Alkuun
1.6.2018
teksti: Paola Suhonen, Kuva: Aleksi Poutanen

Kuka on oikea taiteilija?

 

Inhimillisten Uutisten vieraileva päätoimittaja Paola Suhonen kysyy, millainen taiteilijuus on tavoittelemisen arvoista – ja 22 muuta kysymystä taiteesta?

 

Taiteilijuus on ikuinen myytti. Siinä sanassa asuu suuri vapaus, boheemi hulluus ja tulenkantajuuden taika. ”Taiteilija”-titteli on kuin arvonimi, joka tekijän tulee teoillaan ansaita. Ei ole olemassa selkeää määritelmää, kuka voi kutsua itseään taiteilijaksi.

 

Onko taiteilijuus pitkän uran tuoma status vai liittyykö siihen kaupallinen menestys tai yleisön suosion määrä. Entä millainen taas on tarpeeksi arvovaltainen yleisö, joka voi tämän tittelin tekijälle antaa? Riittääkö kuluttajien määrä vai pitääkö heidän olla myös laadullisesti taiteen tuntevaa eliittiä?

 

Kuka on ”oikea” taiteilija? Onko henkilö, joka on kouluttautunut alalle, automaattisesti taiteilija vai voiko varteenotettava taiteilija olla täysin itseoppinut? Jos vertaamme taiteilija-ammattinimikettä esimerkiksi lääkäriin, on helppo hahmottaa sen erityisasema muiden ammattien joukossa. Lääkärin tulee kouluttautua. Jos toimit ammatissasi ilman koulutusta, olet auttamattomasti valelääkäri. Onko keskuudessamme olemassa ”valetaiteilijoita” tai ”tekotaiteilijoita”?

 

 

Tavoittelemisen arvoinen taiteilijuus

 

Taiteilijuus on loputon nuorallatanssi, vellova meri. Se on sisäistä halua olla arvostettu, rakastettu, kunnioitettu. Näinhän ihmisyyskin toimii. Me haluamme olla osa laumaa, ihailtuja ja haluttuja. Mutta taiteilijuuteen kuuluu myös kritiikki, sen sietäminen, sivuuttaminen ja siitä kasvaminen. Taiteilijuus on elämänmittainen vuoristorata, sillä vain kerran olet uusi, tuore, mielenkiintoinen löytö. Alkuhuumaa seuraa syklinen matka, jossa olet välillä in, välillä out ja välillä passé. Tarpeeksi kauan kyydissä pysyvät mahdollisesti julistetaan legendaksi.

 

Millainen taiteilijuus on tavoittelemisen arvoista? Onko arvostettavampaa olla omaehtoinen, yleisöä kosiskelematon, rajatun yleisön ymmärtämä auteur? Vai voiko samalla koskettaa suuria massoja, olla aikansa äänitorvi, ikäpolvensa tulkki tai jopa taiteilijana brändi, kaupallinen tuote? Kuuluko kaupallisuus edes taiteeseen vai onko toisaalta juuri se, omaehtoisen taiteen tekemisen tae? Takaako viisaasti ansaittu raha lopulta täydellisen vapauden, riippumattomuuden sekä omaehtoisen estetiikan apurahajonojen kyllästämässä taidemaailmassa?

 

 

Ketä ovat taidepoliisit?

 

Taiteen alalla on tunnetusti liikkeellä ”poliiseja”. Heille taiteen kokeminen liittyy käsitykseen taiteen kokijan omasta uniikkiudesta. Nämä ”individualistit” nostavat itsensä massojen yläpuolelle luoden omat esteettiset, suuren yleisön makumieltymykset ylittävät sääntönsä. He myös valitsevat ja kanonisoivat todellisten taiteilijoiden kirjon ja luovat itselleen hyväksyttyjen listan. Kun taiteilijasta kasvaa kaiken kansan rakastama kestosuosikki, on näiden taiteen tuntijoiden hylättävä entiset idolinsa.

 

Voiko siis kerran ansaitun ”taiteilija”-tittelin menettää? Voiko mokata niin pahasti, että tulee arvonimilautakunnan ulosäänestämäksi? Keitä nämä mystiset taiteilijatuomarit edes ovat? Minkä pyöreän pöydän ääressä he istuvat ja jakelevat tuomioitaan? Vai onko tämä kaikki sittenkin heidän ja meidän taiteilijoiden omassa päässä kehitettyä fiktiota? Onko se vain huonon itsetunnon, riittämättömyyden ja epävarmuuden tuomaa harhaa? Mikä on se salaseura, jonka arvostusta taiteilija loputtomasti janoaa?

 

 

Valitseeko taiteilija omat aiheensa?

 

Elämme sosiaalisen median aikaa, #metoo-aikaa, ehkä seuraavaksi #hetoo-aikaa – kuka tietää? Tämä asettaa omat raaminsa taiteen tekemiselle ja sen vastaanottamiselle. Tulisiko taiteilijan ylväästi kääntää selkänsä ajan virtauksille ja uskoa omaan pyyteettömään polkuunsa vai esittää valistunutta ajan hermolla olevaa yhteiskunnallista keskustelijaa?

 

Onko täten olemassa trendiaiheita, joita taiteen kuuluu käsitellä kussakin ajassa. Vai ovatko kaikki tabut jo joka tapauksessa rikottu? Mikä on puhtaan esteettisen aistihavainnon rooli tässä prosessissa? Kykeneekö se ylittämään ”zeitgeistin” ja toimimaan korruptoimattomana voimana taiteen kentällä. Vai onko taiteen muotokieli aina kuitenkin osa yhteiskuntaansa?

 

Kuka on taiteilija?

 

 

Kesäkuun päätoimittaja

Paola Suhonen