Alkuun
14.7.2015
Teksti: Helmiina Suhonen Kuvat: Nina Karlsson

Huomenta, hengissä ollaan!

 

Aamukorva tekee soittoja vanhuksille, jotka asuvat yksin kotona. Usein aamuista puhelimen pirahdusta odotetaan jo käsi luurilla.

 

”Huomenta! Kuinka voit tänään?”

Näiden sanojen kuuleminen on monen vanhuksen aamun kohokohta. Lyhyt puhelu on niin tärkeä, että puhelimen vieressä istutaan odottamassa soittoa. Sitä, että joku kysyy, mitä kuuluu. Sitä, että edes minuutin verran joku toinen ihminen on siinä.

 

Forssan Ystävän Kammarin kellarissa istuu Anne Leino. Aamuisin hän ottaa puhelimen käteensä ja alkaa soitella seudun yksin asuville vanhuksille.

 

”Jotkut vain kuittaavat, että juu hengissä ollaan moro. Muistisairaiden kanssa puhelut ovat vaihtelevia, mutta olemme juonessa mukana”, Leino kertoo.

 

Yleensä puhutaan aivan tavallisista asioista, kuten sairauksista, kahvitteluvieraista ja lemmikeistä. Joskus käydään syvemmissä vesissä. Vanhuksia surettaa puolison menetys, omasta kodista luopuminen ja kunnon heikentyminen. On vaikea paikka, kun jalat eivät enää kanna niin, että pääsisi kodista ulos. Elämänpiiri pienenee puhelimen viereen. Aamukorvan puhelu voi kestää parista minuutista puoleen tuntiin.

 

Kun vanhus ei vastaa puhelimeen, herää huoli. Sitten soitetaan omaisille ja tarkistetaan tilanne.

 

Mutta on puheluissa paljon iloa ja huumoriakin. Leino ratkeaa nauruun, kun hän soittaa eräälle seitsemänkymppiselle rouvalle. Tulee puhe seksielämästä.

 

”Mistä se keksi tuonkin vetäistä!”

 

 

 

Puhelu tuo turvaa

 

Leino näppäilee 90-vuotiaan Senja Petrelin numeron. Puhelimeen vastataan Jokioisissa.

 

”Puhelut ovat tärkeitä. Ne virkistävät aamulla, kun olen täällä yksin”, Petrel sanoo.

 

Petrel varmistaa vielä, että soittaja muistaa soittaa tarpeeksi kauan. Jalat ovat huonot, joten puhelimeen vastaaminen saattaa kestää.

 

Joidenkin soittoringin vanhusten omaiset asuvat kaukana. Vanhuksen elämässä yksinäisyys on sitä, että vierailulla saattaa käydä vain hoitohenkilökunta. Tuttavat ovat palvelutaloissa, jonne ei välttämättä jaksa lähteä. Puhelimessa puhuminen voi olla vaikeaa, jos kuulo on huono.

 

”Välillä kysyn, onko kukaan käynyt katsomassa. Joskus vastaus on, että ei kukaan”, Leino sanoo.

 

Leino saa soittelusta hyvän mielen. Tulee tunne, että on tärkeä ja tarpeellinen. Vanhukset tulevat nopeasti tutuksi. On mukava kuulla, miten heillä menee.

 

Monelle vanhukselle puhelut tuovat tarvittavaa turvan tunnetta. Ainakin joku tietää, mikä vointi on tänään. Leino lopettaa puhelut sanoin, jotka antavat jotain odotettavaa huomiselle.

 

”Soitan sulle taas aamulla.”

 

 

 

 

YSTÄVÄN KAMMARI

 

Forssalainen Ystävän Kammari auttaa ikäihmisiä muun muassa tarjoamalla kauppa-apua, ulkoilutusystävää ja aamuisia tarkistussoittoja.

 

Aamukorva-tarkistuspuheluita tekee arkipäivinä kolme palkkatuettua työntekijää. Puheluiden vastaanottajia on noin 25. Puheluita on tehty liki 15 vuotta.

 

Ystävän Kammarilla on myös tila Forssan keskustassa, mihin ihmiset voivat arkisin tulla lounaalle, kuntoilutuokioon tai vaikka vain kahville tuttujen kanssa.