Alkuun
10.5.2018
teksti: Vilma Vuorio, kuvat ja video: Joonas Brandt

Kävellen kohti jalkapallounelmia

 

Kävelyjalkapallon keskeisiä sääntöjä ovat: ei juoksuaskelia, paitsioita, liukutaklauksia tai pääpalloja. Harrastuksen aloittaakseen ei tarvitse osata muuta kuin kävellä. Riku Turpeiselle se on mahdollistanut paluun lapsuuden rakkaan harrastuksen pariin ja jälleen yhden haaveen täyttymisen.

 

Riku Turpeinen, 42, kertoo elävänsä unelmaansa.

 

Turpeinen on juuri julkaissut Spanish Vibe -singlen, hän antaa parhaillaan haastattelua ja on mahdollisesti nouseva kävelyjalkapallolupaus.

 

Lapsena Turpeinen soitti ystävänsä kanssa leikkibändi Stopissa keikkoja olohuoneessa. Stereoista raikasivat nauhalta yleisön kannustushuudot. Muusikon uran ohella Turpeinen haaveili jalkapallotähteydestä ja maailmankuuluisuudesta, lehtihaastatteluista ja tähtisumusta.

 

Malmin palloilulahallissa kävelyjalkapallokentällä on miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja, päihde- ja mielenterveyskuntoutujia sekä ohjaajia. Moni pelaa ensimmäistä kertaa ja osa kentän väestä on toisilleen tuiki tuntematonta.

 

Tänään hän on lähempänä tuota elämää kuin koskaan. Vaikka Turpeisella on monta rautaa tulessa, hän haluaa pitää huolen siitä, ettei vauhti kiihdy liikaa.

 

”Olen löytänyt omat väyläni tehdä asioita. Taustastani tiedän, että voin sairastua uudelleen.”

 

Kävelyjalkapallokentällä hän rajoittaa vauhtia konkreettisesti, sillä juokseminen on lajissa kielletty.

 

 

Rajatonta jalkapalloa

 

Malmin palloiluhallissa kaikuvat naurahdukset ja suhina, kun ihmiset kipittävät pallon perässä yrittäen hillitä itseään ottamasta juoksuaskelia. Kannustushuudot eivät tule nauhalta, vaan pelin lomassa.

 

Kentällä on miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja, päihde- ja mielenterveyskuntoutujia sekä ohjaajia. Moni pelaa ensimmäistä kertaa ja osa kentän väestä on toisilleen tuiki tuntematonta. Tästä huolimatta tunnelma huokuu lämpöä ja joukkuehenkeä. Jokaisen maalin jälkeen kaikki pelaajat antavat aplodit.

 

Kentällä on myös Riku Turpeinen niin kenttäpelaajana kuin maalivahtinakin.

 

”Maaleja syntyy”, hän toteaa itsevarmana.

 

Mutta entä jos maaleja ei synnykään?

 

Turpeinen hymyilee.

 

”Ei se mitään.”

 

Riku Turpeiselle kävelyjalkapallo on mahdollistanut paluun lapsuuden rakkaan harrastuksen pariin ja jälleen yhden haaveen täyttymisen.

 

Matala kynnys ja hyvä yhteishenki ovat kävelyjalkapallossa keskeisessä roolissa.

 

”Tätä voi alkaa pelata kuka vain ja heti. Ei tarvitse osata mitään. Lajiin ei ole kynnystä. Peliin pääsee hämmentävän helposti mukaan”, valmennuspäällikkö Niko Rajala listaa.

 

Kävelyjalkapallo on kuin perinteinen jalkapallo, paitsi ettei siinä tosiaan juosta. Paitsiot, pääpallot tai kova kontakti eivät myöskään kuulu lajiin. Se tekee maailman suosituimmasta lajista mahdollisen lähes kaikille, jotka pystyvät kävelemään.

 

Muutamia aktiivisia joukkueita Suomesta jo löytyy. Esimerkiksi Pohjanmaan sosiaalipsykiatrisella yhdistyksellä Vaasassa sekä Itäuudenmaan sosiaalipsykiatrisella yhdistyksellä Porvoossa on omat joukkueensa.

 

Helsingissä aloitellaan pysyvämpää toimintaa palloilun ympärille. Kukunori ry:n Kävelyfutis-hankkeessa järjestetään kaikille avointa pelivuoroa viikoittain. Vuoden alussa alkunsa saanut hanke haluaa myös saattaa yhteen urheiluseuroja ja sosiaali- ja terveysalan järjestöjä. Taustalla vaikuttava Kukunori ry on sote-alan järjestö, jonka tarkoituksena on edistää mielenterveyskuntoutujien kulttuuritoimintaa.

 

”Kun asioita tehdään yhdessä, niin se muuttaa tilannetta positiivisemmaksi. Kiusaaja voi huomata, että toi on hyvä tyyppi, joka osaa hienoja kikkoja”.

 

Vaikka kolmevuotisen Kävelyfutis-hankkeen keskiössä ovat päihde- ja mielenterveyskuntoutujat, hankkeen työntekijät painottavat, että tarkoituksena on jalkauttaa Suomeen kävelyjalkapalloa kaikille yhteiskunnan tasoille. Esimerkiksi Iso-Britanniassa laji on suosittu vanhempien harrastajien keskuudessa.

 

”Parhaimmillaan tämä voi antaa kymmeniä vuosia lisää aikaa harrastaa jalkapalloa”, Rajala summaa.

 

Kaikkiaan laji siis mahdollistaa ajatuksen joukkueesta, jonka riveistä löytyy kaikenlaisia pelaajia; eläkeläisiä, lapsia, työikäisiä, kuntoutujia – ja vaikka Riku Turpeinen sekä Zlatan Ibrahimovic.

 

Kävelyfutis-hanke tekee tiivistä yhteistyötä Suomen Palloliiton kanssa, jotta kävelyjalkapallo lajina löytäisi arvostusta.

 

”Toivon, että lajilla voisi olla hyvin suuria yhteiskunnallisia vaikutuksia pienillä kustannuksilla”, miettii hankepäällikkö Rauni Koikkalainen.

 

Tällaisista yhteiskunnallisista vaikutuksista Koikkalaisella on antaa mainio esimerkki. Pohjanmaan sosiaalipsykiatrisen yhdistyksen kävelyjalkapallojoukkue on saanut tukea toiminnalleen Vaasan Palloseurasta. Puhetta on ollut, että kävelyjalkapallojoukkueen pelaajilla olisi mahdollisuus hankkia kausikortti edullisesti.

 

”Lajin myötä kuntoutujat voivat saada uutta sisältöä elämäänsä ja mahdollisuuden lähteä mukaan uuteen toimintaan. Liikunta ja fyysinen kunto ovat tärkeä osa hyvinvointia ja myös psyykkistä kuntoutusta. Pelaajat saavat joukkuekavereita, ja näin poistuu yksinäisyyttä”, hankepäällikkö jatkaa.

 

Joukkuehenki puhuttelee myös Riku Turpeista.

 

Hän kertoo, ettei olisi koskaan toipunut sairastumisestaan ilman omaa joukkuettaan: tyttöystäväänsä, ystäviään ja lähipiiriään.

 

 

Kentällä kiusaamista vastaan

 

Vuonna 1998 sairaalan sängyllä makasi 22-vuotias Riku Turpeinen.

 

Takana oli muutaman vuoden ajalta masennusta ja maanisuutta, ja lopulta mieli ei enää kestänyt. Pitkät työvuorot karaoke-isäntänä ja dj:nä olivat polttaneet nuoren miehen loppuun. Taustalla painoivat muistot vuosia kestäneestä kiusaamisesta koulussa ja armeijassa.

 

Ensimmäinen sairaalajakso kesti useita kuukausia. Tulevien vuosien aikana niitä seurasi lukuisia lisää. Synkimmissäkin hetkissä Turpeisen ympärillä oli kuitenkin rakkautta. Hän on seurustellut tyttöystävänsä kanssa vuodesta 1991. Vanhat ja uudet ystävät olivat tukena kuntoutumisessa.

 

Itäuudenmaan sosiaalipsykiatrisen yhdistyksen ylläpitämässä kävelyjalkapallojoukkueeessa FC Myrttiksessä pelaa viikoittain toistakymmentä kävelyjalkapalloilijaa. Kaikkien ei tarvitse olla kentällä: joukkueesta löytyy muun muassa pelaaja, jonka tehtävä on varmistaa, että treeneissä on aina paikalla pallo ja ensiapulaukku.

 

Viime vuosia onkin värittänyt ennemmin kuntoutuminen kuin sairastuminen. Vuosikymmeneen hän ei ole myöskään joutunut sairaalaan. Opinnotkin hän on saanut loppuun, ja on valmistunut merkonomiksi.

 

”Hienosti olen pärjännyt.”

 

Parhaillaan Turpeinen työskentelee kykyjenetsijänä levymerkki Mental Beauty Recordsilla, joka on osa Kukunori ry:n toimintaa. Levymerkin toimistotilat ovat Kävelyfutis-toiminnan tilojen vieressä, ja niin Turpeinenkin löysi lajin.

 

Vuosia kiusattuna eläneenä hän miettii kävelyjalkapallon mahdollisuuksia kiusaamista laukaisevana tekijänä.

 

”Kun asioita tehdään yhdessä, niin se muuttaa tilannetta positiivisemmaksi. Kiusaaja voi huomata, että toi on hyvä tyyppi, joka osaa hienoja kikkoja”, hän miettii ja jatkaa:

 

”Kävelyfutiksessa ajatukset siirtyvät pois pahoista asioista.”

 

 

Leikkivä ihminen on terve

 

Porvoossa on jo yli vuoden toiminut Itäuudenmaan sosiaalipsykiatrisen yhdistyksen ylläpitämä kävelyjalkapallojoukkue FC Myrttis. Joukkue kasaa yhteen viikoittain toistakymmentä kävelyjalkapalloilijaa, jotka tulevat yhdistyksen piiristä.

 

FC Myrttiksessä painotetaan, että joukkueessa on tilaa ja tilausta myös muille kuin kenttäpelaajille. Joukkueesta löytyy esimerkiksi pelaaja, jonka tehtävä on varmistaa, että treeneissä on aina paikalla pallo ja ensiapulaukku.

 

Pelaajilla voi olla myös muita tehtäviä kuin pelkkä kenttäpelaaminen. Esimerkiksi 57-vuotias joukkuejohtaja Jukka Seppälä pitää huolta joukkuehengestä.

 

”Hoidan pelipaitoja”, Seppälä kertoo muista vastuistaan.

 

FC Myrttiksen pelaajien joukko on kirjava. Pelaajissa on mielenterveyskuntoutujia ja palveluohjaajia ja ikähaitari venyy 23 vuodesta 60 vuoteen asti, mutta sitä kukaan ei pidä merkityksellisenä.

 

”Kävelyfutiksessa ajatukset siirtyvät pois pahoista asioista”, Riku Turpeinen sanoo.

 

”Kyllä leikkivä ihminen on terve, ja kävelyfutis on hauskaa leikkiä”, summaa joukkueen kapteeni Tomas Wickholm, 43.

 

Hän pitää tärkeänä sitä, ettei lajissa riuhdota. Vaikka lajista saa pelin jännityksen ja jopa vauhdikkaita tilanteita, silti esimerkiksi nilkoille ei tule kohtuutonta rasitusta.

 

Riku Turpeinen nauttii niin ikään lajin hillitystä fyysisyydestä. Hänellä on taustaa monista lajeista, kuten sählystä, tenniksestä ja street dancesta.

 

Kävelyjalkapallossa hän opettelee itsensä hillitsemistä, kun juoksuun ei saakaan pinkaista. Joskus palloja ei saa kiinni ripeästikään kävellen.

 

Silloin on vain katsottava, kuinka pallo vierii tavoittamattomana rajan yli.

 

 

Erilaisen osaamisen asialla

 

Ja kyllähän kävellessäkin tulee hiki.

 

“Pallonhallinta on erilaista kävellessä kuin juostessa”, Turpeinen miettii.

 

Seuraavaksi hän haluaisi uudelta harrastukseltaan pysyvää joukkuetta ja turnausten jännitystä.

 

Turpeinen toivoo, että samoihin joukkueisiin kuntoutujien kanssa uskaltautuisi myös niin sanotusti “tavallisia ihmisiä”. Hän haluaisi voittaa heidät mielenterveyskuntoutujien puolelle.

 

”Haluan näyttää, että olen kuntoutuja ja erilainen, mutta voin silti tehdä paljon asioita.”

 

”Haluan poistaa ennakkoluuloja. Usein huomaan, että ihmiset sanovat pahasti, että ’hitto kun tuo on tuollainen’ tai välttelevät katsomalla muualle tai menemällä pois”, hän kuvailee.

 

“Heille haluan näyttää, että olen kuntoutuja ja erilainen, mutta voin silti tehdä paljon asioita.”

 

Paljon hän tekeekin.

 

Vaikka viihdemaailma oli nujertaa hänet nuoruusvuosien aikana, on hän nyt rakentanut uransa musiikin ympärille itselleen toimivalla tavalla.

 

”Asioiden tekeminen on vaatinut uskallusta, sillä minun on tunnettava rajani, etten sairastu uudelleen. Haaveeni ovat toteutuneet”, hän hymyilee.

 

Omien rajojen löytäminen ei ole ollut Turpeiselle itsensä rajoittamista.

 

Kävelyjalkapallokentälle Turpeinen houkuttelee ihmisiä musiikkinsa voimin. Kirjoittamassaan kävelyjalkapallokappaleessa hän laulaa:

 

”Täytyy kävellä nyt vain / ei saa tässä pelissä juosta / Pelin jälkeen / voidaan pitää ruokista.”

 

Kukunori ry sai tänä vuonna 252 000 euroa Veikkauksen pelien tuotoista mielenterveys- ja päihdetoipujien matalan kynnyksen liikunnan edistämiseen. Kävelyfutisprojekti on kolmivuotinen (2018-2020).