Alkuun
25.9.2015
Teksti: Lena Nelskylä, Kuvat: Sabrina Bqain & Nina Karlsson, Kuvitus: Maia & Nona

Katso kuin lapsi

Nuppu, 5, Eelis, 6, ja Adib, 8, kommentoivat Inhimillisissä Uutisissa julkaistuja kuvia ilman ennakkotietoja. Näetkö sinä kuvissa ihmisiä vai omia asenteitasi?

 


Nuppu: ”Miksi ne pussaa?”
Eelis: ”Koska ne on rakastuneet toisiinsa!”
Nuppu: ”Ne on onnellisia. Kaikkihan sen tietää. Onnellinen ihminen hymyilee.”

 

Mervi Piispanen ja Henkka Lindholm kertoivat Inhimillisille Uutisille, mikä tekee heidän suhteestaan vahvan. Lue juttu.

 

 


Nuppu: ”Vanha vaari.”
Eelis: ”Ei ehkä ihan vanha. Vähän oudosti katsoo. Toi on semmonen kesämies. Kesäinen asu ja korvat näkyy.”
Adib: ”Onko kaulassa arpi vai tatska? Ehkä joku on hakannut puukolla!”
Nuppu: ”Toi on varmaan tatska.”

 

Kalle Salonen (kuvassa) tulkitsi Harri Hertellin kantaaottavasta runosta freejazzia. Lue juttu.

 

 


Nuppu: ”Hassu tukka. Onpa sillä punaiset huulet ja hieno paita. Jos se olisi tosi kaunis, niin sitten sillä olisi kruunu.”
Adib: ”Joo, paljon huulipunaa.”
Eelis: ”Ehkä se on menossa juhliin.”

 

Anita Pistemaa sai elämäänsä itsevarmuutta ja tasapainoa sukupuolen korjaamisella. Lue juttu.

 

 

Asennekasvatus alkaa jo kehdossa

 

Lastenpsykiatrian erikoislääkäri Janna Rantala kertoo, että lapsi kerää merkkejä ympäristöstään ja siinä vallitsevista asenteista jo ihan pienestä pitäen.

 

”Asenne ei ole pelkästään sitä, mistä ja miten puhutaan. Asenne on mukana ihan kaikessa. Vaikkapa siinä, miten jotakin asiaa katsotaan, millaisia äänensävyjä käytetään ja missä kohtaa vanhempi menee yhtäkkiä hiljaiseksi. Kaikki se vaikuttaa lapseen.”

 

Psykologiassa asenne voidaan määritellä esimerkiksi siten, että se on johonkin sosiaalisesti merkitykselliseen kohteeseen liittyvä positiivinen tai negatiivinen suhtautumistapa. Rantala huomauttaa, että se onko asenne positiivinen vai negatiivinen, riippuu aina näkökulmasta. Toisin sanoen siitä, keneltä kysytään.

 

Rantala sanoo, että lapsen elämässä asenteet tulevat näkyviksi vasta silloin, kun elämään tulee vastakkaisia näkemyksiä. Esimerkiksi jos lapsi on elänyt ympäristössä, jossa samaa sukupuolta olevien ihmisten muodostamat parit ovat normaaleja, asiaan ei ole tarvinnut suhtautua oikein mitenkään. Kun asia jostain syystä kyseenalaistetaan, onkin tarkasteltava omaa suhtautumistaan ja otettava puolensa.

 

”Pienillä lapsilla asenteet tulevat vahvasti perhepiiristä, mutta iän, ymmärryksen ja tietoisuuden kerääntyessä asenteita omaksutaan laajemmin yhteiskunnasta.”

 

Mihin aikaan mennään nukkumaan? Syödäänkö karkkia vain lauantaisin? Annetaanko bussissa penkki iäkkäämmälle? Miten uutisia kommentoidaan? Kasvattaminen itsessään on iso projekti, jonka keskiössä ovat asenteet ja niiden siirtäminen eteenpäin.

 

”Vanhempien on tärkeää olla johdonmukaisia, sillä lapset ovat tarkkoja huomaamaan ristiriidan puheiden ja tekojen välillä. Ei voi sanoa yhtä ja tehdä toista”, Rantala muistuttaa.

 

Itsestäänselvyyksien antaminen ei ole parasta asennekasvatusta. Rehellinen keskustelu on. Mielipiteiden kyseenalaistaminen ja toisaalta noinkin -pohdinnat ovat hedelmällisiä myös lasten kanssa. Rantala sanoo, että toinen juttu on sitten se, että kuinka pitkään lapset jaksavat keskustella. Omien ajatustensa ääneenpurkaminen on kuitenkin hyödyllistä, kuunteli lapsi tai ei.

 

”Sillä tavalla pääsee kiinni asenteiden taustoihin ja syihin. ”