Alkuun
14.3.2018
teksti: Elina Teerijoki, kuvat: Suvi-Tuuli Kankaanpää

Futiskenttää laajemmat rajat

 

Urheiluseura kasvattaa paitsi pelaajia, myös ihmisiä. Jalkapalloseura Kaarinan Pojat panostaa kilpajoukkueiden lisäksi myös yhteisötyöhön.

 

”Ja pallo liikkeelle!” kuuluu huuto jalkapallokentältä.

 

Kaarinassa sataa lunta, lämpötila on selvästi pakkasen puolella. Kylmä sää ei estä Kaarinan Poikien 12–13-vuotiaiden tyttöjen joukkuetta treenaamasta tavalliseen tapaan.

 

Vilma Helander pysähtyy hetkeksi pallo kainalossaan. Hän on pelannut jo seitsemän vuotta, yleensä oikeana laitahyökkääjänä. Samassa joukkueessa on muitakin tyttöjä, jotka aloittivat samaan aikaan. Yhdessä pelatessa ystävystyy helposti, hän tietää.

 

”Parasta jalkapallossa on pelaaminen ja se, että täällä on kavereita. Pelikavereiden kanssa ollaan yhdessä muutenkin kuin treeneissä”, hän kertoo ennen kuin juoksee takaisin kentälle.

 

Vilma Jokinen (vas.) ja Siiri Hyyrynen ovat tutustuneet toisiinsa jalkapallossa. Pelit ja pelimatkat ovat hauskinta harrastuksessa.

 

Joukkueessa pelaaville lapsille sosiaalinen toiminta kuuluu luonnostaan harrastukseen. Mahdollisuus olla osa yhteisöä, vaikkapa urheiluseuraa, on myös keino ehkäistä lasten ja nuorten syrjäytymistä. Urheiluseurat työskentelevät myös tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

 

Jalkapalloseura Kaarinan Pojat palkittiin Vuoden urheiluseurana Urheilugaalassa 2018. Eräs peruste palkitsemiselle oli seuran työ lasten ja nuorten yksinäisyyden vähentämiseksi.

 

”Parasta jalkapallossa on pelaaminen ja se, että täällä on kavereita. Pelikavereiden kanssa ollaan yhdessä muutenkin kuin treeneissä.”

 

”Kilpaurheilu ja sosiaalinen toiminta eivät sulje toisiaan pois. Olemme paikallisesti suuri toimija sekä kentällä että sen ulkopuolella”, sanoo Kaarinan Poikien toiminnanjohtaja Kim Ekroos.

 

Seuran saamaan palkintoon kuului stipendi toiminnan kehittämiseen. Yksi sen tärkeimmistä kohteista on tukipooli, joka mahdollistaa vähävaraisten lasten ja nuorten harrastamisen.

 

”Tukipooli on jakanut seitsemän vuoden aikana avustuksia noin 20 nuorelle pelaajalle vuosittain, yhteensä 18 000 euroa. Pyrimme tukemaan kaikkia, jotka hakevat tukea. Keräämme varoja haasteilla ja tukikumppanuuksilla”, Ekroos kertoo.

 

 

Harrastaminen yhtä tärkeää kuin kilpailu

 

”Nyt siihen herhiläisenä vain puolustamaan, estät kääntymisen. Muista pyörähtäminen!” huutaa 12-13-vuotiaiden tyttöjen vastuuvalmentaja Tommi Tammero.

 

Toisten mukana pallo kulkee mukana kuin liimattuna, toisilta se karkaa helpommin. Kaarinan Pojissa ja sisarseura Kaarinan Nappuloissa on 1300 jäsentä, joista 900 pelaajia. Kaikista ei tule huippupelaajia, eikä se ole tarkoituskaan. Siksi urheiluseura panostaa paitsi kilpajoukkueeseen, myös harrastustoimintaan, jossa treenimäärät ovat pienempiä.

 

”Olemme riittävän suuri seura voidaksemme tarjota monenlaista toimintaa. Harrastetoiminta ei ole yhtään vähempiarvoista kuin kilpaurheilu. On hyvä, että myös niillä nuorilla on mahdollisuus pelata, joille kaksi kertaa viikossa on sopiva määrä treeniä”, Kim Ekroos sanoo.

 

Kaarinan Poikien 12–13-vuotiaiden tyttöjen joukkueesta monet ovat ystävystyneet kentällä.

 

Moni joutuu noin 14–16-vuotiaana miettimään harrastuksensa jatkoa, kun treenimäärät ja tavoitteet kasvavat. Osa siirtyy muihin seuroihin, osa vaihtaa kilpatoiminnan harrastamiseen, jotkut lopettavat.

 

”Olemme miettineet, mitä tarjota nuorille, jotka lopettavat kilpajoukkueessa pelaamisen. Voisiko heille olla sopiva rooli vaikkapa tuomarina tai valmentajana?” Ekroos pohtii.

 

”Haemme myös malleja, joissa yhä voi treenata sen pari kertaa viikossa. Harrastejoukkueet tuodaan vähitellen kaikenikäisille pelaajille kilpajoukkueiden rinnalle.”

 

”Haemme myös malleja, joissa yhä voi treenata sen pari kertaa viikossa. Harrastejoukkueet tuodaan vähitellen kaikenikäisille pelaajille kilpajoukkueiden rinnalle.”

 

Alle 12-vuotiaat pelaavat nappulasarjaa kyläjoukkueissa. Kodin lähellä on helppoa ja edullista osallistua toimintaan. Pienimmille suunnatussa futiseskarissa jalkapalloon tutustutaan leikin kautta, ja muutaman kerran saa käydä kokeilemassa ilmaiseksi. Futiseskareihin osallistuu kaudessa noin sata lasta, tyttöjä ja poikia.

 

 

Urheiluseura kasvattaa ihmisiä

 

Kaarinan Pojat on kasvattajaseura, mikä tarkoittaa, että sen parhaat pelaajat lähtevät aikuistuttuaan pelaamaan huippuseuroihin. Seuralla on kuitenkin myös toisenlainen kasvattajan tehtävä.

 

”Ennen kaikkea me kasvatamme täällä ihmisiä. Meille on tärkeää, että valmentajamme ovat hyviä kasvattajia. Kannustavuus, avoimuus, osallistavuus ovat tärkeitä arvoja toiminnassamme”, Ekroos sanoo.

 

Kentän laidalla joukkueitaan luotsaavat valmentajat Tommi Tammero ja Pasi Läpinen ovat samaa mieltä.

 

”Sosiaalinen kasvattaminen on yhtä tärkeää kuin pelitaitojen opettaminen”, Tammero sanoo.

 

”Valmentajan pitää seurata tarkalla silmällä myös niitä hiljaisempia nuoria, jotka muuten jäävät helposti sivuun.”

 

”Ryhmään kuuluminen ja ryhmäytyminen on joukkuelajissa tärkeää, sillä joukkueessa kaikki tarvitsevat toisiaan”, sanoo P03-joukkuetta valmentava Pasi Läpinen.

 

12-vuotiaista alkaen pelaajien kanssa käydään henkilökohtaiset kehityskeskustelut, jotta kaikki saavat valmentajan tukea ja huomiota.

 

”Valmentajan pitää seurata tarkalla silmällä myös niitä hiljaisempia nuoria, jotka muuten jäävät helposti sivuun”, Läpinen sanoo.

 

”Sosiaalinen kasvattaminen on yhtä tärkeää kuin pelitaitojen opettaminen”, valmentaja Tommi Tammero sanoo.

 

Kannustavassa urheiluseurassa tärkeitä eivät ole vain parhaat lahjakkuudet, vaan kaikki pelaajat. Ja muutkin seuratoimijat: Kaarinan Pojat on luonut toimintamallit sekä pelaajille, valmentajille että vanhemmille, jotta toiminta pysyy selkeänä ja avoimena.

 

”Haluamme, että meille on helppo tulla vaikkapa toimimaan vapaaehtoisena”, Ekroos sanoo.

 

Osa Ekroosin työtä on ohjata ja tukea vapaaehtoisia. Vapaaehtoistyön kuvan kääntäminen positiiviseksi on eräs keino: siinä ei vain anna, vaan myös saa paljon. Jalkapallojoukkueen kanssa oppii esimerkiksi johtamista.

 

 

Urheiluseura yhteisötyössä

 

Kaarinan Poikien visio on olla huipputason kasvattajaseura. Tavoitteen saavuttamiseen tarvitaan laaja tuki myös urheilukentän ulkopuolella. Kim Ekroosin mielestä urheiluseura voi ja sen pitää olla yhteiskunnallinen toimija.

 

”Koemme, että meillä on vastuu toimia laajemmalla kentällä kuin jalkapallokentällä. Kun liikuntaharrastuksen hyödyt kuten syrjäytymisen ehkäisy ja terveysvaikutukset tulevat selvemmin mitattaviksi, urheiluseuran yhteiskunnallinen roolikin tulee näkyvämmäksi.”

 

Kaarinan Pojat on mukana matalan kynnyksen liikuntamuodoissa kuten seniorien kävelyfutiksessa. Nuorille KaaPo on perustamassa höntsätoimintaa, johon mukaan tullakseen ei tarvitse olla jalkapalloharrastaja – voi vain pelailla liikunnan ilosta.

 

”Ilman yhteistyökumppania urheiluseuran on vaikea tavoittaa nimenomaan niitä lapsia, jotka ovat jo vähän syrjässä.”

 

”Teemme yhteistyötä Kaarinan koulujen, päiväkotien ja seurakunnan kanssa. Voimme tarjota varusteita koulujen kerhotoimintaan tai käydä päiväkodissa pitämässä liikunnallisen tuokion jalkapallon keinoin. Valmentajamme tarjoavat myös opettajille työkaluja, joiden avulla he voivat jatkaa toimintaa”, Ekroos kertoo.

 

Seuran uusin yhteistyökumppani on seurakunta. Seurakunnan avulla Kaarinan Pojat etsii niitä lapsia ja nuoria, joilla ei vielä ole mitään harrastusta.

 

”Ilman yhteistyökumppania urheiluseuran on vaikea tavoittaa nimenomaan niitä lapsia, jotka ovat jo vähän syrjässä.”

 

Ekroos korostaa, että kaikki yhteisöllinen toiminta on hyväksi myös urheiluseuralle. Joku höntsätoimintaan lähtevä nuori voi olla tuleva vapaaehtoistyöntekijä, toisen omat lapset tulevat ehkä joskus KaaPoon pelaamaan.

 

Erityisesti lasten, nuorten ja perheiden liikuntaa tarjoavia urheiluseuroja tuetaan vuosittain noin neljällä miljoonalla eurolla Veikkauksen pelien tuotoista. Viime vuonna tukea sai 420 seuraa ympäri Suomea.