämä on silti ihmissuhde, vaikka välillä ärsyttääkin kovasti. Välillä tanssimme kotona tai nostelemme painoja. Tällaista tämä on, hankalaa, mutta ei sitä voi aina ajatella vain itseään.”