Alkuun

Lapset ensin: asiantuntijat kommentoivat varhaiskasvatuslakia

Yli 40 vuotta voimassa ollutta päivähoitolakia sorvataan parhaillaan uuteen uskoon eduskunnassa. Lakiesitystä käsittelee nyt sivistysvaliokunta, eikä uuden lain kaikkia sisällöllisiä yksityiskohtia vielä tiedetä. Lainvalmistelu on osoittautunut poliittisesti kuumaksi perunaksi, joka jakaa hallituspuolueidenkin mielipiteet.

 

Inhimillisiä Uutisia kysyi Mannerheimin Lastensuojeluliitolta, mitkä ovat lakiesityksen plussat ja miinukset. MLL:n asiantuntijalakimies Esa Iivonen vastaa.

 

+ Tavoitteet. "Varhaiskasvatuksen tavoitteet on onnistuttu kirjaamaan lakiesitykseen hyvin. Esimerkiksi lapsen vanhempien osallisuudesta esitetään hyvät säännöt. Lapsen edun periaate mainitaan myös, mutta olisi vielä parempi, jos puhuttaisiin lapsen edun ensisijaisuudesta – eli että lapsen etu on ratkaisuissa kaikkein tärkein."

 

+ Varhaiskasvatussuunnitelma. "On hyvä, että jokaiselle lapselle laaditaan henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma, vaikka sen sisältöä ei vielä tiedetä. Lisäksi paikallisen varhaiskasvatussuunnitelman tekoa pitäisi edellyttää hoitopaikoilta samalla tavalla kuin kouluilta vaaditaan paikallinen opetussuunnitelma."

 

‒ Kokonaisuudistuksen puute. "Nykyinen päivähoitolaki on vuodelta 1973, ja sitä on muutettu vuosien varrella useita kertoja. Toivoimme lain kokonaisuudistusta, josta hallitus ei kuitenkaan saanut aikaan yksimielistä esitystä. Nyt lakiesitys jäi vain osittaisuudistuksen tasolle: perusteellista uudistusta ei tehty, vaan muutokset näyttäisivät olevan lähinnä kosmeettisia."

 

‒ Sisällöllisten muutosten puute. "Käsitteellisesti puhutaan vastedes varhaiskasvatuksesta, mutta sisällöllisiä uudistuksia ei ole kunnolla esitetty. Varhaispedagogiikan asemaa pitäisi vahvistaa ja kuvata tarkemmin esimerkiksi henkilöstön tehtävät. Suomessa lastentarhaopettajien osuus päiväkotien henkilöstöstä on kansainvälisesti vertaillen vähäinen. Jokaista päiväkotiryhmää kohti pitäisi olla vähintään yksi lastentarhaopettaja."

 

‒ Ryhmäkokojen enimmäissäännös. "Säännös on puutteellinen ja monimutkainen osapäiväisten päivähoitolasten osalta, mikä voi nostaa enimmäisryhmäkokoa liian isoksi. Päivähoitoryhmät voivat teoriassa paisua jopa 39 lapsen ryhmiksi, jos kaikki lapset ovat hoidossa vain osan päivästä. Nykylaissahan määritellään, että yhtä aikuista kohti saa olla enintään 13 osapäiväistä hoitoa tarvitsevaa lasta. Pelkäämme, että kokopäivähoidossa olevat lapset saavat paremman asema kuin osapäivähoidossa olevat."

 

Uutta varhaiskasvatuslakia on valmisteltu opetusministeri Krista Kiurun (sd) johdolla. Lain on tarkoitus tulla voimaan syksyllä 2015.

 

Teksti: Annina Vainio



 

Päätoimittajalta:

 

 

Miten minusta tulee minä?

 

Minäkuva, itsetunto, omat rajat, suhde muihin, minä osana ryhmää, jakaminen, kompromissi, irtipäästäminen, yrittäminen, epäonnistuminen, yhteistyö, rohkeus, uuden kokeilu, luovuus, leikki.

 

Monet niistä toiveista ja odotuksista, joita asetamme elämälle, saavat ratkaisevan lähtönsä jo varhaislapsuudessa. Monelle lapselle päiväkoti on ensimmäinen kodin ulkopuolinen paikka, jossa pääsee itsenäisesti ja osana ryhmää tunnustelemaan omaa persoonaa ja sen suhdetta ympäröivään maailmaan.

 

Vietin juuri viikon päiväkodissa, kun tyttäreni aloitti oman kodin ulkopuolisen taipaleensa. Lapsen into, ihmetys ja herkkyys uuden edessä sai omatkin korttini hetkeksi sekaisin. Katselin tytärtäni kesken ruokailun. Omassa nimikkotuolissa, lappu kaulassa ja lusikka haparoivassa nyrkissä. Joka solu täynnä eteenpäin nojaavaa voimaa, naurua ja valoa. Säilyykö valo hänessä? Oppiiko hän itse syleilemään sitä itsessään? Mitä hän tarvitsee uskaltaakseen tehdä matkaa itsensä kanssa, ei itsestään erillisenä.

 

En näe onnistumiselle mitään estettä. Yhden uhan näen: meidän aikuisten pelot. Hartain toiveeni on, että hän saisi kohdata mahdollisimman paljon pelottomia aikuisia. Sellaisia, jotka päivittäin tekevät valinnan nähdä hänet juuri sellaisena kuin hän on – omista peloista, arvoista tai tavoista huolimatta. Uskaltaen nähdä kaiken, mitä hän edustaa, ja opettaa häntä myös itse näkemään oma ainutlaatuisuutensa. Tätä on minulle arvokas varhaiskasvatus. Työ, jolle meidän tulisi antaa kaikki sen tarvitsema tuki ja edellytykset.

 

Jani Toivola