Alkuun
25.11.2015
Teksti: Lena Nelskylä, Kuvat: Annukka Pakarinen

Eri teille elämän ehtoopuolella

 

Yli 60-vuotiaiden avioerojen määrä on kaksinkertaistunut viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Riitta,63, ja Inkeri, 81, tietävät, että oma onni on onnellisen liiton kulisseja tärkeämpää.

 

Kesällä 2011 Riitan mies kirjoitti perheen esikoisen hääkorttiin Tommy Tabermannin runon. ”Kaikkea saa tehdä. Kaikkea pitää tehdä. Kaikkia ovia täytyy tempoa, kaikkia kuita kurkotella. On vain yksi ehto, elinehto: Värisevää sielua ei saa tallata.”

 

Sittemmin Riitta on miettinyt monesti runon sanomaa ja etenkin sitä, miten hänen miehensä pystyi raapustamaan säkeet korttiin sinisin silmin, ilmettäkään väräyttämättä. Miehellä kun oli tuolloin avioliiton ulkopuolinen suhde, todennäköisesti ollut jotain aina. Vuodesta toiseen hän oli valehdellut vaimolleen päin naamaa.

 

Tallottu. Nöyryytetty. Loukattu. Sellaiseksi Riitta kuvaa oloaan nyt. Ero 30-vuotisesta avioliitosta tuli voimaan viime kesänä. Miehen kaksoiselämä oli paljastunut vuotta aiemmin. Oli selvää, ettei samaan suuntaan voinut enää jatkaa.

 

”Oli järkyttävää allekirjoittaa paperi, jota ei ollut koskaan ajatellut kohdalleen”, Riitta,63, sanoo.

 

 

Riitta ei ole ainoa. Tilastokeskuksen tutkimuksesta käy ilmi, että vaikka avioerojen määrä on ylipäänsä pysynyt viime vuosien aikana tasaisena, yli 60-vuotiaiden avioerot ovat reilun kahdenkymmenen vuoden aikana lähes kaksinkertaistuneet.

Vielä ennen 1988 voimaantullutta avioerolainsäädäntöä syy piti perustella viranomaisille. Lakimuutos nosti avioerojen määrää räjähdysmäisesti. Avioerosta tuli vähitellen normaali osa elämänkulkua myös vanhemmissa ikäluokissa. Huonoissa suhteissa ei enää pysytelty hamaan loppuun asti edellisten sukupolvien tapaan. Oman onnellisuuden tavoittelusta oli tullut ”onnellisen parisuhdeen” kulissien kannattelua tärkeämpää.

 

Ero on vain harvoin kivuton ratkaisu, mutta Riitta uskoo että pitkä yhteinen historia ja se, että elettyä elämää on takana enemmän kuin edessä olevia vuosia, tekee päätöksestä erityisen raskaan:


”Kun lapset ovat jo lähteneet maailmalle ja tulee ero, pesä on totaalisen tyhjä. Ihmisillä on se tavoite ja toive, että voisi vanheta yhdessä ja löytää toisensa uudella tavalla sitten kun työ ja perhe eivät hallitse enää arkea.”

 

Vaikeinta erossa on Riitan mukaan ollut se, ettei isovanhemmuuden iloa pääse jakamaan puolisonsa kanssa. Se on suuri suru, jota on pakko paikata lähtemällä ulos, harrastamalla ja tapaamalla ihmisiä.

 

”Kuulin, että erosta toipumiseen menee kahdesta seitsemään vuotta. Ajattelin, että voi kamala silloinhan olen jo 70-vuotias! Kaikkeni teen sen eteen, ettei minusta tule katkera vanha nainen.”

 

 

Uusi alku ei katso ikää

 

81-vuotias Inkeri on oivallinen esimerkki siitä, että katkeran vanhan naisen kohtalo on vältettävissä. Hän muutti 75-vuotispäivänään erilleen miehestään, jonka kanssa oli ollut naimisissa 55 vuotta.

 

”Kaksikymmentä vuotta tein lähtöä. Kesti kauan kerätä itseluottamus sellaiseksi, että sain sanottua, että talo pannaan myyntiin ja muutetaan eri osoitteisiin. Mutta sen kun sanoin, sydämeltä putosi iso möykky. Muistan että pihan ruusutkin kukkivat sinä kesänä erityisen upeasti. Ajattelen, että ne juhlivat päätöstäni.”

 

Inkeri kertoo, että suhteesta oli kadonnut vuosien aikana kaikki tunne ja lämpö. He olivat kuin sisarukset, jotka eivät olleet vuosiin jakaneet sänkyäkään. Aamupalapöydässä päätettiin, mitä illalla syödään. Sen enempää ei puhuttu. Ei ollut asiaa.

 

Lapsille ja lapsenlapsille ero oli vaikeampi paikka kuin Inkerille. Tytär ei soittanut ensimmäiseen puoleen vuoten ja lapsenlapset yrittivät kääntää isoäidin pään. Pian he kuitenkin tottuivat. Oli ilo nähdä Inkeri niin hyväntuulisena.

 

”Kertaakaan ei ole itku tullut. Minulla on niin hyvä olla nyt. Elin liian kauan olematonta elämää, joten oli korkea aika olla rohkea ja arvostaa itseään niin paljon, ettei jää huonoon suhteeseen. On ihanaa, kun saan mennä ja tulla miten haluan”, Inkeri kertoo.

 

Inkerin mielestä eronneen ei kannata jäädä kotiin haikeilemaan vanhoja hyviä aikoja. Hän uskoo, jos pystyy jättämään menneet taakseen, saa jotain uutta tilalle.

 

Jos viime vuosien aikana yli 60-vuotiaden avioerot ovat lisääntyneet, samoin on käynyt myös avioliitoille. Yhä useampi sanoo tahdon elämänsä ehtoopuolella.

 

”Kun ei ole tuntenut mitään kymmeniin vuosiin ja sitten mennä hullantuisi ja rakastuisikin vaikka vain hetkeksi, niin sehän olisi ihan taivaanlahja”, Inkeri pohtii ja lisää sitten:

 

”Mutta minulla on kovat kriteerit. Miehen pitää olla vanhan ajan herrasmies. Sellainen, jota katson ylöspäin.”

 

Riitta ja Inkeri ovat olleet mukana Eläkeliiton järjestämässä Erosta eheäksi –toiminnassa.