Alkuun

Kuka saa vitsailla vähemmistöistä?

 

 

 

Inhimillisiä Uutisia pyysi liikuntavammaista, romania ja homoseksuaalia kertomaan vitsin omasta viiteryhmästään. Kuka vitseille saa nauraa?

 

 

 

Pirkko Justander

Eläkeläinen ja osa-aikatyöläinen

Asuu pääkaupunkiseudulla

Sairastaa osteogenesis imperfectaa eli OI-sairautta. Se on synnynnäinen luustonhauraustauti, joka aiheuttaa muun muassa liikuntavammaisuutta, lyhytkasvuisuutta ja luunmurtumia.

 

”Mitä pastori sanoi haudatessaan OI-ihmistä?

Rest in pieces.”

 

 

 

Hannu Friman

51-vuotias näyttelijä

Asuu Rovaniemellä

 

”Ihmettelen aina, miksi valtaväestö valittaa siitä, ettei kaupoissa saa nykyään enää palvelua. Meillä ei ole sellaista ongelmaa. Jos sinulla on päällä villatakki tai pitkä hame, heti on 16 myyjää perässä.”

 

 

 

Hilja Lindholm

23-vuotias opiskelija

Asuu pääosin Helsingissä, mutta opiskelee Kemissä

 

”Mitä voi sanoa homoseksuaalille, joka ei koskaan löytänyt kumppania?

Sateenkaaren päässä ei ollutkaan aarretta.”

 

 

 

Nauru voi loukata

 

Nauru on yksi tapa kohdata erilaisuus, sanoo perinteentutkimuksen emeritusprofessori Seppo Knuuttila.

 

Toisenlaisuus herättää ihmisissä samanaikaisesti mielenkiintoa ja torjuntaa. Tätä ristiriitaa ratkaistaan joskus nauramalla.

 

Knuuttila sanoo, että vähemmistöille nauraminen vaatii tilannetajua. Hän ottaa esimerkiksi vammaishuumorista tehdyn pro gradu -tutkimuksen tuloksen. Sen mukaan kaikilla on hauskaa silloin, kun vammainen itse laskee leikkiä omasta vammastaan. Jos vitsin kertoo terve, toimintaa paheksutaan. Knuuttilan mukaan niin kuuluukin tehdä.

 

 ─ Kun nauru kohdistuu puolustuskyvyttömiin, vähäosaisiin, toisenlaisiin tai erilaisiin, siinä pitää olla mukana arvio ja harkinta.

 

Pirkko Justander on liikuntavammainen, Hannu Friman on romani ja Hilja Lindholm on homoseksuaali. Jokainen heistä on kohdannut ennakkoluuloja ja kuullut vitsejä omasta identiteetistään. Kolmikon mielestä vähemmistöjä koskevia stereotypioita voi käsitellä huumorin avulla, mutta vain tietyissä rajoissa.

 

Hilja Lindholm suhtautuu vitsailuun kevyesti. Teologiaa ja sosionomiaa opiskeleva Lindholm on sitä mieltä, että kaikesta voi vääntää vitsiä. Huumori vaatii kuitenkin pelisilmää, sillä ihmisten suhtautumista on vaikea ennakoida. Tuntemattomille ei kannata lähteä heittämään homovitsejä.

 

Näyttelijä Hannu Friman haluaa vaikuttaa huumorilla. Hän tekee keikkoja stand up -koomikkona ja vitsailee romanitaustastaan. Friman sanoo, että hän tahtoo saada yleisön jäsenet nauramaan omille ahtaille ennakkoluuloilleen. Kun ihmiset nauravat mielipiteilleen romaneista, he pystyvät ehkä muuttamaan niitä.

 

Frimanin mielestä romanivitseille saa nauraa silloin, kun kertoja on romani. Valtaväestön kertomina vitsit vaikuttavat usein typeriltä.

 

Pirkko Justanderille huumori toimii lähinnä vammaisten keskinäisenä vertaistukena. Terveen kertomana vammaisvitsi loukkaa.

 

- Vammaisen täytyy pienestä pitäen ylittää itsensä. Millä lihaksilla siitä repii huumoria?

 

Justander liikkuu sähköpyörätuolilla ja joutuu siksi sietämään ihmisten kyselyjä ja tuijotuksia.  Hän toivoo, että ihmiset oppisivat suhtautumaan erilaisuuteen neutraalisti. Kun kohtaa tuntemattoman vammaisen, kohtaa tuntemattoman suomalaisen. Ei silloin puhuta, vaan ollaan hiljaa ja vältellään katsekontaktia. Alituinen huomion keskipisteenä oleminen ärsyttää Justanderia, mutta hän on kehittänyt oman tapansa sietää sitä.

 

- Päätin jo pienenä tyttönä, että minä kuvittelen olevani julkkis. 

 

 

Kuvat: Annukka Pakarinen ja Sabrina Bqain