Alkuun
1.8.2016
teksti: Ilkka Karisto, kuvat: Miikka Pirinen

Jossain määrin pokerinaama

 

Valtakunnansovittelija Minna Helle kertoo, miksi riitoja sovitellessa on pidettävä tunteet kurissa. Tämä on Sovittelija-juttusarjan ensimmäinen osa.

 

 

Mikä sovittelemisessa on vaikeinta?

Vaikeaa on se, että osaa kuunnella tarpeeksi hyvin ja pystyy luomaan ilmapiirin, jossa osapuolet uskaltavat tulla ulos poteroistaan turvallisesti. Mutta ehkä kaikkein vaikeinta on oppia tuntemaan omat sokeat pisteensä. Sovittelijan pitää pystyä putsaamaan omat ennakkokäsitykset ja ennakkoluulot omasta päästä. Jos sovittelijalla on vahvoja ennakkokäsityksiä, hänen on hyvin vaikea suhtautua riitaan neutraalisti.

 

Miten sovittelemista voi oppia?

Harjoittelemalla. Neuvottelutaidot ovat taitoja, jotka jokaisella olisi hyvä olla hallussa, ja niitä oppii harjoittelemalla. Voi aloittaa ihan pienistä tilanteista, neuvottelee vaikka kaupassa jostain pienestä alennuksesta. Itse olen seurannut urani alkuaikoina muita taitavia neuvottelijoita. Olen tarkkaillut heidän toimintaansa ja imenyt sieltä hyviä toimintatapoja.

 

Työmarkkinariitoja sovitellaan suljettujen ovien takana, ja edeltäjiesi aikana neuvottelujen etenemisestä tihkui niukasti tietoja julkisuuteen. Itse olet valinnut avoimemman linjan ja kertonut neuvottelujen etenemisestä oma-aloitteisesti Twitterissä. Miksi?

Olen ottanut periaatteekseni sen, että kerron kaiken minkä voin. Työriidat koskettavat tavallisia ihmisiä, ja suomalaisilla on oikeus tietää, mitä työriitojen sovittelussa tapahtuu, jotta he voivat suunnitella omaa elämäänsä. Twitterin käyttö on halpaa, nopeaa ja tasapuolista – kaikki saavat saman tiedon yhtäaikaisesti. Uskon myös siihen, että kun kertoo asioista mahdollisimman avoimesti, tarvitsee myöhemmin selitellä vähemmän.

 

Miksi työmarkkinaneuvotteluja käydään niin usein öisin?

Siihen on kaksi syytä. Vaikeat ratkaisut syntyvät harvoin ennen kuin deadline lähestyy ja paine on kasvanut riittävän suureksi. Toinen syy liittyy kulttuuriin. Työmarkkinoilla on vallalla kulttuuri, jossa neuvotteluja käydään yötä myöten, ja ehkä on jopa uskottu siihen, että väsyttämällä toista osapuolta saadaan hyviä ratkaisuja.

Minä en usko siihen. En pidä yöllä neuvottelemista mitenkään järkevänä. Se on vanhanaikaista. Uskon, että parhaat ratkaisut syntyvät virkein aivoin ja levänneinä. Siksi pyrin järjestämään sovittelut normaaleina kellonaikoina. Mutta on selvää, että vaikeita ratkaisuja tehdessä ei loppuvaiheessa katsota kelloa. Ja joskus neuvotteluaikatauluja täytyy venyttää paineen kasvattamiseksi.

 

"En pidä yöllä neuvottelemista mitenkään järkevänä. Se on vanhanaikaista. Uskon, että parhaat ratkaisut syntyvät virkein aivoin ja levänneinä", sanoo valtakunnansovittelija Minna Helle.

 

 

Miten paljon näytät tunteitasi neuvottelutilanteissa?

Neuvottelijan ja sovittelijan pitää olla jossain määrin pokerinaama. Tunteita ei ole aina järkevää näyttää, mutta on erittäin tärkeää tunnistaa omat tunteet ja pystyä hallitsemaan niitä mahdollisimman hyvin. Aina tulee tilanteita, jossa alkaa suututtaa se, mitä joku toinen sanoo tai se tapa, jolla hän toimii. Suuttumus pitää pystyä hallitsemaan ja analysoimaan, jotta ei sano sen vallassa asioita, jotka eivät ole neuvottelujen kannalta hyödyllisiä.

Mutta toki tunteet saavat jossain määrin näkyä. Jos olen esimerkiksi pettynyt osapuoliin, niin kyllä minä sen näytän ja myös sanon. Mutta sen pitää olla harkittua ja tietoista. Täytyy päättää, että nyt näytän pettymykseni tai suuttumukseni.

 

Miten paljon otat huomioon neuvottelijoiden persoonia ja luonteenlaatuja suunnitellessasi neuvottelutaktiikkaa?

Taktiikka on aina pohdittava erikseen jokaiseen työriitaan. Ihmiset ovat erilaisia, riidat ovat erilaisia ja eri alojen kulttuurit ovat erilaisia. Hirveän tärkeää on se, että ei toimi omien oletusten pohjalta. Ei saa koskaan olettaa, miten joku ihminen ajattelee, vaan pitää aina selvittää, mitä hän ajattelee ja miksi. Jos ratkaisuja tekee oletusten varassa, ne menevät usein pieleen. Tähän virheeseen ammattilaisetkin sortuvat neuvotteluissa hyvin usein.

 

Millä keinoilla täysin jääräpäisen ihmisen saa joustamaan omista tavoitteistaan?

Hyviä keinoja ovat perusteleminen, esimerkit ja asioiden pohtiminen uusista näkökulmista. Usein myös aika auttaa. Mutta joskus tulee tilanteita, joissa mikään ei auta. Työmarkkinariidoissa osapuolilla voi olla niin sanottuja pyhiä periaatteita, joista ei olla valmiita joustamaan. Sellaiset täytyy tunnistaa ja tietää. On ihan turhaa yrittää lähteä muuttamaan niitä täysin erilaisiksi, vaan on löydettävä ratkaisuja, joissa näitä pyhiä periaatteita ei tarvitse myydä.

 

Miten sovittelija voi vaikuttaa siihen, että kumpikin neuvottelukumppani kokee voittaneensa - eikä vain joutuneensa luopumaan omista eduista?

On tärkeää kannustaa toista osapuolta vaikeiden ratkaisujen hyväksymisessä ja positiivisten näkökulmien etsimisessä. Myös hyvä neuvottelija kannustaa vastapuolta häviön hetkellä eikä jää ilkkumaan. Selkävoiton saaminen voi tuntua houkuttelevalta, mutta työmarkkinaneuvotteluissa se ei ole hyvä idea. Jos pystytään tekemään win-win-ratkaisu, se auttaa tulevaisuudessa.

 

Mikä on ollut elämäsi vaikein neuvottelu?

Syksyllä 2007 olin Tehyn pääneuvottelija tilanteessa, jossa 16 000 hoitajaa oli joukkoirtisanoutunut, ja työtaistelu uhkasi romahduttaa suomalaisen terveydenhuollon. Se on haastavin tilanne, jossa olen ollut. Viime syksyn postilakon vaiheet tosin pääsevät haastavuudessaan hyvin lähelle sitä.

 

Viime vuonna yhteiskuntasopimusneuvottelut epäonnistuivat kerta toisensa jälkeen. Miksi sopuun ei päästy?

Siihen on varmasti monia syitä. Yksi on se, että meillä on aiemmin tehty ainoastaan sellaisia ratkaisuja, joissa työehdot ovat parantuneet tai pysyneet ennallaan. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun haettiin ratkaisua, jossa työehdot joustivat alaspäin.

 

Mitä näissä neuvotteluissa olisi voitu tehdä toisin?

En lähde enää käymään tuommoista spekulointia. Nyt on aika katsoa eteenpäin. Eniten minua on harmittanut tässä prosessissa se, että ei ole pystytty näkemään niitä yhteisiä etuja, joita työnantajilla ja palkansaajilla kiistatta on.

 

Miltä epäonnistuminen neuvotteluissa tuntuu?

Pahalta, epäonnistuminen tuntuu aina pahalta. Mutta minulla on sellainen luonne, että en lannistu. Ensin ruoskin itseni, mutta sen jälkeen pohdin, mitä jäi käteen ja mitä voin oppia. En jää piehtaroimaan epäonnistumisiin.

Nykyisin puhutaan paljon siitä, että epäonnistumisia ei pidä pelätä, vaan ne pitäisi nähdä mahdollisuutena. Meillä on yrityksiä, joissa poksautellaan samppanjapulloja silloin, kun tapahtuu moka, koska se moka tarjoaa hienon mahdollisuuden oppia.

Tässä asenteessa on paljon sellaista, josta työmarkkinapolitiikassa voisi ottaa oppia. Kaipaan työmarkkinapolitiikkaan enemmän rohkeutta kokeilla uusia ajatuksia. Jos pelkää liikaa epäonnistumisia, ei voi tehdä oikein mitään. Myös riskejä pitää uskaltaa ottaa.

 

"Hyvä neuvottelija kannustaa vastapuolta häviön hetkellä eikä jää ilkkumaan", sanoo Minna Helle.

 

 

Miten neuvotteluhuoneen ilmapiiri muuttuu sovun synnyttyä? Juhlitaanko sopua yhdessä?

Päällimmäinen tunne on helpotus. Kun vaikea konflikti ratkeaa, se on helpotus kaikille: riidan osapuolille, sovittelijalle ja koko yhteiskunnalle. Mutta täällä Bulevardilla syntyvät ratkaisut eivät ikävä kyllä ole sellaisia, että niitä voisi juhlia. Tuuletuksia täällä ei ole nähty. Nämä riidat ovat niin vaikeita ja konflikoituneita. Eihän tänne kannata tulla, jos haluaa hyviä ratkaisuja aikaiseksi. Hyvät ratkaisut syntyvät aikaisemmin, mahdollisimman rauhallisessa ilmapiirissä.

 

Minkälainen neuvottelija olet yksityiselämässä?

Meillä kotona neuvotellaan aika paljon. Tyttäreni tietää, että äidiltä on turha vaatia mitään. Jos jotain haluaa, se pitää pystyä perustelemaan ja olla valmis neuvottelemaan asiasta ja puolustamaan omia näkökulmiaan.

 

Kuinka usein sinua pyydetään ratkomaan naapuruston tai suvun riitoja?

Ei pyydetä. Kyllä minä olen kotioloissa ihan vaan Minna. Mutta tietyt neuvottelutilanteiden lainalaisuudet ja säännöt toimivat kyllä riidassa kuin riidassa. Tärkeää on toisen osapuolen kuunteleminen, hänen housuihinsa asettuminen ja se, ettei oleta mitään asioita, vaan kysyy. Nämä perussäännöt toimivat, olipa kyse työmarkkinariidasta, aviopuolisoiden välisestä riidasta tai naapurien välisestä riidasta. Toki näiden neuvojen noudattaminen on erityisen vaikeaa silloin, kun toimitaan kotirintamalla, sillä ne asiat ovat niin henkilökohtaisia ja iholla.