Alkuun
7.11.2016
teksti: Ann-Mari Huhtanen, kuva: Stocksnap.io

”Ikuinen rakkaus ei ehkä ole tätä päivää”

 

 

Erektio, yksinäisyys, turvapaikanhakijat ja epävarma tulevaisuus – Väestöliiton Poikien Puhelimessa pojat ja nuoret miehet kysyvät asioita laidasta laitaan.

 

 

Väestöliiton Poikien Puhelin vastaa alle 20-vuotiaiden poikien ja nuorten miesten kysymyksiin. Palvelun päällikkö Miguel Reyes, mitkä aiheet puhututtavat yleisimmin?

”Seksuaalisuus, seksi, miten saisi kumppanin sekä oma keho.”

 

Poikien Puhelin on toiminut vuodesta 2007. Ovatko puheenaiheet vuosien varrella muuttuneet tai onko joidenkin asioiden puinti lisääntynyt?

”On aiheita, jotka ovat nousseet trendien myötä, kuten energiajuomat ja skuuttaus. Viime vuonna nousi vihapuhe. Muuten se on ollut aika pitkälti sitä samaa eli kuka olen, mikä mun paikka täällä on ja miten saan kumppanin. Puhe kumppanin löytämisestä on ehkä tosin lisääntynyt. Se peilaa sitä, millainen tulevaisuudenusko nuorille annetaan. Se, että ei tiedä, mitä tapahtuu, löytääkö töitä ja kumppaniakaan, kuuluu meillä.”

 

Millaista vihapuhe on ollut ja kehen se kohdistuu?

”Se yllätti meidät. Sitä tuli ympäri Suomen, mutta vaikutti siltä, että se nousi sieltä, missä maahanmuuttajakontakteja ei vielä ollutkaan. Aika hyvin pystyi vetämään sen johtopäätöksen, että aikuisilta ne nuoret näitä asioita kuulivat ja siivilöivät sen meille. Vihapuhe liittyy maahanmuuttoon, jonka lisäksi homofobia valitettavasti kuuluu meillä edelleen ajoittain.

 

Yritimme antaa näille pojille asioista toisenlaista näkemystä ja faktaa. Oli hyviäkin keskusteluja, että 'okei sulla on tällaiset arvot, mutta on toisenlainenkin lähestymistapa, eikä kyse ole siitä, ettei voisi olla kriittinen'. Mutta jos lähestyy asiaa niin, että nyt ne tulevat tänne ja vievät kaikki meidän naiset, ei se ole sellaista keskustelua, jota sivistysvaltiossa toivoisi käytävän. Sitten oli niitä, jotka olivat itse huolissaan siitä, että miksi mulla on tällainen viha ja pelko. Että en haluaisi ajatella näin, mutta mua pelottaa.

 

 

”Vihapuhe yllätti meidät. Sitä tuli ympäri Suomen, mutta vaikutti siltä, että se nousi sieltä, missä maahanmuuttajakontakteja ei vielä ollutkaan.”

 

 

Kävimme asiaa läpi viitaten vaikka iltapäivälehtiotsikoihin. Kerroimme, että esimerkiksi alle 1000 vastaajan kysely ei vedä vertoja tieteelliselle tutkimukselle. Se, miten asiat esitetään ja tuodaan esiin, vaikuttaa vahvasti nuoriin. On tärkeää, miten aikuiset, päättäjät ja poliitikot puhuvat näistä asioista. Nuoret ovat hyviä antureita yhteiskunnassa käytävästä keskustelusta ja siitä, miten toisesta ihmisestä puhutaan.

 

Nyt nämä vihapuhepuhelut ovat vähentyneet. Aiemmin ainakin homofobia on osoittanut, että dialogia kannattaa käydä. Vakituiset soittajat ovat jossain vaiheessa ovat sanoneet, että 'nyt mä ymmärsin, mitä te sanoitte niistä homoseksuaaleista. Että nehän on ihmisiä, eikä mun tarvitse keskittyä toisen ihmisen seksuaaliseen suuntautumiseen.'”

 

Tilastojenne mukaan harva soitoista liittyy suoranaisesti tunteisiin. Miten hyvin suomalaiset pojat ja nuoret miehet osaavat sanoittaa tunteitaan? 2014 vuosiraportissa esimerkiksi sanotaan, että osalla kieli on ”hienosyistä”, osalla tunteille löytyy kaksi: vituttaa tai panettaa.

”Se on just näin. Yleistäen pojat eivät osaa sanoittaa tunteitaan samalla tavalla kuin tytöt. Tämä menee nyt sukupuolikysymykseksi, mutta oleellinen kysymys on se, miten tunteista puhutaan. Tytöillä on esimerkiksi järkyttävän suosittu Demi-lehti, mutta pojilla ei ole vastaavaa, on vain joku autolehti tai joku urheiluun liittyvä. Monet pojat lukevat Demiä, jotta saavat tietää asioista, joista eivät voi keskustella poikaporukassa.

 

 

”On niitäkin nuoria miehiä, jotka pystyvät puhumaan tunteistaan todella hyvin. Ne puhuu ja puhuu ja puhuu, kun joku aikuinen vain kuuntelee.”

 

 

Meille soittaa paljon myös tyttöjä, jotka haluavat kysyä vaikka pornosta tai pojista. He pystyvät erittelemään tunteitaan paremmin, pojilla se tunnekirjo on suppeampi. On toki niitäkin nuoria miehiä, jotka pystyvät puhumaan tunteistaan todella hyvin. Ne puhuu ja puhuu ja puhuu, kun joku aikuinen vain kuuntelee. Urheilussa ja fanittamisessa näkyy hyvin se, että kyllä pojatkin osaavat osoittaa tunteitaan.

 

Sitten on niitä, joilla on vain se vitutus. Eniten se, mikä tässä näkyy – ja mikä on meidän missiokin –, on mieskuvan laajentaminen. Osalla on vielä melko yksioikoinen miehenmalli, joka tulee lähiyhteisöstä: että mies ei itke, eikä hae apua, sillä se on häpeällistä. Osa pitää vieläkin nolona, jos on hyvä koulussa. Sitä mallia pitää jaksaa rikkoa, ja siinä tunnekasvatus ja tapa puhua asioista on todella tärkeää. Meillä käytetään paljon esimerkiksi huumoria, sillä niin nuoretkin käyttävät.”

 

Millaisia seksuaalisuutta koskevat puhelut ovat?

”Ne soitot ovat usein huumoripitoista peilausta. Kuuluu, että on katottu pornoa. Tunne taustalla on useimmiten hämmennys, joka kääntyy usein rehvasteluun ja siihen, että pojat puhuvat heteronormatiivisesti. Samaan aikaan moni miettii, että pitääkö mun pystyä ja osata näin paljon ja miten toista ylipäätään lähestyisin. Jos miettii nuorta, ei hän vielä tiedä mikä häntä kiihottaa tai mikä on se juttu. Siksi on hyvä saada vastapainoksi tietoa siitä, ettei se välttämättä ole sama asia kuin kaverilla ja ettei kaikki aina käy kuin tanssi. Kundeilla kuuluu paljon se ryhmäpaine, että kaikkien pitäisi olla samanlaisia. Ja me yritetään sanoa, ettei kukaan ole eikä tarvitse.

 

Kundit kyllä haluavat olla helliä ja hyviä rakastajia. Erektio on edelleen miehinen symboli ja kun tapahtuu joku lerpahdus, moni diagnosoi itsensä vialliseksi, että 'mulla on erektiöhäiriö'. Se on monelle itsetuntokysymys, josta ei meinaa päästä yli. Joten me yritetään toistella, että sitä tapahtuu kaikille eikä se tarkoita, että tarvitsee heti Viagraa. Soittajat eivät aina myöskään tiedä, ettei kundin tarvitse aina haluta.”

 

Millaisista muista epäonnistumisen tunteista pojat puhuvat?

”Me kuullaan paljon sitä, että hommat lähtee menemään kunnolla pieleen. Usein tämä liittyy koulunkäyntiin. On tullut epäonnistumisia, paljon kielteistä palautetta, eikä mistään saa enää kiinni. Tällaiset asiat vaikuttavat itsetuntoon ja on julmaa kuultavaa, kun toinen uskoo siihen, ettei hänestä ole mihinkään. Siksi pitäisi muistaa antaa myös myönteistä palautetta – joku on aina jossain hyvä. Myös yksinäisyys kuuluu paljon kundeilla.”

 

Miten se kuuluu ja puhutaanko siitä suoraan?

”Ei aina. Joskus luulee, että soittajalla on kavereita, mutta kun puhelut toistuvat, tajuaa, ettei ole ketään. Yksinäisyys on asia, jota pojat eivät tuo aikuisten tietoon. Useimmat kaipaavat samanikäisiä ihmisiä, joillakin se on totaaliyksinäisyyttä, ettei ole vanhempia tai on, mutta he eivät tue. Nämä ovat vaikeita paikkoja neuvoa, sillä ei kavereita voi väkisinkään alkaa etsiä. Joten yritämme vahvistaa heidän itsetuntoa ja neuvoa menemään sitä kohti, mikä itseä kiinnostaa.

 

 

”Nuorten mustavalkoisuutta kuvaa hyvin se, että jos kaksi niiden kavereista seurustelee, se tarkoittaa koko maailmaa.”

 

 

Kiusaaminen on ikuisuusaihe. Kiusatut puhuvat siitä rehellisesti, kiusaajilla se häpeän käsittely tulee vasta myöhemmin. Nuorilla empatia on vasta kehittymästä, osa vasta harjoittelee sitä. On myös niitä, jotka ovat sitä mieltä, etteivät tule koskaan saamaan kumppania, koska eivät ole tarpeeksi viehättäviä. Joskus taas joku on vaikka ihastunut ja jopa rohjennut kertoa siitä, muttei ole saanut vastakaikua. Silloin yritetään kertoa, että kaikille tulee pettymyksiä.

 

Nuorten mustavalkoisuutta kuvaa hyvin se, että jos kaksi niiden kavereista seurustelee, se tarkoittaa koko maailmaa. Me yritetään heittää siihen faktaa, että suurin osa lopulta löytää kyllä jonkun ja että armeijassa olevistakaan 50 prosenttia ei seurustele.”

 

Millaisia parisuhdehuolet ovat?

”Osalla soittajista ne liittyvät kumppanin löytämiseen, lähestymiseen ja siihen, mitä läheisyys sitten on. Joskus pojat pohtivat, kohdellaanko heitä suhteessa oikein. On tullut tapauksia, joissa on fyysistä tai henkistä väkivaltaa ja manipulaatiota. Osan on vaikea myöntää sitä, osa sanoo, että se on niin suuri häpeä, ettei voi hakea apua.”

 

Puhuvatko nuoret miehet rakkaudesta ja jos, niin miten?

”Kyllä siitä puhutaan ja kyllä ne ovat romanttisia, haluavat kumppanin, rakastaa ja olla rakastettuja, mutta se rakkaus-sana ei sinällään ole se. Ollaan välillä mietitty sitäkin, että pitäisikö tässä asiassa antaa armoa. Se ikuinen rakkaus, se että joku tulee ratsulla vastaan, jonka jälkeen kohdataan ja ollaan ikuisesti monogamisessa liitossa, ei ole ehkä tätä päivää. Joillekin se toimii, enkä halua sitä arvottaa, mutta nykymaailma on monimuotoisempi.”

 

Mitä pojat ja nuoret miehet pelkäävät?

”Yksinjäämistä. Sitä, löytyykö töitä. Olenko riittävä, kelpaanko. Onko tämä maailma oikeasti tällainen. Alakouluikäisillä kuuluu se riemu ja ilo, mutta yläasteella todellisuus tulee vahvemmin esiin ja maailma muuttuu synkemmäksi. Osalla tämä pettymys kuuluu selvästi. Sitten aletaan miettiä, että hetkonen, mitäs mä tässä oikeasti puuhailen. Saanko kumppanin ja miten sitten, kun meille vyöryy niitä maahanmuuttajia? Noin 20 prosenttia nuorista miehistä on jäämässä yhteiskunnan ulkopuolelle. Ei ole hyvä, että nuoret miehet jäävät yksin vellomaan ilman positiivista tulevaisuusnäkymää.”

 

Kuuluuko individualistista aikaa leimaavat odotukset menestyksestä ja nuoriin iskostettu ajatus siitä, että kaikki on mahdollista ja vain heistä itsestään kiinni, teillä? Jos, niin miten?

”Semmoinen kuuluu, että haluaisivat asioita nopeasti tai heti. Tubettamisesta puhutaan paljon, mutta eihän kaikista voi tulla siellä tähtiä. Käydään sellaistakin peilausta, että mikä on realistista. Ei toki niin, että kaikki unelmat alas.

 

 

”Mahdollisuudet eivät ole samat kaikille, kyllä se meillä kuuluu.”

 

 

Mikael Gabriel, jolla on lastensuojelunuoruus, on hyvä esimerkki siinä, että hän antaa monelle toivoa. Toisaalta taas, jos laitetaan kaikki saman taustan omaavat kundit riviin, eihän kaikista voi tulla mikaelgabrieleja. Siihen tarvitsee muutakin: onnea, jotain erityisominaisuuksia.

 

Mahdollisuudet eivät ole samat kaikille, kyllä se meillä kuuluu. Suomessa olisi jo aika puhua sosiaalisesta eriarvoisuudesta. On liian helppo sanoa, että kaikilla on samat lähtökohdat. Jos on vaikka yksinhuoltajan poika Itä-Helsingistä, jolla koulukaan ei toimi ja joka on ajanut itseään syrjäytymispolulle, niin ei se 'usko ittees' ole sille mikään ohje. Pitäisi olla joku joka sanoo, että käy koulua tai että olet hyvä tässä.”

 

RAY tukee Väestöliittoa. Poikien Puhelin on auttava puhelinpalvelu alle 20-vuotiaille pojille ja nuorille miehille. Puheluihin vastaa aikuinen, ammatillisesti poikien maailmaan perehtynyt mies. Poikien Puhelimessa nuoria autetaan kaikissa elämään liittyvissä pulmissa. Poikien Puhelin päivystää ma-pe kello 13–18 numerossa 0800 94 884. Puhelu on soittajalle maksuton ja soiton voi tehdä täysin anonyymisti.

 

Lue tästä juttu neljästä nuoresta miehestä, jotka puhuvat tunteistaan.