Alkuun
13.11.2015
Teksti: Tuija Sorjanen

Ei mikään humppaliiteri

Disco K-50 ei ole nostalgiatrippi, naamiaiset tai lihatiski vaan paikka, jossa aikuiset ihmiset voivat pitää keskenään hauskaa ja josta ehtii kotiin ennen kuin aamun lehti putoaa kynnysmatolle.

 

 

Tämä ei ole reportaasi, koska toimittajalla ei ole mitään asiaa kohteeseen. Disco K-50:een on alle 50-vuotiailta pääsy todellakin kielletty. ”Alaikäisiä yrittää sisään melkein joka kerta”, sanoo diskon emäntä ja perustaja, mainostoimistoyrittäjä Lilu Nissinen-Turja, 66.

 

Nissinen-Turja arvelee, että tiukkapipoisuus ikärajojen kanssa on yksi diskon menestyksen salaisuuksista. ”Jos sinne tulee jotain nuoria sylfidejä hyppimään, muilta menee maku. Meillä viisikymppinen on nuorin ja ihanin”, Nissinen-Turja sanoo. ”Nykyajan viisikymppiset ovat gorgeous.”

 

 

Paritansseja vasta puolenyön jälkeen

 

Disco K-50:tä juhlitaan Helsingissä Vanhalla ylioppilastalolla noin kerran kuussa kello 19 alkaen. Hitaita paritansseja soitetaan vasta puolenyön jälkeen. Disko ei ole lihatiski, Nissinen-Turja sanoo. Siellä toki pariudutaan ja näin on hyvä, mutta se ei ole diskon päätarkoitus.

 

Musiikki on kaikkea helposti diskotanssittavaa musiikkia 1960-luvulta tähän päivään. ”Ja se soi KOVALLA. Se ei ole mikään humppaliiteri.”

 

Tanssia saa miten vain, silloin kun siltä tuntuu. ”Meidän ikäiset akat on piiskattu nuorena siihen uskoon, että pitää odottaa, kunnes mies tulee hakemaan. Meillä ei tarvitse.

 

Disco K-50 ei ole myöskään nostalgiamatka tai naamiaiset, joissa ihmiset voivat muistella kaihoten 1970-lukua teema-asuissa. ”Joskus on kiva muistella vanhoja, mutta ei nyt koko ajan. Tänä päivänä on kaikkea kivaa ja uutta ja jännää.

 

 

Varaosista koottuja tanssijoita

 

Vanhalle kokoontuu kerran kuussa melkoinen elämäntarinoiden ja -tilanteiden kavalkadi. ”Yksikin naisihminen tarrasi kaksin käsin käsivarteeni ja sanoi, että oli pakko lähteä jonnekin tai seinät kaatuvat päälle. Häneltä oli saman kevään aikana kuollut isä, sisko ja puoliso.” Nainen alkoi käydä diskossa ja löysi uusia ystäviä.

 

Yksi vakiovieraista on muuan yli kahdeksankymppinen daami, joka Nissinen-Turjan mukaan juo kiitettävästi viiniä, menee ratikalla yksin kotiin ja vastaanottaa seuraavana aamuna lapsenlapsenlapset hoitoonsa.

 

Moni ihminen on ”koottu varaosista”. On uusittuja polvia, lonkkia, silmiä ja rintoja.

 

Sitten oli kaksi friidua, joilla oli aina alussa tuulipuku päällä. Nyt heillä on hiukset viimeisen päälle ja verkkosukat. Disco K-50 on paikka, jossa aikuinen ihminen saa pukeutua.”

 

 

Nuoriso juhlii liian myöhään

 

Nissinen-Turja perusti diskon helmikuussa 2006. ”Olen aina ollut bilehile. Kerran tulin kotiin yökerhosta. Kello oli reippaasti yli neljä. Ajattelin, että olipa hemmetin hauskaa, mutta kello on aivan liian paljon.” Nissinen-Turja päätti perustaa tapahtuman, jossa sama hauskuus tapahtuisi muutamaa tuntia aiemmin kuin nuorten yökerhoissa.

 

Ensimmäiseen diskoon saapui sata ihmistä, joista kolme oli miehiä. Nyt kävijöitä on kuudesta seitsemään sataan ja sukupuolijakauma on suunnilleen tasan.

 

Seuraavan kerran tanssitaan lauantaina 28. marraskuuta. ”Ehkä tällä kertaa tuhat kävijää menee rikki.