Alkuun
9.5.2016
teksti: Ilkka Karisto, kuvat: Sakari Piippo

Hikinen iltapäivä Kelassa

Pekka Hyvönen ja Pekka Luukkonen ovat päihdekuntoutujia, nykyisiä fattaluutia.

 

Päihdekuntoutujista on koulutettu fattaluutia, jotka auttavat hukassa olevaa asiakasta byrokratian kiemuroissa. Inhimilliset Uutiset vietti päivän Itäkeskuksen Kelassa fattaluutien Pekka Hyvösen ja Pekka Luukkosen seurassa.

 

Huhtikuisena maanantai-iltapäivänä Itäkeskuksen Kelan toimiston ovi avautuu tämän tästä. Aulassa tulijoita on vastassa Pekka Hyvönen ja Pekka Luukkonen. He ovat fattaluutia, päihdekuntoutujia, jotka Stop Huumeille ry on kouluttanut toimimaan asiakkaiden apuna viranomaisten kanssa asioidessa.

 

”Hyvää päivää, voinko auttaa?” Hyvönen kysyy kahdelta eläkeläisrouvalta, jotka pyörivät aulassa epätietoisen näköisinä.

 

”No kyllä kiitos, me olemme niin vanhoja ja sairaita”, toinen naisista vastaa ja selittää asian: ystävättäret ovat hakeneet samaan Kelan tukemaan harkinnanvaraiseen kuntoutukseen ja haluavat nyt tietää, pääsevätkö he majoittumaan samaan huoneeseen.

 

”Onko tukipäätös jo tullut?” Hyvönen tiedustelee.

 

”Ei.”

 

”Teidän pitää ensin saada Kelalta vastaus ja sitten voitte olla suoraan yhteydessä kuntoutuspaikkaan.”

 

Naiset poistuvat vuolaasti kiitellen: ”Onpa täällä hyvää palvelua.”

 

”Hieno juttu ettei tarvinnut jäädä tänne istumaan. Kiitoksia hyvästä palvelusta.”

 

 

”Sähköisenä on sittenkin helpompaa.”

 

Kello näyttää viittä yli yhtä. Asiointitiskeille on kymmenien minuuttien jono, ja fattaluudat kiertävät kysymässä, josko he voisivat auttaa odottelijoita. Usein heidän neuvonsa riittää eikä asiakkaan tarvitse jäädä odottamaan vuoroaan. Nuori afrikkalaistaustainen mies on yrittänyt lähettää työttömyyspäivärahahakemusta puhelimellaan sähköisessä muodossa, mutta ei ole onnistunut siinä. Pekka Hyvönen tihrustaa kännykän pientä näyttöä. Hän huomaa, että mies on tehnyt hakemuksen liian aikaisin.

 

”Tätä ei voi lähettää vielä. Tämä alkaa 19. päivä ja tänään on 18. päivä.” Mies kiittää ja poistuu. Hetken kuluttua hän palaa takaisin. ”Voinko täyttää hakemuksen paperisena?” hän kysyy Hyvöseltä. Hyvönen hakee takaseinustan lomakelaareista oikean lomakkeen. Mies katsoo paperia hetken ja antaa sen takaisin. ”Sähköisenä on sittenkin helpompaa”, hän sanoo.

 

Pekka Hyvönen aloitti fattaluutana kaksi vuotta sitten. Välillä hän tosin työskenteli pätkäpestillä Herttoniemen sosiaaliasemalla. Hänen tämänpäiväinen työparinsa Pekka Luukkonen on vasta toisella fattaluutakeikallaan – ja ensimmäistä kertaa Kelassa. Silti hän osaa selostaa asiakkaille rutiininomaisesti, mihin kohtaan ruksit laitetaan asumistukihakemuksessa.

 

”On tullut sen verran joskus noita itsekin täyteltyä, että yllättävän hyvin sitä muistaa”, hän sanoo, kun ruuhka toimistossa hetkeksi hellittää.

 

Jos fattaluuta ei itse tiedä jotain asiaa, hän voi kysyä siitä Kelan omilta palveluneuvojilta, jotka hekin päivystävät aulassa auttamassa asiakkaita. Tänään Itäkeskuksen toimistossa Kelan omia neuvojia on kaksi. Neljän avustajan voimalla pitkäkin jono purkautuu nopeasti, sillä noin joka toinen saa asiansa selvitettyä heidän kanssaan ja voi heittää asiointitiskin vuoronumeronsa paperinkeräykseen.

 

 

600 kiloa rapuja

 

Kaikki asiakkaat eivät apua tarvitse tai halua. Kaikkein vaikeimpien ja monimutkaisimpien kysymysten esittäjät fattaluudat ohjaavat suoraan Kelan omien työntekijöiden luo. Kimuranttiin sotkuun vedoten Pekka Hyvösen avusta kieltäytyy myös yksi verkkaritakkiin ja lippalakkiin sonnustautunut vanhempi herrasmies, joka on istunut aloillaan jo tovin. Hän kuitenkin haluaa jutella Hyvösen kanssa.

 

”Mähän kävin kato tänään jo tekemässä 50 vähävaraiselle ihmiselle ruokaa Kontulan kirkolla.”

 

”Se on hienoa duunia”, Hyvönen vastaa.

 

”Mä teen mitä vaan. Kohta pääsee rapuja keittelee.”

 

”Ai, pyydätsä niitä ite vai?”

 

”Eiku mä tuon yhen kaverin kaa 600 kiloa rapuja Englannista”, mies sanoo. ”Et haluis yhtä saarta vuokrata. Hieno paikka. 5000 eurolla saat koko saaren viikoksi. Bernin lätkäjoukkue oli siellä viime kesänä.”

 

Ovi käy taas. Sisälle kurkistaa pitkähiuksinen mies, joka kantaa muovikasseissa melkoista määrää omaisuutta. ”Päivää, voinko olla avuksi?” Hyvönen kysyy. Mies säpsähtää. ”En todellakaan jää tähän laitokseen”, hän sanoo ja kääntyy nopeasti kannoillaan.

 

Fattaluudat Pekka Luukkonen (vas.) ja Pekka Hyvönen auttoivat oman kirjanpitonsa mukaan kolmen tunnin aikana yhteensä 46 asiakasta, joista noin joka neljäs ohjattiin eteenpäin palvelutiskille.

 

 

Ensimmäinen kerta Kelassa

 

Kello lähenee kahta. Toimisto on taas ruuhkautumassa, ja pahaksi onneksi yksi sähköisen asioinnin asiakaspalvelupäätteistä menee juuri silloin jumiin. Pekka Hyvönen ohjaa keski-ikäisen miehen toiselle tietokoneelle ja pyyhkii samalla koneen edestä edelliseltä asiakkaalta kaatuneet äidinmaitokorvikkeet.

 

Pekka Luukkonen on ymmällään. Nuori hippipariskunta kyselee häneltä ”valtauskirjaa yhteen ruokakunta-asiaan”. Paikalle vinkattu Kelan oma palveluneuvoja ymmärtää, että kyse on valtakirjasta ja ottaa asian hoitaakseen.

 

Toinen nuoripari kysyy elatustukihakemuksen täyttöohjeita. Vastikään 63 vuotta täyttänyt herra haluaa tietää minkälaiseen eläkkeeseen hän on oikeutettu. Yhdelle maahanmuuttajataustaiselle nuorelle miehelle on maksettu 200 euroa liikaa jotakin tukea ja hän kysyy, voiko summan maksaa takaisin neljässä erässä. Noin 40-vuotias nainen on ensimmäistä kertaa Kelassa ja tarvitsee apua sairauspäivärahan hakemiseen. Hänellä on palkkatodistus vain puhelimensa sähköpostissa ja se pitäisi saada jotenkin tulostettua.

 

”Täällä ei ole mitään piuhaa, jolla puhelimen saisi tohon asiakaspäätteeseen”, Pekka Hyvönen sanoo. ”Ei mullakaan mitään piuhoja ole”, nainen sanoo. ”Eiks sitä voi lähettää Kelan sähköpostiin?” 

 

Se ei valitettavasti ole mahdollista. Hyvönen neuvoo naista jättämään hakemuksen postilaatikkoon ja toimittamaan palkkatodistuksen myöhemmin perässä. ”Aina kannattaa laittaa hakemus heti vetämään. Liitteet voi lähettää myöhemminkin.”

 

Ovesta astuu muutaman minuutin välein kaksi bussikuskia univormuissaan, maahanmuuttajataustaisia kumpikin. Toisen pitää jättää lääkärintodistus sairauspäivärahahakemuksensa liitteeksi. Asia hoituu nopeasti: Pekka Hyvönen kehottaa kirjoittamaan paperinkulmaan henkilötunnuksen ja käy hakemassa kuskille kirjekuorenkin valmiiksi. Sitten hän lähtee etsimään toiselle bussikuskille isyyspäivärahahakemusta. Toimiston takaseinällä on 45 laaria ja niistä löytyvät yleisimmät hakemuslomakkeet suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Mutta isyyspäivärahahakemusta sielä ei ole.

 

”Se on sitten tuolla netissä. Kelalla on yli 250 erilaista lomaketta, ei tässä ole suinkaan kaikki”, Hyvönen sanoo ja ohjaa miehen asiakaspäätteelle.

 

Pekka Luukkosen luokse on palannut keski-ikäinen nainen, joka kävi hetkeä aiemmin tiskillä hoitamassa asumistukiasioitaan. Nyt naisella on parikymppinen tytär mukanaan. ”Kun mä just palautin sen hakemuksen, mutta nyt mulla olisi tässä tyttären työsopimus. Hän on juuri nyt tänään allekirjoittanut sen. Niin että voinko mä nyt enää jättää tämän liitteeksi, kun se hakemus meni jo?”

 

Ei huolta, Luukkonen vakuuttelee ja ryhtyy silmäilemään siivousalan työsopimusta. Merkintää palkasta ei löydy mistään. ”Pitäähän työsopimuksessa nyt palkka mainita”, Luukkonen ihmettelee.

 

”Se on 10,40 euroa tunti”, tytär sanoo.

 

Perheessä myös äidin ja isän työtilanne on vastikään muuttunut, joten tuet pitää laskea täysin uusiksi. Luukkonen kehottaa kirjoittamaan liitteeksi mukaan vapaamuotoisen selvityksen.

 

”Onks sulla paperia?” nainen kysyy. Luukkonen nappaa pinosta Kelan logolla varustetun tyhjän kirjekuoren ja repii siitä takapuolen irti.

 

 

”Mun veli sanoi, että Kela voisi maksaa.”

 

Kolmen jälkeen odotustila alkaa pikku hiljaa tyhjentyä. ”Se oli taas aikamoinen hurrikaani. On luudittu”, Pekka Hyvönen sanoo. Sitten hän menee kopiokoneelle avustamaan iäkästä naista, joka haluaa kopioida jotakin ruotsinkielisiä papereita. Kelaan ne eivät liity millään tavalla, mutta Hyvönen ei viitsi olla pikkumainen vaan painelee nappia.

 

Fattaluutien aulapäivystys päättyy neljältä. Tänä maanantaina ei nähdä tavanomaista loppuruuhkaa, vaan viimeisen tunnin aikana asiakkaita tipahtelee sisään harvakseltaan. Yksi ujon oloinen 18-vuotias mies on tullut Kelaan veljensä kehotuksesta.

 

”Mun veli sanoi, että Kela voisi maksaa sellaisen koulutuksen... eli jos mä suoritan kesällä ton työturvallisuuskortin.”

 

”Millä sä elät?” Hyvönen kysyy.

 

”Vanhempien rahoilla.”

 

”Ootko sä täysi-ikäinen?”

 

”Oon.”

 

”Ootsä työtön työnhakija?”

 

”Öö, en.”

 

”Sun pitäis eka ilmoittautua työvoimatoimistossa työttömäksi työnhakijaksi, ja vasta sen jälkeen sä voit hakea Kelan etuutta. Se on se tie. Eli aloitat siitä”

 

”Eli mä meen työ.. mikä se oli?

 

”Työvoimatoimistoon eli TE-toimistoon.”

 

”Mut mä oon opiskelija.”

 

”Sä oot opiskelija? Saatko sä siis opintotukea?”

 

”En, mä oon vasta lukiossa. Oonks mä oikeutettu opintotukeen?”

 

”Ilman muuta. Tai siihen vaikuttaa sun vanhempien tulot, kun sä olet niiden luona kirjoilla, mutta ilman muuta sun kannattaa sitä hakea. Aina kannattaa hakea. Mut oota, mun pitää nyt kysyä neuvoa tosta. Varmaan sun ei kannatakaan nyt ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi.”

 

Hyvönen käy hakemassa paikalle Kelan oman palveluneuvojan ja selittää tilanteen. Palveluneuvoja tietää heti vastauksen. ”Kesäajan opintoihin ei myönnetä. Ja työturvallisuuskorttiin ei myönnetä. Mutta hyvä että kysyit!”

 

Pekka Luukkonen on istunut alas keski-ikäisen aasialaisnaisen kanssa ja auttaa tätä täyttämään asumistukihakemusta. Nainen ja hänen tyttärensä ja tämän pieni vauva ovat juuri muuttaneet, ja lomakkeeseen pitää listata monenmoisia asioita.

 

”Sisältyykö vuokraan vesi? Sähkö? Lämmitys? Asunnon pinta-ala? Omistatteko joukkovelkakirjoja? Omistatteko metsää?”

 

Nainen nauraa kysymyksille hyväntahtoisesti ja pyytää lopulta Luukkosta tarttumaan itse kynään.

 

”Yleensä me ei kirjoiteta, mutta ehkä nyt tän kerran.”

 

Nainen nauraa taas ja tökkää samalla Luukkosta kevyesti kylkeen.

 

Päivä on päättymässä. Pekka Luukkonen ja Pekka Hyvönen ovat oman kirjanpitonsa mukaan auttaneet kolmen tunnin aikana yhteensä 46 asiakasta, joista noin joka neljäs on ohjattu eteenpäin palvelutiskille.

 

Merkillepantavaa on se, että kukaan ei ole kysynyt fattaluudilta, keitä he oikein ovat ja miksi he tulevat tyrkyttämään apuaan. Ainakin tänä maanantaina Itäkeskuksen Kelassa apu otetaan kiitollisena vastaan. Moni huikkaa vielä poistuessaan ylimääräiset kiitokset ovensuusta.