Alkuun
9.9.2016
teksti: Sari Nyholm

Kun köyhäily ei ole kuukauden kokeilu

 

Oikea köyhyys on jotain ihan muuta kuin kuukauden kestävä vapaaehtoinen halparuokahaaste, kirjoittaa Takuu-Säätiön tutkija-arvioitsija Sari Nyholm.

 

”Keskiluokka haluaa näyttää että pienelläkin rahalla voi syödä hyvin” luin Helsingin Sanomien otsikosta viime viikolla ja jäin miettimään, kenelle tämä halutaan osoittaa ja miksi.

 

Tiesin toki keskustelun liittyvän vastikään Facebookissa heitettyyn ruokahaasteeseen, johon yli 15 000 ihmistä oli ilmoittanut osallistuvansa. Haasteen ideana on kokeilla syyskuun ajan, voiko 3,50 euron päiväbudjetilla syödä sekä hyvin että terveellisesti.

 

Samaisessa artikkelissa kulutuskäyttäytymistä tutkiva sosiologian professori Terhi-Anna Wilska ja ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä näkevät haasteen jatkumona ajallemme tyypillisille ilmiöille, kuten vinkkijournalismin yleistymiselle ja erilaisten ruokakokeilujen leviämiselle sosiaalisessa mediassa. Halparuokahaasteessa on heidän mukaansa kyse muustakin: keskiluokan arjenhallintataitojen esittelystä, moralisoinnista ja ylemmyydestä.

 

Aina kun esittelemme taitojamme ja asetumme muiden yläpuolelle on jossakin myös yleisö – ne toiset, joille näytöksen järjestämme. Richsplaining-käsite lanseerattiin kuvaamaan tilanteita, joissa hyvin pärjäävät opastavat huono-osaisia hyvään elämään. Tai kuten turhia häpeämätön Rosa Meriläinen osuvasti kolumnissaan kiteytti: ”Hyväosaiset lässyttävät köyhille juuresten edullisuudesta tai kertovat, että pitää vain yrittää kovempaa”.

 

 

Kokeilu voi kaventaa empatiakuilua

 

Halparuokahaasteen vastaan tullessa on hyvä selkeyttää kaksi asiaa. Ensinnäkin, oikea köyhyys on jotain ihan muuta kuin kuukauden kestävä vapaaehtoinen ruokakokeilu. Tätä korostivat myös professorit Wilska ja Mäkelä.

 

Toiseksi, on hyvä pohtia syitä osallistumiselle. Hyviä syitä on monia. On hyödyllistä ja luontoystävällistä kuluttaa vähemmän. On hyvä havahtua omaan kulutuskäyttäytymiseen, joka saattaa kuukauden kokeilun jälkeen muuttua pysyvämminkin. Pienentyneet ruokamenot saattavat näkyä säästöinä, joita aivan liian harva meistä keskiluokkaisista nykyään kerryttää.

 

Sen lisäksi että voimme halparuokakokeilun avulla tunnistaa ja muuttaa toimintatapojamme, saatamme saada häivähdyksenomaisen aavistuksen siitä, millaista on elää pienillä tuloilla. Parhaimmillaan tämä voi kaventaa empatiakuilua meidän ja niiden muiden välillä. Pienillä tuloilla elämistä on myös ihan hyvä harjoitella, sillä useimpien meistä on vaikea täysin suojautua köyhyydeltä: esimerkiksi avioero tai sairastuminen voivat heilauttaa myös keskituloisen talouden pois tolaltaan.

 

Kuten Takuu-Säätiön toiminnanjohtaja Juha A. Pantzar pääkirjoituksessaan toteaa, puhetta yksilöiden ja perheiden taloudesta tarvitaan. Heikoimmin keskusteluissa kuuluu köyhien ja pienituloisten ääni. He ovat köyhäilyn asiantuntijoita, joita kuuntelemalla oppisimme ymmärtämään, että köyhyyden kanssa ei kannata flirttailla. Köyhyys on paljon muutakin kuin pieni ruokabudjetti. Se on epävarmuutta, näköalattomuutta ja vaihtoehdottomuutta. Ja pahimmillaan siitä ei tunnu olevan ulospääsyä.

 

Teksti on alunperin julkaistu Takuu-Säätiön verkkosivuilla.