Alkuun
11.5.2018
Teksti: Marko Ylitalo, kuva: Mika Lietzén

Epävarmat päivät

 

Kohta kolmekymppinen Juha valmistui ammatillisesta jatkokoulutuksesta viisi vuotta sitten. Sen jälkeen hän ollut vuoroin palkattomissa työkokeiluissa, vuoroin palkallisissa pätkätöissä tai työttömänä. Raskainta työnhakemisessa on ollut toistuva epäonnistuminen. Nyt hän tekee vuokratyötä nollasopimuksella.

 

”Entinen luokkakaveri ammattikoulusta totesi, että hän tietää ainoastaan yhden ihmisen, joka tekee työkseen sitä, mitä meille koulussa opetettiin”, 26-vuotias Juha kertoi vajaat vuosi sitten kotonaan, kerrostalokaksiossa Espoossa.

 

Silloin hän työskenteli nollatuntityösopimuksella logistiikka- ja kuljetusalanyrityksessä, jossa oli ollut eri tehtävissä puolentoista vuoden ajan.

 

Juha (nimi muutettu) on suorittanut kone- ja metallialan perustutkinnon ammattikoulussa ja koneistajan ammattitutkinnon aikuiskoulutuskeskuksessa. Ammattikoulun aikana hän suoritti yhden kolmen ja yhden kuuden kuukauden pituisen työharjoittelujakson. Ammatillisessa jatkokoulutuksessa hän kävi läpi kolmen kuukauden työkokeilun.

 

Tutkintojen suorittamisten jälkeenkin harvat työt ovat olleet samankaltaisia eli muutaman kuukauden mittaisia pätkiä – toiset palkallisia, toiset palkattomia.

 

 

Nollatuntisopimus ei houkuta

 

Toukokuun lopussa 27 vuotta täyttävä Juha on edelleen samassa työpaikassa kuin vajaa vuosi sitten. Tämän kesän jälkeen se kuitenkin todennäköisesti loppuu.

 

”Olen ihan tyytyväinen, että Espoon pisteen toiminta viimein siirtyy kokonaan Sipooseen. Kun aloitin siellä, tiesin jo silloin, että työt loppuvat jossain vaiheessa, mutta yrityksen muutto on vain viivästynyt.”

 

Nykyinen työsopimus on tehty elokuun loppuun asti, eikä Juha vielä tiedä, jatketaanko sitä enää sen jälkeen. Toistaiseksi hänen työpanostaan on tarvittu.

 

”Pomo kysyi, haluanko jatkaa uudessa toimipisteessä, mutta kieltäydyin pitkien työmatkojen ja kolmivuorotyön takia.”

 

Eikä nollatuntityösopimuskaan varsinainen myyntivaltti ole. Yleisiä epätyypilliset työsuhteet kuitenkin ovat. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan noin joka kuudes palkansaaja työskenteli määräaikaisessa työsuhteessa vuonna 2016. Yhtä suuri osuus työllisistä teki osa-aikatyötä, ja vuokratyötä teki lähes kaksi prosenttia palkansaajista.

 

Ensimmäistä kertaa Juha sai tekemästään työstä palkkaa viisi vuotta sitten. Määräaikaisuuden päättymisen jälkeen hän on kuitenkin joutunut tekemään edelleen palkattomia työskentelyjaksoja.

 

 

Liian stressaava työ

 

Juhan aikuiskoulutuksen aikana tekemä työkokeilu sijoittui muovikappaleita tehtailevaan yritykseen, jonne hän palasi kesätyöntekijäksi lopputyön valmistumisen jälkeen vuonna 2013. Lyhyen varastotyöjakson lisäksi Juha työsti koneellisesti muovikappaleita tietyn muotoisiksi asiakkaan piirustusten mukaan.

 

”Se oli ensimmäinen palkallinen duunini. Kesän jälkeen töiden piti jatkua äitiysloman sijaisuutena, mutta huomasin jo keskikesällä, ettei se ollut minun juttuni. Työ oli liian stressaavaa.”

 

Syksyn jälkeen työ ei sitten enää jatkunutkaan, eikä Juha muista, käytiinkö työpaikalla hänen kanssaan keskustelua siitä, miksi ei. Hän olettaa saaneensa palautetta.

 

”Puolen vuoden päästä siitä olin jo tyytyväinen, että se loppui. Olisin palanut siellä loppuun. Koneistus toimi minun osaltani paremmin koulussa kuin siinä työpaikassa. Stressasin liikaa työn onnistumisten ja epäonnistumisten kanssa.”

 

 

Koulussa oppi varovaisuuteen

 

Työsuhteen loppumisen jälkeen hän haki muihin pääkaupunkiseudun koneistamoihin. Juha etsi yritysten yhteystiedot ja soitti. ”Varmaan puolet numeroista ei ollut enää käytössä.”

 

Seuraavaksi oli vuorossa Omnian nuorten työpaja, jossa Juha restauroi huonekaluja parin kuukauden ajan. Pajalla olleen yhteyshenkilön kautta hän pääsi työkokeiluun väestönsuoja-alan yritykseen, mutta kolmen kuukauden jälkeen kokoonpanijan pesti ei enää jatkunut.

 

”Eräs esimiehistäni kommentoi, että metallia olisi saanut paukuttaa raskaammallakin kädellä. Ammattikoulussa opin tekemään kaiken varovaisesti.”

 

Myös työntekijöiden ja esimiesten välisessä kommunikoinnissa oli Juhan mielestä ongelmia.

 

”Eräs esimiehistäni kommentoi, että metallia olisi saanut paukuttaa raskaammallakin kädellä. Ammattikoulussa opin tekemään kaiken varovaisesti.”

 

”Ensin sain palautetta siitä, etten sosialisoinut tarpeeksi. Minulla ei ollut juurikaan yhteistä muiden työpisteellä olevien kanssa, koske he puhuivat enimmäkseen rahapeleistä. Koska olin myös ainoa, joka ei polttanut, jäin tauoilla yleensä yksikseni istuskelemaan hallin puolelle. Sitten täysin puskista tuli tuomio, etten saa jatkoa – minulle ei oltu missään vaiheessa kerrottu, että työskentelyni oli lähtenyt alamäkeen. Minusta palautteen määrän puuttuminen oli väärin heidän puoleltaan.”

 

Työkokeilun jälkeen Juhalle ehdotettiin Helsingin diakonissalaitoksen Vamos-hanketta, joka on 16–29-vuotiaille suunnattu tukipalvelu. Sen päätavoitteena on löytää nuorelle tie työelämään tai koulutukseen ryhmä- ja uravalmennuksen avulla.

 

Vamoksessa käytiin läpi työnhaku- ja työvalmiustaitoja, vierailtiin työpaikoilla, tutustuttiin opiskelupaikkoihin, keskusteltiin sekä kokeiltiin erilaisia harrastuksia.

 

”Alun perin hain sinne, koska tunsin epävarmuutta omista työelämätaidoistani.”

 

 

Vapaa-aika tuntuu laimealta.

 

Vamoksesta hän pääsi uraohjaajansa avulla kolmen kuukauden työkokeilujaksoon pahvipakkauksia valmistavaan yritykseen. Pätkä repijänä alkoi joulukuussa 2014.

 

”Siellä oli monikulttuurinen työyhteisö. Oli ihanaa päästä puhumaan englantia, mitä rakastan.”

 

Työkokeilun jälkeen Juhalle solmittiin kolmen kuukauden määräaikainen työsopimus, mutta sitten yrityksessä alkoivat yhteistoimintaneuvottelut. Niiden takia määräaikaisuutta ei sitten voitukaan jatkaa.

 

”Pidin siitä paikasta ja siitä työstä. Soittelin sinne myöhemmin useasti, että olisiko mitään tarjolla, koska olisin mielelläni mennyt takaisin. Se oli kuitenkin heille kaoottista aikaa, joten he eivät voineet luvata mitään.”

 

”Ehkä eniten turhautti työhakemusten lähettäminen, kun etukäteen tiesi, että ne kuitenkin ammutaan alas. Jatkuva epäonnistuminen yrityksistä huolimatta tuntui mälsältä.”

 

Työn loppumisen jälkeen Juha vietti aikaa kotonaan tietokoneensa äärellä, päivitti ansioluettelonsa, perusti profiilin LinkedIn-verkkoyhteisöpalveluun ja lähetti keskimäärin kerran viikossa yhden työhakemuksen.

 

Taulukkolaskentaohjelman avulla hän piti kirjaa lähettämiensä hakemustensa tilanteesta: ”odotellaan yhteydenottoa”, ”haastatteluilmoitukset maaliskuun aikana”, ”odotellaan päätöstä valinnoista” ja niin edelleen. Kaikkiaan hakemuksia kertyi kymmeniä, kun taas työhaastatteluita korkeintaan puolenkymmentä.

 

”Kun työt loppuivat, olin muutaman ensimmäisen kuukauden ajan iloinen vapaa-ajasta. Mielenterveys pysyy paremmin kasassa, kun elämässä on muutakin sisältöä kuin työ – etenkin silloin kun kyse on hommista, jotka eivät välttämättä tunnu ihan siltä omalta jutulta.”

 

Juhan toistaiseksi pisin työttömyysjakso kesti vuoden, jonka jälkeen te-toimistosta otettiin yhteyttä ja tarjottiin apua työn etsimiseen.

 

”Kun on liian kauan kotona, pelkkä vapaa-aika alkaa tuntua laimealta. En stressannut missään vaiheessa työttömyyttä. Pärjäsin työttömyysavustuksilla ihan hyvin, koska asuin silloin vielä vanhempieni luona. Ehkä eniten turhautti työhakemusten lähettäminen, kun etukäteen tiesi, että ne kuitenkin ammutaan alas. Jatkuva epäonnistuminen yrityksistä huolimatta tuntui mälsältä.”

 

 

Pätkiä pätkien perään

 

Seuraavana vuonna hän pääsi uudestaan Vamokselle, ja huhtikuussa 2016 Juha allekirjoitti sopimuksen vuokratyötä välittävän firman kanssa. Se hänellä on edelleen voimassa.

 

”Hämmästyin, sillä yleensä ennen työsopimuksen solmimista haetaan työtä ja haastatellaan hakijaa. Allekirjoittamisesta kului vielä kuukausi ennen kuin aloitin uudessa työpaikassani. En silloin voinut tietää, että tulen olemaan yhtäjaksoisesti näin pitkään töissä. Aluksi luvattiin työtä neljäksi kuukaudeksi, mutta tästä tulikin pisin työputkeni – ihan tajunnanräjäyttävää.”

 

Juhan nykyinen työ logistiikka- ja kuljetusalan yrityksessä on sekin on koostunut pätkistä: Ensimmäistä määräaikaisuutta jatkettiin kolmella kuukaudella, vaikka pääluottamusmies oli jo parin ensimmäisen viikon jälkeen todennut, että työn jatkuminen olisi epätodennäköistä firman suunnitelmien takia. Viime vuoden marraskuussa määräaikaisuus vaihtui nollatuntityösopimukseen, jota on edelleen jatkettu yrityksen toimipisteen muuton viivästymisen takia.

 

Juhan työnkuva on myöskin vaihtunut useasti. Rullakoita hän on kärrännyt nyt jo yli vuoden.

 

”Firmassa aikaisemmin tekemiini töihin verrattuna se on aika yksinäistä duunia, mutta olen yrittänyt kehittää erilaisia tapoja nostaa omaa mielialaani ja jaksamistani. Olen esimerkiksi hankkinut laskurin, jota klikkaan aina kun siirrän rullakkonipun paikoilleen. Pitää vain asennoitua oikein, että saa homman toimimaan paremmin.”

 

 

Ei elämäntyö

 

Enimmäkseen muutaman kuukauden mittaisia sekä palkattomia että palkallisia pätkätöitä tehneenä Juha korostaa sitä, että yksin töiden hakeminen on hyvin vaikeaa.

 

”Kun seuraavan kerran joudun hakemaan työtä, yritän saada siihen apua, löytää jonkun tahon tai palvelun selkäni taakse.”

 

Juha myöntää, että työnhakua vaikeuttaa se, ettei hän vielä tiedä, mitä oikeastaan haluaisi tehdä.

 

”Olen kiinnostunut pelialasta ja tietokonetöistä – viime kesänä olin tohkeissani erilaisista peli-ideoista ja yritin itsekseni opiskella ohjelmointia ja pelimoottorin käyttöä netin opetusvideoiden avulla, mutta ei siitä lopulta tullut mitään. Tarvitsisin perinteistä kouluympäristöä, että saisin oikeasti opiskeltua alaa.”

 

Nykyisen työn loppumisen jälkeen Juha aikookin mennä ohjelmointipajalle oppimaan pelien tekemistä, mutta tarkat suunnitelmat ovat vielä avoinna.

 

”Odotan ensin, että työt loppuvat, jonka jälkeen olisi aikaa. Olen kiitollinen siitä, että olen pysynyt näinkin kauan yhtäjaksoisesti työmarkkinoilla, mutta toivon jo, että pääsisin katselemaan muita vaihtoehtoja. Tiedän, ettei tämä ole elämäntyöni.”

 

Vamos Urapalvelut auttaa nuoria ja nuoria aikuisia takaisin ihmisten, töiden ja opintojen pariin. Yhdessä nuoren kanssa rakennetaan yksilöllisen urapolku työelämään tai opiskelemaan. Toimintaa tuetaan tänä vuonna 170 000 eurolla Veikkauksen pelien tuotoista.