Alkuun
2.12.2016
teksti: Tuomo Tamminen

Hyvinvointivaltion lapset

 

Nuori parikymppinen Suomi ei pystynyt pitämään huolta lapsistaan, joten se tarvitsi kansalaisjärjestöjen apua. Sittemmin järjestöt ovat auttaneet niin katulapsia kuin sotaa pakenevia ja avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia. Nykyisin lapsia autetaan parhaiten tukemalla vanhemmuutta.

 

Vuonna 1938 Suomeen syntyminen ei vielä ollut lottovoitto. Sadasta lapsesta seitsemän kuoli alle vuoden ikäisenä, useampi kuin joka kymmenes oppivelvollisuusikäinen lapsi ei käynyt koulua ja kehitysvammaiset lapset suositeltiin yleensä sijoittamaan laitoksiin, jotta nämä eivät uuvuttaisi äitejään ja altistuisi ”rikollisille vaikutteille”. Syntyvyys olikin laskenut vuosisadan alusta asti.

 

Suomi oli useimmilla mittareilla vielä kaukana Euroopan rikkaista maista, kuten Ruotsista, mutta täällä oli vahva tahto vaurastua. Se onnistuisi vain, jos kansakunta huolehtisi lapsistaan. Käytännössä se tarkoitti, että lasten täytyi selvitä hengissä, pysyä terveenä ja käydä koulua, jotta heistä kasvaisi maanviljelijöitä, tehdastyöläisiä, opettajia – ja sotilaita, kuten tarpeelliseksi nähtiin.

 

Sotalapsiksi lähti sotien aikana yli 70 000 lasta, suurin osa järjestöjen lähettämänä, osa omia reittejään. Kuva: Museovirasto

 

Kuitenkaan vasta parikymmentä vuotta sitten itsenäistyneellä valtiolla ei ollut varaa pitää lapsistaan sellaista huolta kuin olisi haluttu. Tähän tarvittiin erilaisia kansalaisjärjestöjä, jotka laskivat useimpien nykysuomalaisten tuntemien hyvinvointivaltion peruskivet. Niistä suurin oli vuonna 1920 perustettu Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliitto, joka muun muassa loi pohjan neuvolajärjestelmälle, koulutti lastenhoitajia ja terveyssisaria ja ylläpiti Lastenlinnan sairaalaa.

 

MLL oli jo 1930-luvun alussa hankkinut itselleen varoja raha-automaateilla. Automaatteja toivat maahan yksityiset liikemiehet, joiden pian alettiin moittia hyväksikäyttävän ihmisten pelihimoa. Vuodesta 1933 lähtien automaatit sallittiinkin vain hyväntekeväisyysjärjestöille. Järjestöjen keskinäinen kilpailu uhkasi kuitenkin lähteä käsistä, minkä takia yksinoikeus rahapelien järjestämiseen annettiin uuden yhdistyksen yksinoikeudeksi.

 

Raha-automaattiyhdistys aloitti huhtikuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1938. Kahdeksan perustajajärjestön joukossa olivat muun muassa MLL, Suomen Punainen Risti ja Koteja Kodittomille Lapsille ry, joka myöhemmin vaihtoi nimensä Pelastakaa Lapset ry:ksi.

 

1960–70-luvuilla suomalaisten lasten fyysinen hyvinvointi, lapsikuolleisuus ja lukutaito alkoivat olla maailman huippua, mutta lapset nähtiin edelleen usein vain kohteita, ei aktiivisina toimijoina, joita aikuisten kannattaisi kuunnella. Kuva: Yehia Eweis

 

 

Sotien aikana suurin huoli oli lapsista

 

Ensimmäisenä toimintavuotenaan RAY rahoitti muun muassa uuden Lastenlinnan sairaalan suunnittelua ja samana vuonna käyttöön otetun äitiysavustuksen jakamista.

 

Lastenlinnan rakentamisen ja koko suomalaisen yhteiskunnan pysäytti marraskuussa 1939 talvisota. Joulukuun vaihteen ilmapommituksissa kuoli kymmenen alle 12-vuotiasta lasta, ja jo kuun puolivälissä käynnistyivät lastensiirrot Ruotsiin. Valmista organisaatiota tämän mittaluokan operaatioon ei ollut, mutta sellainen luotiin MLL:n, Suomen Huolto ry:n ja Koteja Kodittomille Lapsille ry:n toimesta – Raha-automaattiyhdistyksen tuella. Sotalapsiksi lähti sotien aikana yli 70 000 lasta, suurin osa järjestöjen lähettämä, osa omia reittejään.

 

Koko maa oli kovilla, mutta suurin huoli oli lapsista. Niin myös RAY:ssa, jonka tärkeimmät painopisteet olivat 1940-luvulla lastensuojelu ja maanpuolustustyö.

 

Vuonna 1938 eli ensimmäisenä toimintavuotenaan RAY rahoitti uuden Lastenlinnan sairaalan suunnittelua, mutta jo seuraavana vuonna talvisota pysäytti projektin. Kuvassa on hoitaja ja lapsi Meilahden sairalaa-alueen pihalla. Kuva: Eino Heinonen / Helsingin kaupunginmuseo

 

RAY oli tukemassa esimerkiksi Helsingin Ensikotiyhdistyksen vuonna 1942 avaamaa ensikotia yksinäisille naisille ja heidän avioliiton ulkopuolella syntyneille lapsilleen. Yhteiskunnan moraalikäsitykset olivat tuohon aikaan tiukat, ja avioliiton ulkopuolella raskaaksi tullut nainen sai usein lähtöpassit työpaikastaan tai jopa kotoaan. 1930–40-luvuilla tehtiin vuosittain 20 000–30 000 laitonta, usein vaarallista aborttia (nyky-Suomessa raskaudenkeskeytyksiä on kaikkiaan alle 10 000 vuodessa). Korkeat luvut kertoivat siitä, miten tukalaksi äidin osa etenkin avioliiton ulkopuolella nähtiin.

 

Ensikodit pyrkivät tarjoamaan näille naisille ja heidän lapsilleen tilaisuuden kasvaa yhdessä ja samalla muuttaa yhteiskunnan asenteita: lapsen syntymä oli aina onnellinen asia, ja lapsi ansaitsi rakkautta ja turvaa riippumatta siitä, ketkä hänen vanhempansa olivat.

 

Samaan aikaan tukea sai myös Koteja Kodittomille Lapsille, joka siirsi kaupunkilaislapsia turvaan maaseudulle, etsi esimerkiksi evakkomatkalla kadonneita lapsia ja hankki lapsille vaatteita.

 

2010-luvulla suomalaiset lapset voivat useimmilla mittareilla paremmin kuin koskaan aiemmin. Kuitenkaan vauraus ja hyvinvointi eivät ole jakautuneet tasan. Kuva: Yehia Eweis

 

 

Kaupunkilaislapset pääsevät lomalle maaseudulle

 

Kun viimeiset saksalaiset sotilaat poistuivat Lapista huhtikuussa 1945, Suomi oli ollut sodassa tai sellaiseen valmistautumassa liki viisi ja puoli vuotta. Paluu arkeen ei tapahtunut hetkessä: sodissa oli kaatunut 90 000 miestä, joilta jäi 50 000 lasta. Moni muukin lapsi eli vailla toista vanhempaansa, sillä avioerojen määrä kasvoi huimasti, kun sota-aikana hätäisesti solmitut liitot eivät kestäneetkään. Ja kaikesta oli pulaa: vaatteista, ruuasta, asunnoista. Kulkutaudit, huono hygienia ja niukka ruokavalio kävivät myös lasten terveydelle.

 

Tilanne haluttiin kuitenkin korjata nopeasti, ja lähes vuosittain säädettiin uusia lakeja parantamaan lasten asemaa: vuonna 1944 tuli laki kunnallisista äitiys- ja lastenneuvoloista, 1948 kansakouluihin ilmainen kouluruoka, 1952 pakollinen koululääkäri ja 1957 lakisääteinen kouluhammashoito.

 

Vuonna 1949 RAY:n tuella käynnistyi myös lasten lomakotitoiminta, joka tarjosi kaupunkilaislapsille mahdollisuuden päästä kesällä maalle. Olot etenkin suurimmissa kaupungeissamme olivat vielä 1940-luvun lopulla usein ankeat, vanhemmilla lyhyet tai olemattomat kesälomat ja hoitopaikkoja vähän. Esimerkiksi vuoden 1948 lopussa alle viisivuotiaita lapsia oli Suomessa yli 400 000, mutta hoitopaikkoja vain 15 500. Kaiken kaikkiaan RAY on tukenut lasten lomatoimintaa nykyrahassa mitattuna yli 100 miljoonalla eurolla.

 

Vuonna 1949 RAY:n tuella käynnistyi myös lasten lomakotitoiminta, joka tarjosi kaupunkilaislapsille mahdollisuuden päästä kesällä maalle. Olot etenkin suurimmissa kaupungeissamme olivat vielä 1940-luvun lopulla usein ankeat, vanhemmilla lyhyet tai olemattomat kesälomat ja hoitopaikkoja vähän. Kuva: Yrjö Lintunen / Kansan Arkisto

 

 

Lapset avunsaajista aktiivisiksi toimijoiksi

 

Mitkään yllä mainituista, lakisääteisiksi muuttuneista palveluista eivät olleet Suomessa uusia. Kaikki oli aloitettu Suomessa jo aiemmin kansalaisjärjestöjen toimesta, kun valtiolla ei ollut niihin vielä varaa. Suomalaisen hyvinvointivaltion voikin sanoa syntyneen valtion ja erilaisten kansalaisjärjestöjen vuoropuhelun varaan. Järjestöt ovat pystyneet kuuntelemaan tavallisten ihmisten tarpeita valtion virkakoneistoa herkemmin, ja lopulta yhteiskunta on ottanut hyviksi ja tarpeellisiksi koetut palvelut lakisääteisiksi tehtävikseen. RAY on toiminut tässä välittäjänä valtion ja järjestöjen välillä läpi historiansa, eikä työ ole päättynyt: koululaisten iltapäiväkerhot ovat yksi esimerkki järjestöjen käynnistämästä 1990–2000-luvun lastensuojelutyöstä, jonka kunnat ovat sittemmin ottaneet hoitaakseen.

 

Kun hyvinvointivaltio alkoi 1960–70-luvuilla saada nykyisen muotonsa, myös RAY pystyi jakamaan rahoitusta uudenlaisille kohteille. Lasten fyysinen hyvinvointi, lapsikuolleisuus ja lukutaito alkoivat olla maailman huippua, mutta lapset nähtiin edelleen usein vain kohteita, ei aktiivisina toimijoina, joita aikuisten kannattaisi kuunnella. Nykyään lasten asiantuntemusta jo arvostetaan, ja esimerkiksi lastensuojelujärjestö Pesäpuu ry käyttää lapsia ja nuoria kokemusasiantuntijoina toimintansa kehittämisessä.

 

RAY:n uudet avustuskohteet ovat keskittyneet yhä enemmän lasten henkiseen hyvinvointiin ja kasvuympäristöihin: rahoitettu on muun muassa tukioppilastoimintaa sekä tukihenkilö- ja ystävätoimintaa. Kuva: Yehia Eweis

 

RAY:n uudet avustuskohteet ovatkin keskittyneet yhä enemmän lasten henkiseen hyvinvointiin ja kasvuympäristöihin: rahoitettu on muun muassa tukioppilastoimintaa, tukihenkilö- ja ystävätoimintaa sekä MLL:n Lasten ja nuorten puhelinta, nettiä ja chatiä, joissa lapset ja nuoret voivat puhua luottamuksellisesti mistä tahansa itseään askarruttavista asioista turvallisen aikuisen kanssa.

 

Vanhempien pahoinvointi heijastuu aina myös lapsiin ja siksi RAY:n rahoittamat järjestöt tukevat myös vanhempia. Mannerheimin Lastensuojeluliitolla esimerkiksi on tukea tarjoava puhelinpalvelu myös vanhemmille ja Leijonaemot-järjestö koordinoi toimintaa erityislasten vanhemmille, jotta he jaksavat haastavaa arkea.

 

2010-luvulla suomalaiset lapset voivat useimmilla mittareilla paremmin kuin koskaan aiemmin. Valitettavasti vauraus ja hyvinvointi eivät ole jakautuneet tasan. Suurin osa noin 900 000:sta alle 15-vuotiaasta suomalaisista on terveitä ja voi hyvin, mutta samalla maassa elää vähemmistö, jolle kasaantuu niin terveyteen, toimeentuloon kuin kotioloihinkin liittyviä ongelmia. Aina kuntien lastensuojelu ei heistä kuule ennen kuin tilanne on jo pahasti solmussa. Näiden lasten auttamisessa suuri rooli on ruohonjuuritason kansalaisjärjestöillä, jotka pystyvät löytämään apua tarvitsevat ja puuttumaan asiaan, kun tilanne on vielä helposti korjattavissa.

 

Juttua varten haastateltiin viestintäjohtaja Liisa Partiota MLL:sta, sosiologian emeritusprofessori Martti Siisiäistä sekä avustusvalmistelija Mirja Nyroos-Seppästä ja valmistelupäällikkö Hilppa Tervosta RAY:stä.

 

Yehia Eweisin valokuvat ovat​​ Älä pelkää -kuvasarjasta, jolla hän voitti Fotofinlandia 2016 -kilpailun. Kuvasarjaa varten Eweis kuvasi omia lapsiaan ja näiden ystäviä.